Terve.fi

Kivessyöpä - nuorten miesten yleisin syöpä

Kivessyöpä - nuorten miesten yleisin syöpä
Kivessyöpä on yleisin kasvain nuorilla miehillä ikäryhmässä 20–34 vuotta.
Julkaistu: 15.5.2007

Kivessyöpä on Suomessa suhteellisen harvinainen sairaus. Uusia kivessyöpätapauksia todetaan maassamme vuosittain noin 90–110 nuorella miehellä.

Maailmassa suurimmat kivessyöpäluvut ovat Tanskassa ja Ruotsissa ja matalimmat luvut Afrikan ja Aasian maissa. On erikoista, että Suomen naapurimaissa esiintyvyysluvut eroavat suuresti toisistaan. Nykyisin Tanska johtaa kivessyöpätilastoja.

Kivessyöpä on lisääntynyt eri maissa niin myös Suomessa. Lisääntyminen on kuitenkin lukumääräisesti Suomessa ollut matala. Kehitys on ollut jyrkempi mm. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa, missä kivessyövän ilmaantuvuus on lisääntynyt noin 70 prosenttia viimeisten 25 vuoden aikana.

Kivessyövän aiheuttajaa ei tunneta, mutta yksilönkehityksen varhaisvaiheilla on ajateltu olevan keskeinen merkitys sen synnyssä. Tutkijoiden mielestä kivessyövän yleistyminen voi olla esimerkki länsimaisen elämäntyylin aiheuttamista sairauksista.

Eräs kivessyövän riskiä kohottava tekijä on piilokiveksisyys eli syntyessä kivekset eivät ole laskeutuneet kivespussiin.

Oireet ja löydökset

Kasvain ei aiheuta kipuja, minkä vuoksi se on salakavala ja pääsee oireettomana kasvamaan. Usein ensimmäinen oire on ylimääräinen kyhmy kiveksen pinnalla. Muita oireita voivat olla jomotus ja kipu kivespussin alueella.

Koska oireet ovat vähäiset, olisi suositeltavaa, että nuoret miehet tunnustelisivat sormilla kiveksensä pesun tai saunomisen yhteydessä ainakin kerran kuukaudessa. Kudoksen rakenteen muutos tai kyhmy edellyttävät lääkärintarkastusta. Kiveskasvain saattaa tuottaa hormoneja, jotka voivat kasvattavat rintarauhasia.

Diagnostiikka perustuu kivespussin tunnusteluun, ultra­äänitutkimukseen ja laboratoriokokeisiin. Kivessyövän diagnostiikassa on olemassa kolme hyvää seerumin merkkiainetta: alfafetoproteiini, beeta-korion­konadotropiini ja laktaattidehydrogenaasi. Merkkiaineet ovat hyviä diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Syövän levinneisyyden selvittelyssä tehdään keuhkojen ja vatsan tieto­konetaso- tai magneettikuvaus.

Suurin osa kivessyövistä on ns. ger­minaalista alkuperää eli kiveksen tiehyistä peräisin. Germinaaliset kasvaimet jae­taan seminoomaan ja ei-se­minoomaan. Ei-seminomatoottiset kasvaimet jaetaan vielä embry­onaa­liseen, terato- ja koriokasvaimiin. Nämä ovat yleisimmät kivessyövän tyypit.

Kivessyöpä lähettää herkästi etäpesäkkeitä paikallisiin imusolmukkeisiin, jotka sijait­sevat vatsanontelon takana aortan ja alaonttolaskimon ympärillä. Etäpesäkkeitä voi tulla myös rintaonteloon välikarsinan alueella, kaulan alueen imusolmukkeisiin ja joskus myös nivus­taipeiden imusolmukkeisiin. Kivessyöpä leviää herkästi myös keuhkoihin.

Hoito ja ennuste

Kivessyövän hoito on aina radikaali leikkaus, jossa poistetaan kives, lisäkives ja siemenjohdin. Katso kuva poistetusta kasvaimesta. Kuvassa kasvaimen halkaisupinta on homogeeninen ja kooltaan noin kananmunan kokoinen eli täyttää lähes koko kiveksen. Kiveksestä lähtee siemenjohdin, joka myös on poistettu (kuvan copyright Olavi Lukkarinen 2007). Toisinaan haetaan leikkauksella pois vatsaontelon takaosan imusolmukkeet. Ennen syövän hoitoa voidaan potilaalta ottaa siemenestettä spermapankkiin myöhemmin tapahtuvaa oman lapsen hankkimista varten.

Kivessyövän hoidon suunnittelussa otetaan huomioon useita tekijät joista tärkeimmät ovat syövän levinneisyys, kasvainmerkkiaineiden pitoisuus sekä kasvaimen leviäminen veri- ja imusuonistoon. Hoidossa käytetään tehokasta sisplatiinipohjaista kemoterapiakombinaatiota.

Kivessyövän ennuste tänä päivänä on erittäin hyvä. Edellä olevat hoitotoimenpiteet tehoavat hyvin. Paikallisen kivessyövän 5-vuotisennuste on lähes 100 % ja myös etäpesäkkeisessä tapauk­sessa ennuste on yli 80 %.

1 kommentti