Kummituksia ja tuhat vuotta vanha löytö – kiehtovassa Kyyhkylän kartanossa sielu lepää ja tiedonhalu herää
Mikkelissä sijaitsevaan historialliseen Kyyhkylän kartanoon liittyy värikkäitä käänteitä ja ripaus mystiikkaa. Tänä päivänä kartano antaa lepohetken väsyneelle mielelle ja keholle.
Ensin ikkunan takaa kuuluu vain rapinaa ja nakutusta, sitten musta hahmo tekee lasin takana pari edestakaista syöksyä. Salaperäinen hahmo tuo mieleen vakoojan, joka tarkkailee 168-vuotiaan rakennuksen tapahtumia.
Kyyhkylän kartanon pihalla naakat eivät edes yritä liikkua salaa. Ne pyrähtelevät ympäriinsä valtavana parvena, vartioivat räystään reunalla ja kuulostavat terävällä säksätyksellään siltä kuin ilkkuisivat ohikulkijoille: kja, kja, kja, kja, kjaa…
”Kuka tietää, ehkä ne ovat talon entisiä asukkaita, jotka ovat jääneet tänne kuolemansa jälkeen asustamaan ja seuraamaan kartanon elämää”, tuumaa kulttuurioppaana Kyyhkylän kartanossa toimiva Raija Suominen.
Monenlaista kulkijaa onkin seudulla riittänyt. Reilun seitsemän kilometrin päässä Mikkelin keskustasta sijaitsevasta tilasta on merkintöjä jo 1500-luvulta, mutta alueelta tehdyt löydökset vievät vieläkin kauemmaksi.
Kyyhkylän ja Porrassalmen peltojen uumenissa on kuusi vanhaa röykkiöhautaa, joista vanhimmat ovat viikinkiajalta. Polttokalmistosta on löytynyt muun muassa ihmisten ja eläinten luita, keihäänkärkiä sekä keramiikan palasia.
”Kyyhkylän seudusta tekee erityisen kiehtovan se, että paikkaan liittyy monta erilaista historiakerrosta ja oma maisemamuistinsa, joka tarjoaa mielettömiä oivalluksia, kunhan luonnossa olevia jälkiä vain osaa lukea”, Raija sanoo.
Konkreettisin esimerkki löytyy Kyyhkylän rannasta. Saimaan hiekkarantoja ei ole tuotu etelän mailta, vaan ne ovat jäänne miljoonia vuosia sitten täällä sijainneesta vuoristosta, joka on aikojen saatossa kulunut pois. Kun oikaisemme pitkäksemme pehmeälle hietikolle, löhöilemme oikeastaan vanhan vuoriston päällä.
Jos jääkausien muovaamaa maisemaa on nykyihmisen vaikea käsittää, menneiden sukupolvien tarinat tulevat jo paljon lähemmäksi. Kyyhkylän seutu on kiehtonut kävijöitä todennäköisesti hyvien metsästysmaiden, kalastusmahdollisuuksien ja kulkuyhteyksien vuoksi.
Tänään vanhan herraskartanon maille ovat tervetulleita myös matkailijat, sillä Kyyhkylä Wellbeing Resort on kasvanut kokonaisvaltaiseksi hyvinvointikeskukseksi.
”Meillä on paljon kuntoutusasiakkaita, mutta olemme kehittäneet koko ajan myös matkailua. Kyyhkylällä on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Siihen yhdistyy puhdas ja ainutlaatuinen luonto, joka vetoaa myös kansainvälisiin turisteihin”, toimitusjohtaja Leila Repo on huomannut.
Kun Kyyhkylässä vieraili alkukesästä ryhmä intialaisia, vieraat hurmaantuivat hiljaisuudesta, puhtaudesta ja turvallisuuden tunteesta, joka ei ole maailman metropoleissa enää itsestäänselvyys.
”Hyvinvointi- ja terveysmatkailu on kaikkialla nyt iso trendi. Juuri siihen meillä on Kyyhkylässä vuosikymmenien perinteet, josta aiomme pitää kiinni jatkossakin.”
Voimallisin parantaja on luonto. Kesällä Kyyhkylän pihapiirissä kukkivat pionit, huumaavalta tuoksuvat jasmikepensaat ja keltaisen kukinnon tekevä tummatulikukka, joka on saapunut tänne ihmisten mukana jo rauta-ajalla. Tulikukista saatavaa rohtoa käytettiin yskään, keuhkovaivoihin ja kihtiin.
Vieraat hurmaantuvat hiljaisuudesta, puhtaudesta ja turvallisuudesta.
Viimeisen parin sadan vuoden aikana Kyyhkylään on liitetty myös mystisiä kohtaamisia ja näkyjä, jotka kumpuavat seudun historiasta. Yksi ylöskirjatuista tapahtumista kertoo 1800-luvun lopun kesäillasta, jolloin vadelmia poimimassa olleet kartanon palvelijat olivat nähneet viereisellä Porrassalmentiellä ratsastajia.
Vaikka ilta oli ollut tyyni ja hiljainen, ratsujoukoista ei ollut lähtenyt minkäänlaista kavioiden kopsetta. Samanlaisia havaintoja on kerrottu alueelta lisääkin.
Aaveratsastajien on uskottu liittyvän vuonna 1789 Kyyhkylän kupeessa käytyyn Porrassalmen taisteluun, jossa kaatui kuusikymmentä suomalaista ja kolmesataa venäläistä sotilasta.
Menehtyneiden sotilaiden ruumiita ei koskaan haudattu siunattuun maahan, vaan ruumiit jäivät Porrassalmen harjulle.
”1930-luvulla ruumiiden olinpaikoista saatiin myös todistus, kun Porrassalmen tietä levennettiin ja pientareiden kaivauksissa löydettiin runsaasti ihmisten luita”, Raija Suominen kertoo.
Menehtyneiden suomalaisten sotilaiden henkilöllisyydet selvitettiin vasta vuonna 1996 ja heidän nimensä kaiverrettiin omaan muistopaasiinsa Porrassalmen muistomerkin yhteyteen. Sen jälkeen havaintoja aaveratsastajista ei ole enää tehty.
Ruotsin vallan aikainen sota on jättänyt jälkensä Kyyhkylän maille. Tilan pelloilta on löydetty muun muassa tykinkuulia ja musketin luoteja.
1700-luvun lopulla Kyyhkylän kartano oli kytköksissä jopa Ranskan vallankumoukseen. Tuolloin kartanon isäntänä toimi topografiaupseeri Otto Carl von Fieandt, jonka kartoitus- taidoista Ruotsin kuningas Kustaa III kiinnostui.
Kuningas halusi pelastaa Ranskan monarkian vallankumoukselta ja värväsi Otto Carlin tekemään salaista karttaluonnosta Le Havren ja Pariisin reiteistä.
Kartanon isäntä teki työtä käskettyä ja sai kuninkaalta kiitokset. Kartalle ei tosin tullut käyttöä, sillä vastavallankaappaus jäi toteutumatta.
Muinaispukujen löydöt
Kyyhkylän naapurikylästä, Tuukkalasta löydettiin 1880-luvulla muinaisia hautoja, joista saatiin kerättyä aihiot 1200-luvun miehen, naisen ja tyttären pukuihin. Tuukkalan muinaispuku suunniteltiin arkeologisten löytöjen perusteella: puvun hame on tummansinistä villakangasta, esiliina ja vaippa (viitta) puolestaan harmaata villakangasta.
1990-luvulla hautalöytöjen pukuaihioita tutkittiin uudemmalla tekniikalla tarkemmin ja havaittiin, että puvun väri poikkesikin luullusta rekonstruktiosta. Näin syntyi Mikkelin seudun oranssin ja sinisen värinen muinaispuku.
Kyyhkylän kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1856. Klassista tyyliä edustavan herraskartanon sisäänkäyntiä reunustaa yhä avoveranta pylväikköineen. Rakennuksen toisella puolella on kuisti, josta avautuu näkymä Saimaalle ja puutarhaan.
Kartanorakennus oli silloisen omistajaperheen, kauppias Jaakko Mannisen ja puoliso Anna Charlotta Mannisen, pitkäaikainen unelma, jonka valmistuminen vei useamman vuoden. Manniset joutuivat myymään liki kaiken omaisuutensa, jotta he saivat rahat kartanoa ja Kyyhkylän tilaa varten.
Perheen oli tarkoitus vielä laajentaakin rakennusta, mutta suunnitelmat kariutuivat perhetragediaan: ainoa poika, Turussa opiskellut Ferdinand Napoleon hukkui 13-vuotiaana Aurajokeen.
Mannisten suvun tarina elää Kyyhkylässä vieläkin, sillä kartanon vieraat ja työntekijät ovat vuosikymmenien ajan raportoineet siivousta muistuttavista äänistä, joita kuuluu yleensä kartanon kulmahuoneesta.
Häiden ja muiden isompien tapahtumien jälkeen on näyttänyt myös siltä, että joku on käynyt vielä siivouksen jälkeenkin järjestelemässä paikkoja ja muuttamassa tavaroiden järjestystä.
Kummittelijaksi on epäilty Anna Charlotta Mannista, jonka suuri rakkaus kartano oli ja jolla oli kokemusta myös kestikievarin pyörittämisestä.
”Ehkä Anna Charlotta ei ole tyytyväinen siivouksemme tasoon, vaan haluaa päästä tekemään loppusilauksensa”, Raija toteaa hymyillen.
Kauppias Jaakko Manninen ehti nauttia valmiista Kyyhkylän kartanosta vain muutaman vuoden ennen kuolemaansa, mutta puoliso Anna Charlotta eli vuoteen 1866 asti.
Kartanon vanhassa salissa voi aistia yhä vanhojen omistajasukujen hengen, mutta yksityiskotina kaunis rakennus ei ole ollut enää vuoden 1927 jälkeen. Tuolloin vanha tila sai uuden elämän sotainvalidien hoitokotina ja myöhemmin kuntoutussairaalana, jota varten tontille rakennettiin omat tilansa.
Talon entiset asukkaatkin ovat läsnä. Heistä tunnetuimman, kummitustarinoissakin vilahtaneen Anna Charlotta Mannisen voi nähdä kartanon tiluksilla yhä mustaan hameeseen ja valkoiseen pitsikaulukseen pukeutuneena.
Kulttuuriopas Raija Suominen muuntautuu talon entiseksi emännäksi ja vetää Kyyhkylässä suosittuja yleisökierroksia.
”Nautin siitä, kun saan puettua Kyyhkylän historian tarinoiksi ja ihmiset innostumaan niistä. Toivoisin, että me suomalaiset ymmärtäisimme, kuinka ihmeellisiä juttuja voi löytyä ihan läheltä. Historian perässä ei tarvitse lähteä Roomaan asti.”
Hykerryttävin tarinoista liittyy astiaan, jonka sotainvalidit löysivät vuonna 1943 läheiseltä rannalta. Koska monet invalidit olivat kovia tupakkamiehiä, astia päätyi Kyyhkylän kartanoon tuhkakupiksi. Myöhemmin selvisi, että arvottomaksi luultu tuhkakuppi olikin tuhat vuotta vanha saviruukku.
”Sitä voi käydä nykyään ihastelemassa Suomen kansallismuseossa, tuhkakuppien osastolla tosin”, Suominen naurahtaa.
Kummittelijaksi on epäilty Anna Charlotta Mannista, jonka suuri rakkaus kartano oli.
Ajan eri kerrokset ovat Kyyhkylässä vieläkin läsnä. Ne tulevat iholle kesäillassa, kun käki kukkuu vanhojen röykkiöhautojen yllä tai kaulushaikara huhuilee pellon laidalla.
Historian kerrostumat seuraavat myös melontaretkelle Saimaalle, jossa ulpukankukat koristavat rantoja ja rehevät lehtipuut kaartuvat veden ylle. Kalat hyppivät tyynen järven pinnassa aivan samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten.
Yhä useammat meistä etsivät mielenrauhaa ja luontoyhteyttä. Sen on pannut merkille kuntoutus- ja työhyvinvointiasiakkaita päivittäin Kyyhkylässä kohtaava fysioterapeutti Timo Järvinen.
”Monista ihmisistä huomaa, että he alkavat täälläkin ensin suorittaa lomaansa ja käyvät kierroksilla. Kun stressitasot alkavat puolen viikon paikkeilla laskea, muutos on melkoinen.”
Kehon- ja mielenhallintaan erikoistunut Timo ohjaa muun muassa pilatesta, asahia ja taijia. Vaikka lajien täydellinen hallinta vaatii syvällisempää perehtymistä, Timo on huomannut, että ensikertalaisetkin kokevat pieniä oivalluksia.
Pelkästään taijin rauhalliset liikesarjat Kyyhkylän vanhojen tammien alla pysäyttävät suorittamiseen taipuvaisen mielen.
”Meidän pitäisi hyväksyä se, että ajatusten virta on loputon. Emme pysty koskaan täysin hiljentämään mieltä, emmekä ympäristöäkään. Voimme kuitenkin päättää, millaisiin asioihin keskitymme.”
Ehkä se on ollut Kyyhkylän ihmistenkin taikavoima. Tilan asukkaat ovat vuosisatojen kuluessa kohdanneet sotia, taloudellista ahdinkoa, sairauksia ja raskaita menetyksiä, mutta vaikeuksien keskellä on haluttu katsoa tulevaan.
Kyyhkylän mailla jokaisella asukkaalla on ollut paikkansa. Jopa pihapiirin naakoilla, joiden kuvia paljastui yllättäen kartanon kunnostuksen yhteydessä 13 tapettikerroksen alta.
Historialliset nähtävyydet
Astuvansalmen kalliomaalaukset: Pohjoismaiden laajin kalliomaalauskokonaisuus sijaitsee Yöveden rannalla Mikkelissä. Vanhimmat maalaukset ovat 4 500–6 000-vuotiaita. Astuvan- salmelle voi patikoida kolmen kilometrin mittaista luontopolkua pitkin tai risteillä perille Mikkelistä. Myös Kyyhkylän kartanosta tehdään retkiä Astuvansalmelle.
Neitvuori: 184 metrin korkuisella Neitvuorella uskotaan olevan uhri- ja hautapaikkoja. Se tunnettiinkin ennen nimellä Hiidenvuori. Neitvuori on osa Saimaa Geoparkia. Maisema huipulta salpaa hengen.
Brahelinnan rauniot: Pietari Brahe rakennutti Mikkelin Ristiinaan 1600-luvulla linnakartanon. Rakennus vaurioitui suuressa Pohjan sodassa, mutta rauniot ovat yhä tallella Ristiinan vanhan siunauskappelin kupeessa.
Sodan ja rauhan keskus Muisti: Vuonna 2021 Mikkeliin avattu Muisti avaa sodan ilmiöitä ja kulttuuriperintöä. Muistissa hyödynnetään uusinta teknologiaa ja runsaita valokuva-arkistoja. Muistin vieressä on myös Päämajamuseo ja Mannerheimin työhuone.
