Kalansyönti kannattaa

Kuluttajia muistutetaan yhtenään, miten tärkeää olisi syödä kalaa. Monien suositusten mukaan terveelliseen ruokavalioon tulisi sisältyä ainakin kaksi vajaan sadan gramman kala-annosta viikossa. Kala sisältää eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA). Ne ovat pitkäketjuisia omega-3-sarjan rasvahappoja, joita ei ole mainittavasti muissa tavallisissa ruoka-aineissa. Nämä omega-3-rasvat voivat tuoda monenlaisia etuja, mutta parhaiten tunnetaan niiden kohtalokkailta sydämen rytmihäiriöiltä ja sydänkohtauksilta suojaavat vaikutukset. Lisäksi DHA:lla saattaa olla suuri merkitys aivojen varhaisen kehityksen ja normaalin raskauden kannalta.

Kalassa on toisaalta myös haitallisia aineita. Elohopean (tarkasti ottaen metyylielohopean) taipumus kasaantua monien eläinlajien pehmytkudoksiin tunnetaan hyvin. Polykloorattuja bifenyylejä (PCB) ja dioksiineja on puolestaan rasvakudoksessa. Elohopea siirtyy istukan kautta sikiöön, jolloin isot annokset voivat aiheuttaa vaikeita aivovaurioita. Aikuisilla ne voivat häiritä sydämen toimintaa. PCB ja dioksiini aiheuttavat koe-eläimille syöpää. On myös saatu viitteitä siitä, että ne toimisivat myös ihmisellä karsinogeeneinä. Ne voivat lisäksi suistaa ihmisen immuunijärjestelmän raiteiltaan ja aiheuttaa neurologisia vaurioita.

Kumpaan suuntaan vaaka kallistuukaan?

Vuoden 2006 loppupuolella the Institute of Medicine (IOM) ja kaksi Harvardin yliopiston tutkijaa, Dariush Mozaffarian ja Eric Rimm, punnitsivat tätä kysymystä laajan tutkimusaineiston valossa. Heidän johtopäätöksensä erosivat joissakin suhteissa toisistaan. Harvardin tutkijat löysivät paljon todisteita siitä, että EPA:lla ja DHA:lla olisi myönteisiä terveysvaikutuksia. IOM:n asiantuntijakomitea puolestaan ei pitänyt todisteita vakuuttavina ja ehdotti vaihtoehtoista selitystä myönteisille sydän- ja verisuonivaikutuksille. Kalaa säännöllisesti syövät ihmiset kuluttaisivat komitean mukaan muita vähemmän lihaa, jolloin heidän haitallisen tyydyttyneen rasvan saantinsa olisi muita pienempi.

IOM ja Harvardin tutkijat olivat kuitenkin yksimielisiä yhdestä tärkeästä asiasta: Kalaa kannattaa syödä jäämien aiheuttamista riskeistä huolimatta. Yleisesti ottaen jäämien määrät ovat sen verran alhaisia, että FDA:n (Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto) toimintakynnys ei ylity. IOM:n asiantuntijoiden mukaan terveelliseen ruokavalioon pitäisi kuulua kaksi vajaan sadan gramman kala-annosta viikossa. Harvardin tutkijoiden mukaan aikuisten osalta hyödyt voittavat haitat, mikäli kalan kulutus on kohtuullista (minkä hekin määrittelivät kahdeksi annokseksi viikossa).

Kahden katsauksen pääkohtia

Kalaa kannattaa syödä, kun on syötävä kahden edestä. Harvardin tutkijat korostivat DHA:n tärkeää merkitystä sikiön kehityksen kannalta (IOM:n komitea oli varovaisempi). Elohopea rikastuu ravintoketjussa ylöspäin, joten tämä metalli kasaantuu voimakkaammin isojen, pitkäikäisten petokalojen kuin pienten, lyhytikäisten kalojen lihaan. Harvardin tutkijoiden mielestä lasta odottavien ja raskautta suunnittelevien naisten kannattaa välttää tiettyjä kalalajeja (kuten espanjanmakrillia, tiilikaloja, haita ja miekkakalaa) altistuakseen mahdollisimman vähän elohopealle. Heidänkin kannattaa kuitenkin syödä noin 350 grammaa muita kalalajeja ja kuoriaiseläimiä viikossa turvatakseen DHA:n riittävän saannin.

Kalalajit eivät ole tässä tasaveroisia. Vajaan sadan gramman annos kasvatettua lohta sisältää yli 2 000 milligrammaa EPA:ta ja DHA:ta. Annos monnia puolestaan sisältää vain kymmenennen osan tästä (noin 150 milligrammaa). Jos kalasta haetaan nimenomaan omega-3-rasvoja, mikä tahansa kalalaji ei kelpaa. Lohien ohella parhaiten omega-3-rasvoja saa tavallisesta makrillista (joka on eri kalalaji kuin espanjanmakrilli), sillistä ja sardiinista. Miekkakalojen ja tiilikalojen suhteen ajaudutaan jälleen hyötyjen ja haittojen osalta kaltevalle pinnalle. Näissä kaloissa on runsaasti omega-3-rasvoja, mutta niistä saa myös paljon elohopeaa. Yhdysvaltalaiset syövät enemmän katkarapuja kuin mitään muita mereneläviä. Vajaan sadan gramman annoksessa katkarapuja on kuitenkin vain noin 250 milligrammaa omega-3-rasvoja. Hummerissakin on vain noin 70 milligrammaa annosta kohti.

Lohi on ylivoimainen. Yksi kalan haittapuolista on sen korkea hinta. Niinpä Harvardin tutkijat päättivät laskea, paljonko maksaisi päivittäinen 250 milligramman annos EPA:ta ja DHA:ta kalasta saatuna. He kartoittivat kalan hinnat kuudessa kaupungissa ja hankkivat tietoa kalojen EPA- ja DHA-pitoisuuksista. Lohen hinta-laatusuhde osoittautui parhaaksi. Nykyhinnoilla 250 milligramman annos EPA:ta ja DHA:ta maksaisi vain yhdeksän senttiä päivässä (noin seitsemän eurooppalaista senttiä) säilöttynä lohena. Muutkin lohituotteet tulisivat lähes yhtä edullisiksi. Monni voi olla sinänsä halpaa, mutta siitä ei saa halvalla omega-3-rasvoja. Harvardin tutkijoiden laskelmien mukaan päivittäinen 250 milligramman annos maksaisi yli kaksi dollaria (noin 1,55 euroa) päivässä, mikäli ostaisi monnia.

Entä kasvatettu lohi vai luonnonlohi? Kasvatetun lohen omega-3-rasvojen pitoisuus riippuu käytetyn rehun kalaöljymäärästä. Niinpä ruokinnan muuttuessa omega-3-rasvapitoisuuskin voi muuttua. Kasvatetussa lohessa on kuitenkin nykyisin paljon enemmän omega-3-rasvoja kuin luonnonlohessa. IOM:n ja Harvardin katsausten mukaan kasvatetussa lohessa on keskimäärin yli 2 600 milligrammaa ja luonnonlohessa runsaat 1 000 milligrammaa omega-3-rasvoja sadassa grammassa. Hyötyjen ohella viljelty lohi tuottaa kuitenkin myös ongelmia. Harvardin tutkijat myös lainaavat tutkimuksia, joiden mukaan kasvatetussa lohessa on luonnonlohta enemmän PCB-jäämiä.

Tonnikaloissakin on eroja. Säilyketonnikalaa myydään joko valkoisena tai vaaleana tonnikalana. Valkoinen tonnikala on lähes aina säilötty veteen kiinteässä muodossa (kiinteänä fileenä, joka on leikattu säilykepurkkiin sopivaksi). Vaalea tonnikala puolestaan myydään usein hiutaleina (pienten palojen sekoituksena) joko öljyssä tai vedessä. Valkoisessa tonnikalassa on kolme kertaa enemmän omega-3-rasvoja kuin vaaleassa. Valitettavasti siinä on myös kolme kertaa enemmän elohopeaa.

Vähenevien tuottojen laki jyrää tässäkin. Harvardin tutkijoiden mukaan omega-3-rasvojen saannin ylittäessä 250 milligrammaa päivässä eli noin 1 500 – 2 000 milligrammaa viikossa, sydämeen ja verisuonistoon kohdistuvat hyödyt eivät juuri enää lisäänny. Tämä kynnysvaikutus merkitsee sitä, että ei ole juurikaan hyödyllistä kuluttaa hyvin suuria määriä kalaa, ainakaan sydämen ja verisuoniston kannalta. Luultavasti riittävät terveysvaikutukset on saavutettavissa syömällä vajaat 200 grammaa lohta tai muuta rasvaista kalaa viikossa.

Seleeni saattaa estää elimistön elohopeapitoisuuden kasvun. Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että seleeni voisi estää elohopean haitallisia vaikutuksia ja estää sen kasaantumisen kudoksiin. Jos tutkimustulos voidaan vahvistaa, tämä olisi hyvä uutinen merenelävien ystäville, koska useimmissa kaloissa ja kuoriaiseläimissä (erityisesti simpukoissa) on runsaasti seleeniä.

Kuluttajien ei kannata olla vain kasvisperäisten lähteiden varassa. EPA ja DHA eivät ole ainoita omega-3-rasvoja. Myös alfalinoleenihappo (ALA), jota on runsaasti pellavansiemenissä, soijapavuissa ja saksanpähkinöissä, kuuluu samaan rasvahappojen ryhmään. ALA:lla saattaa olla vain sille ominaisia hyödyllisiä vaikutuksia. Elimistö muuntaa kuitenkin sitä vain pieninä määrinä EPA:ksi tai DHA:ksi, joten ALA:n lähteet, kuten pellavaöljy ja saksanpähkinät eivät korvaa kalaa.

Muna- ja kanaongelma. Siipikarja voi rehusta riippuen olla hyvä omega-3-rasvojen lähde. IOM:n raportin mukaan kalaa ei enää juurikaan käytetä kananrehun valmistuksessa, joten kananlihassa on vain vähän EPA:ta ja DHA.ta. Kananmunat ovat kuitenkin asia erikseen. Kaupoissa myydäänkin omega-3-kananmunia. Munivat kanat muuntavat ALA:ta DHA:ksi. Niinpä lisättäessä pellavaöljyä ja muita ALA:n lähteitä munivien kanojen rehuun, munien DHA:n (ja ALA:n) pitoisuudet voivatkin lisääntyä merkittävästi.

Pelastava meren vaahto. Jonakin päivänä omega-3-rasvojen saantimme voi perustua kalanviljelylaitosten sijasta isoihin levänkasvatussäiliöihin. Kahdenlaisia leviä, Schizochytrium-lajeja ja Crypthecodinium cohnii-nimistä levälajia käytetään jo IOC:n katsauksen mukaan kaupallisessa DHA:n tuotannossa. Useat yritykset myyvät levistä saatuja DHA-valmisteita.

Ympäristökysymyksiä

Yhdysvaltain vuotuinen kalan ja muiden merenelävien kulutus henkeä kohti on kasvanut tasaisesti 1970-luvulta lähtien ja on nyt noin seitsemän kiloa vuodessa. Vaikka kaikki tuo kala olisi meille hyväksi, me itse emme tee hyvää kaloille.

Kalakannat ovat vaikeuksissa. Kansainvälinen tiedemieskomitea on ennustanut, että nykymenolla merenelävien saaliit romahtavat noin 40 vuodessa kymmenenteen osaan historian suurimmista saaliista.

Monet ympäristönsuojeluryhmät ovat ottaneet kalakantojen suojelun yhdeksi tärkeimmistä teemoistaan. Maailman luonnonsäätiö, WWF, tukee brittiläistä kalastuksen suunnittelua ja kestävyyttä sertifioivaa järjestöä, Marine Stewardship Councilia. Alaskanseiti ja alaskalainen lohi kuuluvat ryhmän sertifioimien viidentoista kalakannan joukkoon, joten niitä voi syödä suhteellisen hyvällä omallatunnolla.

Ympäristön tilaan keskittyvä järjestö, Environmental Defense Fund (EDF), on kehittänyt “syö viisaasti kaloja -ohjelman”, joka ottaa huomioon haitallisten aineiden jäämät sekä kalastuksen eettisyyden.

Viljeltyä lohta ja kalanviljelyä laajemminkin puolustavat näkevät kalanviljelyn keinona vähentää painetta luonnonvaraisia kalakantoja kohtaan sekä keinona tarjota kuluttajille omega-3-rasvojen lähteen, jossa on kohtalaisen vähän jäämiä. EDF:n mukaan lohen ja taimenen tapaisten petokalojen kasvatus on kuitenkin virhe, koska niiden kasvattaminen vaatii suuria määriä luonnonvaraisia, makrillin ja sillin kaltaisia rasvaisia kaloja. Ympäristönsuojelijat väittävät myös, että kalanviljelylaitokset saastuttavat paikallisia vesistöjä jätteillä ja kalatauteja torjuvilla antibiooteilla.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.