Ketteräksi yleisurheilulla

Yleisurheiluun kuuluu juoksu-, heitto- ja hyppylajeja sekä näistä koostuvat seitsen- ja kymmenottelut.

Juoksulajeissa kisataan pikamatkoilla eli 100 ja 200 metrillä, ­keskipitkillä matkoilla eli 400, 800 ja 1 500 metrillä sekä pitkillä matkoilla eli 5 000 ja 10 000 metrillä. Juoksu­lajeihin ­kuuluvat myös 100 ja 110 metrin aidat, 3 000 metrin ­esteet sekä maraton.

Heittolajeja ovat keihäs, moukari, kiekko ja kuula. Hyppylajeja ovat kolmiloikka sekä pituus-, korkeus- ja seiväs­hyppy.

Aikuisten yleisurheilukouluja on järjestetty säännöllisesti muutama vuosi. Suomen Aikuisurheiluliitto ry (SAUL) vastaa toiminnasta. Liitto koordinoi myös veteraaniurheilua.

Mitä maksaa? Noin 500 euroa vuodessa.

Treenivinkki: Urheiluseurassa opit lajien tekniikkaa.

Lue myös: Aloittelijan juoksukoulu

Kehityn juoksussa koko ajan 

Eeri-Mari Rönnberg, 47

● Laji: yleisurheilu, erityisesti pitkän matkan juoksu.

● Naimisissa, 17- ja 19-vuotiaat lapset.

● Ammatti: assistentti.

● Asuu Vantaalla.

”Lenkit olivat minulle nuorempana tuskaa. Uuvuin helposti alle kymmenen kilometrinkin matkoilla. Kävin mielelläni jumpissa. Kun lapset syntyivät, oli hankalaa sitoutua säännöllisiin aikatauluihin. Silloin keksin juoksun. Innostuin niin paljon, että halusin juosta puolimaratonin.

Juoksin ensimmäisen maratonin kymmenen vuotta sitten. Kun tulin maaliin, fiilis oli loistava. Tuntui, että olisin jaksanut vielä kymmenen kilometriä lisää.

Seuraavassa juoksussa oloni oli todella uupunut. Kävi mielessä, että maratonit ovat nyt tässä. Huomasin vasta pari vuotta myöhemmin, että aika oli parempi kuin ensimmäisellä maratonilla. Se kannusti jatkamaan.

Urheilu loppui melkein kokonaan, kun muutimme toiseen kaupunkiin ja työkiireet painoivat päälle. Ainoa liikuntani oli koiran kanssa kävely.

Vuonna 2010 painoa oli tullut huomaamattani 15 kiloa lisää. Silloin sitouduin ensimmäistä kertaa kuntosaliharjoitteluun. Kävin kolmesti viikossa ohjatuille tunneilla lähellä työpaikkaani. Paino putosi, ja aloin taas juosta.

Lue myös: Juoksutekniikka kuntoon

Juoksu ei katso kelloa 

Juoksussa on ihanaa vapaus harrastaa koska tahansa. Kengät voi pukea jalkaan milloin vain. Onnistumiset tuntuvat erityisen hyvältä, kun on aloittanut harrastuksen vähän vanhempana ja silti huomaa, että kehittyy koko ajan. Yksilöurheilussa itsensä voittamisen tunne moninkertaistuu. Vastaan suorituksistani kokonaan itse.

Olen juossut tauon jälkeen vasta neljä vuotta. En koe, että ikä vaikuttaisi harjoitteluun. Ehkä en ole vielä usuttanut itseäni niin koviin suorituksiin kuin olisin pystynyt. Siinä on myös hyvät puolensa, sillä olen säästynyt loukkaantumisilta.

Liityin Vantaan Kenttäurheilijoihin heti, kun aloitin juoksun. Näin pääsen osallistumaan yleisurheilu­tapahtumiin. Seuran kautta tutustuin myös kovaan juoksijaan. Häneltä olen saanut hyviä vinkkejä harjoitteluuni.

Harrastus antaa minulle energiaa. Juoksen vain noin kolme kertaa viikossa. Teen myös oheisharjoittelua kahva­kuula-, spinning- ja crosstrainer-tunneilla. Tarvitsen harjoitteluuni käskyttäjän, siksi pidän ohjatusta ryhmäliikunnasta.

Olen juossut kahdeksan maratonia. Tavoitteeni on juosta kolmen vuoden päästä Ateenan maraton. Olen silloin 50-vuotias. Jos joskus saisin juostua matkan aikaan 4:30, se olisi varmasti urheilu-urani huippuhetki.”

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 8/2014.