Krista Särö alkoi tehdä ripsipidennyksiä elokuussa 2013. Saman vuoden joulukuussa hän sairastui ensimmäisen kerran kovaan yskään. Kristan esikoinen oli juuri aloittanut päiväkodissa, joten Krista ajatteli saaneensa sieltä jonkin tartunnan.
Oireet jatkuivat, ja Krista alkoi epäillä oireiden johtuvan uudesta työstään. Hän kouluttautui lisää ja alkoi tehdä klassisten ripsien lisäksi volyymiripsiä. Samalla hän vaihtoi liimaan, jota sen maahantuoja kutsui höyryttömäksi.
- Kului vain muutama kuukausi, ja aloin saada hengenahdistuskohtauksia. Kysyin kouluttajiltani, että jos liima kerran on höyrytön, miksi tunnen sen polttavan keuhkojani? Välillä hengitykseni salpautui täysin, mikä säikäytti.
Lopulta Kristalle myönnettiin, ettei kyseinen ripsiliima ollut höyrytön, muttei se kuitenkaan sisältänyt terveydelle haitallisia etyylisyanoakrylaatteja. Krista halusi yhä tehdä ripsipidennyksiä ja kokeili eri liimoja oireista huolimatta.
- Jotkut liimat ikään kuin nousivat päähän ja minulle tuli hölmö olo, ihan kuin olisin ollut kovassa kuumeessa.
Krista oli jo tuolloin ostanut rautakaupasta puolinaamarin, mutta käytti sitä vain harvoin, koska pelkäsi asiakkaiden suhtautumista siihen. Muilla ammattilaisilla vastaavia suojaimia ei ollut käytössä. Krista toteaa heränneensä liian myöhään tilanteensa vakavuuteen. Vaikka hän lopulta käytti puolinaamaria aina, terveyden säilyttämisen suhteen oli jo liian myöhäistä.
Krista selvitteli oireitaan lääkäreillä ja muutamat lääkärit kertoivat, etteivät olleet kuulleetkaan moisesta, että ripsien tekeminen sairastuttaisi. Lopulta Krista sai astmadiagnoosin – alle puolitoista vuotta siitä, kun hän oli aloittanut uudessa ammatissaan.
- Se oli täydellinen järkytys. Hengästymistä olin selittänyt itselleni istumatyötä tekevän huonolla kunnolla. Huonoon oloon myös tottui ja olin alkanut pitää sitä tavallisena.
Höyryttömiä liimoja ei olekaan
Kristalle valkeni pian, ettei höyryttömiä liimoja ole olemassakaan. Kun hän alkoi tehdä ripsiä, samassa tilassa tehtiin myös kynsiä ja värjättiin hiuksia. Kaiken tämän yhdistelmä saattoi olla osasyy nopeaan sairastumiseen.
- Kaikki eivät kuitenkaan sairastu, ja tekijä altistuu liimojen höyryille eri lailla kuin asiakas, Krista lohduttaa.
Ripsipidennykset uskaltaa siis nykytiedon mukaan vielä ottaa. On eri asia tehdä ripsiä 40 tuntia viikossa kuin käydä asiakkaana sellaiset laitattamassa, jolloin hetkellistä altistumista voidaan kenties verrata vaikkapa hiusten värjäämiseen. Asiakkaan vastuulle jää valita ammattitaitoinen tekijä, joka käyttää mahdollisimman turvallisia aineita.
Sellaisia ovat Kristan mukaan ammattilaisripsisarjat, joiden liimoista saa tarkat koostumustiedot. Häntä hirvittää se, että kotitekijät tilaavat liimojaan vaikkapa eBaysta.
- On myös hyvä muistaa, että kuka vain voi kouluttaa ketä vain ja millä tiedoilla tahansa. Alalle kaivattaisiin kipeästi selkeitä ohjeita ja säännöksiä, niin vältyttäisiin monilta harmeilta ja turhilta sairastumisilta. Esimerkiksi asiakkaiden kotihoito-ohjeiden tulisi olla yhdenmukaiset.
Jotkut ripsien tekijät kehottavat asiakasta välttämään silmien pesua, mutta itse asiassa pesemättömyys huonontaa pidennysten pysyvyyttä ja altistaa infektioille. Se johtuu siitä, että uusiutuva ihosolukko, rasva, lika ja meikinjäämät jämähtävät tukkeeksi ripsirajaan.
- Ripsikuidut keräävät itseensä enemmän pölyä ja likaa kuin omat ripset. Päivittäinen pesu öljyttömällä puhdistustuotteella pitää silmät ja luomet terveinä ja antaa siten jatkuvasti uusiutuville omille ripsille tilaa kasvaa, Krista tietää.
Ripsiala on villi
Astmadiagnoosin saatuaan Krista oli ensin surullinen, sitten vihainen siitä, ettei aloitteleville tekijöille kerrota liimojen riskeistä. Suuri unelma, oma ripsiyritys, oli kariutua sairastumiseen. Krista päätti kuitenkin jatkaa alalla kouluttajana ja jakaa ripsitietoutta muille. Hän on ollut jo mukana kehittämässä ripsialaa turvallisemmaksi muun muassa Työterveyslaitoksen kanssa.
- Työterveyslaitos on tekemässä ripsien tekijöille ohjeistusta, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. On erinomaista, että mukana on virallinen taho, sillä silloin tämä asia ei nojaa vain eri ihmisten mielipiteisiin.
Alaa ei kuitenkaan valvo tällä hetkellä kukaan. Ripsibuumi iski Suomeenkin niin nopeasti, ettei lainsäädännössä ole ehditty asiaan reagoida. EU-tasolla tosin on jo vuoden käsitelty sitä, tulisiko ripsiliimat asettaa kosmetiikkasäädösten alle.
Leikkiä omalla terveydellä
Kristan mielestä monikaan ripsiä työkseen tekevä ei ymmärrä ammattinsa vaaroja, kuten ei hän itsekään bisneksessä aloittaessaan. Turhia sairastumisia voi ennaltaehkäistä työtilojen kunnollisella ilmastoinnilla, tekijän oikeanlaisella suojavarustuksella ja vähemmän haitallisilla, tuoreilla liimoilla. Krista itse ostaa liiman alkuperäiseltä valmistajalta. Silloin hän voi olla varma myös siitä, että tuote ei ole vanhentunut.
- Monissa liimapulloissa ei lue valmistuspäivää, käyttöaikaa eikä edes tuotteen ainesosia. Vanhentunut liima ei nappaa ripseen kiinni, se voi haista ja aiheuttaa voimakkaita oireita asiakkaallekin, kuten silmien punoitusta, kirvelyä tai poltteen tunnetta kurkussa.
Ammattitaitoisen tekijän tunnistaa myös siitä, että hän käyttää suojahanskoja eikä putsaa liimaa pinsetistä sormillaan tai pyyhi liimaa liimasormukseen. Kenenkään ei kannata leikkiä terveydellään, ei asiakkaiden eikä tekijöiden. Liimahöyryt nousevat tekijän hengitysteihin, vaikka myös asiakas niille altistuu hieman.
- En sano sitä, että koulutuksissani käyttämät ripsiliimat olisivat vähemmän herkistäviä kuin joku toinen ripsiliima, sillä haluan korostaa, ettei allergialiimoja ole olemassakaan. Ja jos allergia iskee, asianmukaiset suojaimetkaan eivät välttämättä auta.
Krista painottaakin, että tekijän on aina käytettävä kaasusuodattimella varustettua puolinaamaria, vaikka 100 prosenttista suojaa kyseisille aineille ei tässä käyttötarkoituksessa ole.
