Voi hyvin

Kipu menee tunteisiin



Kipu menee tunteisiin

Kipu on kuin möhkäle, joka painaa kehon kasaan. Se ­ahdistaa, huolestuttaa ja raivostuttaa! Mistä tunteista kipu viestii?
Teksti Marjo Hentunen
Kuvat Teemu Raudaskoski

Ärtymystä, ahdistusta, ­hätää, huolta, turhautumista ja epätietoisuutta. Häpeää, ­surua, ­vihaakin. Kipu herättää ­monenlaisia tunteita.

Miksi kipu menee tunteisiin? Ehkä ­siksi, että emotionaalista ja fyysistä kipua on hyvin vaikea erottaa toisistaan. Jopa niiden edustusalueet aivoissa sijaitsevat lähekkäin.

Kipu voi tuntua hartioissa painavalta möhkäleeltä, joka sotkee elämän suunnitelmat ja vetää mielen matalaksi.

– Niskaoireisiin voi liittyä riittämättömyyden ja ­epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Kielessämme on myös ­vakiintunut sanonta, että pomo hengittää niskaan, sanoo psykofyysinen fysioterapeutti ja NLP-työnohjaaja Karita Palomäki.

Kipu on varoitus

Akuutti kipu varoittaa kudosvauriosta ja suojaa meitä vahingoittumiselta. Jos nyrjäytämme ­nilkkamme, sen hermopäätteet viestivät aivoille, että jalalla pitää astua ­varovasti ja antaa sille aikaa toipua. Vastaavasti jos hipaisemme ­tulikuumaa liettä, vedämme kätemme salaman­nopeasti pois.

Pitkittynyt kipu ei sen sijaan välttämättä hälytä enää kudosvauriosta. Kudokset voivat parantua, mutta kipu jatkua. Tämä voi olla merkki siitä, että keskushermosto on herkistynyt ja kivun säätelyjärjestelmässä on häiriö.

Lue myös: Selkäkivun faktat haltuun

Aivoista selkäytimeen menee hermoratoja, jotka normaalisti jarruttavat kipu­impulssien kulkua aivoihin. Potilaalla kipuviestit ampaisevat kuitenkin suorinta reittiä tietoisuuteen.

Kipua hillitsevien ratojen toimintaa häiritsevät esimerkiksi stressi, ahdistuneisuus, masennus ja unettomuus.

– Keskushermoston herkistymistä voisi verrata vahvistimeen, jonka nupit kääntyvät kaakkoon ja pienikin ärsyke laukaisee voimakkaan kipukokemuksen, kertoo lääkäri ja tutkija Helena Miranda, joka kärsii itsekin kroonisista kivuista.

Selkävaivainen saattaa pelon vuoksi elää säästöliekillä.

Palomäki muistuttaa, että särky on koki­jalleen todellinen kokemus, vaikka sille ei olisi mitään fyysistä, kudoksissa olevaa syytä.

Pelko on kivun vihollinen

Kipu täyttää mielen ja pakottaa pysähtymään. Kiireisenä ja stressaantuneena sattuu enemmän kuin rentoutuneena, koska hengitys muuttuu pinnalliseksi, lihakset pingottuvat ja niihin syntyy hapenpuutetta.

– Sympaattinen hermosto aktivoituu, ja olemme taistele tai pakene -tilassa. Joskus kipu, esimerkiksi migreeni, tulee vasta, kun stressaava tilanne on lauennut. Silloin saamme ikään kuin luvan tuntea kipua, Karita Palomäki sanoo.

Pelko on kivun vihollinen. Selkävaivainen saattaa pelätä halvaantumista ja pyörätuoliin joutumista. Hän alkaa ehkä alitajuisesti elää säästöliekillä ja varoo kaikkia ylimääräisiä liikkeitä.

Se taas johtaa huolten, lihasjännityksen, unettomuuden ja kipujen pahenemisen noidankehään.

– Joillakin huolivyöry käynnistyy vikkelästi. Silloin turvaudutaan herkemmin myös vahvoihin kipulääkkeisiin. Kuormituksen ja ketutuksen hetkillä aivot saattavat tulkita kehon epämuka­vuuden tunteet kivuksi, Helena ­Miranda kertoo.

Kipu vaikuttaa identiteettiin

Kivuista kärsivä saattaa herkästi puhua itselleen negatiivisesti. Joskus sarkastinen kyynisyys voi toimia suojakuorena: kun minulla on tämä kipu, en voi mitään tehdäkään. Se taas johtaa eristäytymiseen ja kipujen voimistumiseen.

– Jos kutsuu itseään kipukroonikoksi, mielikuva porautuu syvälle identiteettiin. Se saa tuntemaan toivottomuutta. Joskus ihminen voi ajatella varsinkin vaikeiden kokemusten jälkeen, ettei hänellä ole lupaa parantua eikä hän ansaitse mitään hyvää, Karita Palomäki kuvailee.

– Uskomuksien muuttaminen rauhoittaa hermostoa ja muuttaa suhtautumista kipuun.

Lue myös: Tällainen venyttelu auttaa selkäkipuun

Helena Mirandan mielestä julkisuu­dessa korostetaan liikaa fyysisiä terveyden mittareita, kuten rasva-arvoja ja verenpainetta. Harvardin yliopistossa tehdyn seurantatutkimuksen mukaan sosiaaliset suhteet, rakkaus ja tasapainoinen elämä ennustavat kuitenkin terveyttä paljon ­paremmin.

Kipupotilaat tunnollisia ja kilttejä

Kipupotilaat ovat usein tunnollisia ihmisiä, jotka huolehtivat muista mutta unohtavat omat tunteensa ja tarpeensa.

Heiltä on saatettu jo lapsena vaatia kiltteyttä ja reippautta. Vihan ja kiukun tunteita ei ole saanut ilmaista. Silloin on syntynyt tunnelukkoja eli haitallisia ­tapoja reagoida, tuntea ja ajatella.

Kipukokemus tallentuu kehomuistiin. Jos multasäkin nostaminen aiheutti selkäkivun, pelkkä säkin näkeminen myöhemmin voi tuoda kipukokemuksen pintaan.

Patoutuneet tunteet herkistävät kivunsäätelyjärjestelmää ja alentavat stressinsietokykyä. Silloin voi olla vaikea erottaa, mikä on fyysistä kipua ja mikä elämän­tilanteesta johtuvaa ahdistusta.

– Tutkimuksissa on todettu, että syrjintä ja kiusaaminen aktivoivat samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu, Helena Miranda sanoo.

Tunteet aistitaan kehossa hyvin fyysisesti.

Järkyttävä uutinen voi tuntua ­siltä, kuin olisi saanut iskun palleaan. ­Jännittävässä tilanteessa iho menee kirjaimellisesti ­kananlihalle tai tuntuu kuin olisi perhosia vatsassa.

Kipu on ovela seuralainen. Se voi jatkua, vaikka kudokset olisivat parantuneet.

Kipukokemus tallentuu ­kehomuistiin. Jos on kerran satuttanut selkänsä, kun ­nosti multa­säkkiä, pelkkä säkin ­näkeminen voi aiheuttaa ikäviä tunteita ja ­tuoda ­kipukokemuksen pintaan.

Kipu herättää pelkoja

Ihminen ei aina uskalla tuoda esiin syvim­piä pelkojaan, joita kipu herättää. Sellainen voi olla esimerkiksi toiminta­kyvyn menetys.

Kun ihminen menee lääkäriin, kipu saattaa olla käyntikortti. Polvikivusta tai niskasärystä on helpompi kertoa kuin muista vaivoista.

Joskus pinnan alla voikin kyteä unettomuus tai elämän merkityksettömäksi kokeminen.

– Usein potilas sanoo vastaanottoajan loppuessa, etten oikein saa ­nukuttua mutta eihän sillä varmaan ole mitään tekemistä tämän kivun kanssa. ­Nykyään ymmärretään, että unettomuuden hoitaminen on tärkeä osa kivunhoitoa, ­Helena Miranda korostaa.

Kivun kanssa on helpompi elää, kun sen hyväksyy. Hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita luovuttamista eikä toi­saalta härkäpäistä asennetta, että minähän pärjään, vaikka mikä olisi.

Lue myös: Selätä selän ja hartian kivut

Jos kipua vastaan taistelee, syntyy voimakas stressi- ja kiukkureaktio. Se taas pahentaa kipua ja sysää epätoivoon.

– Yksikään armeija ei jaksa jatkuvaa sotaa. Elämässä tapahtuu ikäviä ­asioita ja niiden sureminen on tärkeää. Suru helpottaa sopeutumista ja auttaa ­lopulta löytämään uuden toivon kipinän. Iso merkitys pärjäämiselle on sillä, että oppii näkemään vaikeuksien sijaan mahdollisuuksia.

Keskity kipukohdan sijaan hyvään

Selviytymisen kannalta tärkeintä olisi sammuttaa aivojen hätätila eikä keskittyä vain kipukohtaan.

– Pitäisi puhua enemmän siitä, mikä toimii, kuin siitä, mikä on pielessä. Tällöin ihminen voimaantuu ja tuntee, että voi kivusta ja rajoitteista huolimatta nauttia elämästä, Karita Palomäki sanoo.

Psykofyysisessä fysioterapiassa keskitytään kehollisuuteen, kuten läsnäolo- ja hengitysharjoituksiin. Tarkoitus on auttaa ihmistä tiedostamaan, miltä eri liikkeet tuntuvat kehossa ja millaisia tunteita ne nostavat tietoisuuteen.

Jos kipu ahdistaa, hoitaja ja hoidettava voivat kuunnella ja tunnustella yhdessä, miltä ahdistus tuntuu kehossa. Palomäen mukaan ahdistavat tunteet tuntuvat tyypillisesti pallean seudulla ja rintakehän yläosassa. Kun ahdistuksen kohtaa, kipukin alkaa usein helpottaa.

Myös kiinalaiseen lääketieteeseen ­perustuvaa akupunktiota käytetään yhä enemmän kipujen hoitamiseen. Erityisen tehokkaaksi se on todettu päänsärkyjen sekä niska- ja alaselkäkipujen hoidossa.

Vointia voi kohentaa myös tekemällä itse harjoituksia.

– Kroonisessa kivussa puhutaan yhä enemmän aivojen kuntoutuksesta ja mieli­kuvaharjoittelusta, Helena Miranda kertoo.

Halaus hoitaa kipua

Hyvät tunteet voimistavat hyvänolonhormonien, kuten oksitosiinin, eritystä ja helpottavat kipua. Esimerkiksi lemmikin silittäminen, halaaminen, kumppanin kanssa vietetty aika, metsässä kävely, musiikin kuuntelu, lukeminen tai ystävän kanssa juttelu ovat luonnollisia tapoja saada hyvänolonhormonit hyrräämään.

Helena Mirandalle krooninen kipu on ­tuttu seuralainen. Hän on kärsinyt pitkään migreenistä ja selän iskiashermon ­kivusta. Polveen laitetaan todennäköi­sesti tekonivel jossakin vaiheessa.

– Olen joutunut hyväksymään sen, että kivut ovat verottaneet voimiani. En pysty kävelemään pitkiä matkoja ja apunani on sähköavusteinen pyörä. Olen ollut puurtaja ja vaativa itseäni kohtaan, mutta olen oppinut ottamaan tilaa itselleni ja itseni hoitamiselle.

Arjen apuna käsilaukussa kulkee TENS-laite, sähköstimulaattori. Hali­nallena ja lenkkikaverina on tiibetin­spanieli Oliver.

Karita Palomäki muistaa, kuinka hän koulussa vastasi väärin. Opettaja ­pyysi hänet luokan eteen. Se oli nöyryyttävä ­kokemus ujolle lapselle.

– Pelkäsin aikuisenakin avata ­suutani, jos en ollut täysin varma, että olen ­oikeassa. Myöhemmin olen oppinut, ettei haittaa, vaikka mokaisin. Annan jännityksen tulla. Olen kärsinyt lapsesta saakka migreenistä ja jännityspäänsärystä, mutta nykyään särkyjä on enää harvoin. Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan.

Näin helpotat kipua ilman lääkkeitä

1. Ota kipu vastaan ja ­väritä se. Jos kipu tuntuu mustalta, mieti sen tilalle kirkkaampaa väriä ja ikään kuin ­puhalla väriä kipeään kohtaan.

2. Opettele tunnistamaan tunteitasi ja puhumaan niistä. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

3. Painele akupisteitä. ­Niitä on esimerkiksi jalkapohjissa, kämmenissä ja ­päässä. Näin rauhoitat sympaattista hermostoa.

4. Anna aikaa yöunelle. Lepo on tärkeää.

5. Tee mielikuvaharjoituksia. Ne siirtävät ajatukset hetkeksi pois kivusta. Kipu vie meitä tyypillisesti kasaan. Tämän harjoituksen tarkoitus on tuoda tilaa kipeälle alueelle kehossa: Visualisoi, miten hengityksesi virtaa kipualueen läpi. Valitse sinulle sopiva väri, joka tuntuu rauhoittavan kivun tunnetta. Liitä väri tähän hengityksen virtaan.

Karita Palomäki on psykofyysinen fysioterapeutti ja NLP-työnohjaaja. Hän on kirjoittanut yhdessä Juha Siiran kanssa kirjan Kehon viisaat viestit. Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista. (Kirjapaja 2016).

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 5/2018

Julkaistu: 22.8.2018