Lainaako sinunkin lapsesi rahaa?

Lukijat kertovat lastensa rahan lainaamisesta:

"36-vuotias tyttäreni kysyy rahaa lainaksi melko usein. Summa voi olla 20 tai 4 000 euroa. En ole kieltäytynyt kertaakaan, vaikka hän ei maksa takaisin. Haluan auttaa, mutta tunnen myös katkeruutta. Mietin, enkö voisi jo saada käyttää rahani itse. Onneksi minulla on säästöjä, enkä ole joutunut luopumaan hankinnoistani. Kerran suutuin, kun tunsin olevani lypsy­lehmä. Lapsi meni itseensä. En silti usko, että tilanne muuttuu. Olen totuttanut hänet tähän. Pahimmalta tuntuu silloin, kun tytär lainaa rahaa hätäänsä, mutta sitten häneltä löytyykin varaa matkusteluun. En ole kuitenkaan ottanut asiaa puheeksi. Olen itkenyt monet itkut. Miksi pitää ­lainata, vaikka perheessä on kaksi työssä­käyvää eikä lapsia? Itse en saanut vanhemmiltani mitään. Kuvittelin siirtäväni säästäväisen elämän opin, mutta totuus on toinen." Raija, 60

"Jos 19-vuotias lapsemme haluaa rahaa, pyydän tiliotteen. Tahdon nähdä, mihin raha menee. Hän muutti juuri omaan kotiin eikä oppisopimuspaikan palkka ole iso. Tiliotteesta puhuminen tuntui ensin vai­kealta. Mutta koska lähipiirissäni on ollut huume­ongelmainen, en harkinnut pitkään. Lapsi ymmärsi pyynnön. Hänen toivomansa summat ovat olleet 20–50 euroa. Vielä ei ole tarvinnut kieltäytyä. Lapsi tulee sunnuntaisin syömään ja välillä ostamme ruokaa. Ajattelen, että itse pitää ­pärjätä, mutta nälkää ei saa nähdä. Jos hän alkaa pyytää tukea jatkuvasti, avustukset ­laitetaan jäihin." Silja, 40

Asiantuntijat neuvovat puhumaan rahasta lapsien kanssa

Vanhemman taloudelliset velvollisuudet päättyvät lain mukaan lapsen täysi-­ikäisyyteen. Käytännössä moni rahoittaa lastensa elämää vielä kauan kotoa muuton jälkeen. Auttamisen halu on kaunista, mutta voi myös ahdistaa vanhempia.

– Elämänhallinnan hankaluudet tuntuvat lisääntyneen viime vuosina. Vanhemmille voi tulla yllätyksenä, että muuten osaava nuori ei pystykään hoitamaan asioitaan, Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo. 

Usein kyse on luonnollisesta kehityksestä. Nuori oppii rahankäytön realiteetit vasta ­sitten, kun joutuu oikeasti huolehtimaan asioistaan. Se ei aina suju ongelmitta. Osa 18 vuotta täyttäneistä saattaa olla elämänhallinnaltaan 14-vuotiaan tasolla.

Lue myös: Näin vanhempien malli vaikuttaa parisuhteeseen

Rahasta olisi hyvä puhua perheissä enemmän. Jo alaikäisten kanssa voi pohtia, mistä elämän kustannukset koostuvat ja minkälaista järkevä taloudenpito on. Tärkeää on myös todeta, ettei raha aina riitä.

Kannattaa myös pohtia, millaisia menoja on valmis tukemaan. Voi olla helpompi auttaa työmatkojen kustannuksissa tai tietokoneen korjauksessa kuin maksaa huvittelu­reissuja. Nälkää ei pitäisi kenenkään kokea.

– Aikuisen lapsen kutsuminen ruoka­pöytään on parasta mahdollista auttamista. Siinä voi samalla jutella ja saada tuntumaa siihen, miten nuorella menee, sanoo Juha A. Pantzar Takuu­säätiöstä.

Omillaan toimeen tuleminen on tärkeä perustaito, joka jokaisen on syytä oppia. On vahingollista totuttaa lapsi sellaiseen elintasoon, jota tällä ei ole mahdollista yllä­pitää. Siitä voi seurata velkaantumista.

– Mitä sitten tapahtuu, kun vanhempi ei enää ole maksamassa? Pantzar muistuttaa

Pajamäen mielestä on hyvä, että vanhempi voi toimia itsenäistyvän lapsen taloudellisena takaporttina. Mutta jos ­vanhemmat tukevat liikaa, nuori voi passivoitua. Hän voi kokea, ettei pärjää, eikä näe säästämistä edes hyödyllisenä.

Taloudellisesti toimeentulon opettaminen on Pantzarin mukaan paljon oleellisempaa kuin lihavan perinnön jättäminen.– Suurin rakkaudenosoitus lapselle on se, että vanhempi tarjoaa tiedot ja taidot, joilla elämässä voi pärjätä.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä vuonna 2017.