Korona on koetellut monia parisuhteita ja poikkeusaika voi nostaa pintaan asioita, jotka normaalitilanteessa painuisivat taka-alalle. Riskiryhmäläisen pelko läheisyydestä voi tappaa seksin kokonaan ja sitä kautta näivettää koko suhteen.
Rakkausklinikan uusi asiantuntija, perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama sanoo, että poikkeustilanteessa luonteenpiirteet korostuvat ja siksi asiat tulisi puhua perusteellisesti halki. Päivi Stelin-Valkama on psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti ja kliininen seksologi.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
Korona synnytti kuilun eikä mieheni halua sitoutua kuten minä – mitä teen?
Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä kolme vuotta. Olemme eri kulttuureista ja mieheni on minua 12 vuotta vanhempi, 53-vuotias. Keväällä suhteemme lähti vähitellen alamäkeen koronaviruksen myötä. Mieheni on riskiryhmää ja hän jäi pois töistä sairaslomalle lääkärin suosituksesta.
Hänellä oli kuolemanpelko ja hän kärsi unettomuudesta. Koska itse kävin töissä, hän pelkäsi minun tuovan koronan kotiimme eikä halunnut enää minkäänlaista läheisyyttä. Väliimme kasvoi kuilu.
Kun pahin koronavaihe oli ohi, emme päässeet enää takaisin entiselle taajuudelle. Olen ottanut asian miljoona kertaa esiin ja kysynyt miksi meillä ei ole seksiä ja miksi välimme ovat muuttuneet.
Olimme aiemmin hyvin paljon toistemme lähellä, halailimme ja pidimme toisiamme kädestä. Alkuun hän sanoi, ettei meillä ole ongelmaa. Lopulta hän myönsi, että emme ole niin läheisiä kuin ennen. Seksi on kuitenkin aihe, josta en saa häntä avoimesti puhumaan.
Olen yrittänyt tehdä aloitteita, mutta hän keksii usein syyn, miksei voi juuri tuolla hetkellä. Hänellä on ollut potenssiongelmaa jo ensimmäisestä kerrasta alkaen. En tiedä, onko se syy haluttomuuteen vai mikä. Riitelemme nyt jatkuvasti asiasta ja tunnen painostavani ja jopa uhkailevani häntä asialla.
Toinen asia on avioliitto: minä haluaisin naimisiin, mutta hän ei. Hän ei kuulemma usko koko instituutioon. Hän on ollut kerran naimisissa aiemmin ja kuulemma silloinkin pakotettuna kun ei olisi halunnut. Vuosi sitten hän jo lupasi että menemme naimisiin, mutta nyt ei edes muista luvanneensa.
Nyt kun puhuimme asiasta, hän sanoo ettei naimisiinmeno ole ratkaisu ongelmiimme. Ja ettei se muuta mitään, se on vain paperi. Minä taas näen naimisiinmenon sitoutumisena ja lupauksena.
Suhteen alussa tulin raskaaksi ja tein abortin, koska hän ei halunnut lasta. Minusta tuntuu, ettei hän halua sitoutua tähän suhteeseen kuten minä. En tiedä mitä tehdä, sillä rakastan häntä edelleen ja ero tuntuu niin surulliselta vaihtoehdolta. Muuten hän on kunnollinen ja luotettava, omaa terveet elintavat ja olemme kiinnostuneita samoista asioista.
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi! Yritän vastauksessani tarkastella suhdettanne monesta näkökulmasta mietiskellen, mistä kaikesta voisi olla kysymys.
Ensimmäiseksi haluan nostaa esiin sen, mitä kerrot viimeisessä kappaleessa. Miehesi on kunnollinen ja luotettava, hänellä on terveet elämäntavat ja olette kiinnostuneita samoista asioista. Kuulostaa siltä, että suhteellanne on monin tavoin vahva perusta.
Kysymys sitoutumisesta toisiinne ja suhteeseenne pompahtelee kuitenkin esiin tärkeissä kohdissa. Kerrot abortista, jota et itse olisi halunnut. Tästä asiasta tulee näin jälkikäteenkin surullinen olo sinun puolestasi.
Millä tavoin selvititte tilannetta keskenänne ja päädyitte tähän ratkaisuun? Saitko riittävästi keskusteluapua läheisiltäsi tai ammattilaisilta? Oletteko käsitelleet miehesi kanssa niitä tunteita, joita kumpikin koki raskaus- ja aborttitilanteessa?
Vaikka tapahtuma on jo ohi, teitä kumpaakin voisi hyödyttää sen ymmärtäminen, miten toinen on tilanteen kokenut. Sitä kautta kahden ihmisen erilaiset kokemukset voivat rakentua yhteiseksi tarinaksi. Kaikkine ristiriitoineen ja väärinymmärryksineenkin kummankin tunteet tulevat jaetuiksi.
Kun pari ajautuu umpikujaan, saatetaan huomata, että alun perin on ihastuttu toisen erilaisuuteen. Jos toinen on kyselevä ja keskusteleva ja toinen pidättyvämpi puheissaan, heidän toimintatapansa täydentävät aluksi toisiaan luontevalla tavalla. Kumppanin kautta avautuu ikkuna johonkin uuteen ja kiinnostavaan, mitä itsessä ei ole.
Parhaimmillaan eroavaisuudet tasoittuvat yhteiselämän myötä ja rikastuttavat suhdetta. On kuitenkin hyvä tiedostaa niiden vaikutus, jotta riitatilanteissa ei etäännytä ääripäihin ja jumituta asetelmaan, jossa toinen yrittää turhaan saada sanoja irti kumppanista, joka mykistyy ja menee lukkoon. Tämä on arvailua, enkä tiedä, onko teidän suhteessanne lainkaan tällaisesta kysymys.
Varsinkin koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa itse kunkin piirteet korostuvat. On joka tapauksessa hyvä kuulostella, missä asioissa teidän erilaisuutenne on rikkautta, ja missä se taas haastaa teidät miettimään askeleita, joita kumpikin voisi ottaa toista kohti kuuntelemaan ja puhumaan, kysymään ja vastaamaan.
Ajattelen, että suhteenne suurin haaste on tällä hetkellä läheisyys, niin fyysinen kuin psyykkinenkin yhteys välillänne. Kerrot potenssiongelmasta, joka on ollut läsnä seksielämässänne alusta asti. Silloin tämä asia ei tuntunut isolta, koska olitte paljon toistenne lähellä, halailitte ja koskettelitte toisianne.
Koronavirus lamaannutti tämän luonnollisen läheisyyden väliltänne, koska miehesi alkoi pelätä tartunnan mahdollisuutta. Tämä on sinänsä iso ja ymmärrettävä huoli, eikä ole ihme, että se herättää riskiryhmään kuuluvassa pelkoa.
Yhtäkkiä olettekin yhdessä, mutta samalla kovin yksin. Toinen pelkää läheisyyttä sekä tartuntariskin että seksuaalisen suorituspaineen vuoksi, toinen näivettyy läheisyyden ja seksin puutteen vuoksi. Mielessäni herää lämpimiä ja myötätuntoisia ajatuksia teitä kumpaakin kohtaan.
Lähtisin liikkeelle kahdesta asiasta: Mitä koronaan tulee, pohtikaa rauhassa kaikki mahdolliset tavat, joilla voitte suojautua järkevästi. Painotan tässä järkeä, koska tunnereaktioiden seuraaminen voi viedä ylikierroksille. Miten sinä voit työpäiväsi aikana ja työmatkoillasi suojautua viisaasti? Voitko tehdä jossain määrin etätyötä? Ylipäänsä turvaetäisyyksien pitäminen on olennaista. Millaiset toimet antavat miehellesi riittävän turvallisen olon?
Kun pääsette yhteisymmärrykseen näistä turvallisuuskysymyksistä, voitte riittävän rauhallisin mielin alkaa hakea kosketusyhteyttä uudelleen. Iho on ihmisen laajin sukupuolielin. Olette olleet kovia halailemaan ja koskettamaan toisianne.
Millä pienellä askeleella lähdette valloittamaan tätä kehojen yhteyttä uudelleen? Lähtemällä kävelylle yhdessä? Pitämällä toisianne kädestä sohvalla istuen, katsomalla silmiin? Nukkumalla lusikassa? Mitä ihan pientä kaunista haluaisit sanoa miehellesi? Entä hän sinulle?
Myös peloista puhuminen on tärkeää. Pelkääkö miehesi epäonnistuvansa erektion ylläpitämisessä? Tietääkö hän, millä muilla tavoilla hän voi tuottaa sinulle seksuaalista nautintoa? Entä sinä hänelle? Näissä asioissa ei ole mitään pakkoa. Saatte kokeilla, mitä haluatte ilman suorituspainetta.
Mainitset erilaiset kulttuuritaustat. Mitä ne merkitsevät vuorovaikutuksessanne? Oletteko löytäneet sopivia sanoja seksuaalisuudesta ja seksistä puhumiseen? Millainen seksuaalinen toiminta on kummallekin sopivaa? Liitetäänkö sukupuolirooleihin seksuaalisia odotuksia aktiivisuudesta tai passiivisuudesta? Miten vapautua olemaan seksuaalisesti ihan oma itsensä? Se on sallittua ja riittävää. Kukaan ei ole aina valmis seksiaktiin, mutta yhdessä virittelemällä päästään läheisyyteen ja yhteyteen.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
