Jos lääkäri ei ymmärrä mitä potilas kertoo – The Guardianissa pohditaan sitä, mihin lääketiede ei aina ulotu
Miten lääkäri voi auttaa potilasta, jos ei ymmärrä, mitä potilas yrittää selittää? Lääketieteen ulottumattomiin jää paljon merkityksellistä, kuten ihmisen identiteetti, rakkaus, pelko ja kärsimys – joten tarvitaan laveampaa ymmärrystä, kuvaillaan The Guardianissa julkaistussa kirjoituksessa.
Miten lääkäri voi auttaa potilasta, jos ei ymmärrä, mitä potilas yrittää selittää? Lääketieteen ulottumattomiin jää paljon merkityksellistä, kuten ihmisen identiteetti, rakkaus, pelko ja kärsimys – joten tarvitaan laveampaa ymmärrystä, kuvaillaan The Guardianissa julkaistussa kirjoituksessa.
”Lääketieteessä tarinankerronta on kaiken alku. Potilaat kertovat tarinoita kuvaillakseen sairauksiaan, ja lääkärit kertovat tarinoita ymmärtääkseen, mitä potilaat ovat heille kertoneet. Tiede kertoo omaa tarinaansa selittääkseen sairauksia.”
Vapaasti suomennettuna näin kirjoittaa yhdysvaltalainen lääkäri Siddhartha Mukherjee Pulitzer-palkitussa kirjassaan, joka on saanut Suomessa nimekseen ”Sairauksien keisari. Syövän elämäkerta”.
Saako hyvä puhuja paremmin apua?
Miten voi auttaa potilasta, jos tämä ei osaa kuvailla, mikä vaivaa? Tai jos ei ymmärrä, vaikka potilas kuinka yrittää selittää?
Kieli, kerronta ja ymmärtäminen ovat olennainen osa lääketiedettä, pohtii Andrew Solomon The Guardianissa julkaistussa kirjoituksessaan. Hän ei ole itse lääketieteen ammattilainen, vaan hän on kirjoittaja-luennoitsija, joka on käsitellyt esimerkiksi psykologiaa ja puolustanut mielenterveyskuntoutujien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Lääkärit pyrkivät kielen avulla hahmottamaan ja nimilaputtamaan, mikä potilasta vaivaa. Sanat voivat kertoa jopa enemmän kuin röntgenkuvat tai muut tutkimustulokset, ja potilaan kertomus voi olla tärkein avain diagnoosiin ja hoitoon, hahmottaa Solomon.
Hänen mukaansa on olemassa näyttöä siitä, että jos potilaalla on hyvät puhelahjat, hän saa parempaa lääketieteellistä hoitoa kuin ihminen, jonka puhe ei ole yhtä sujuvaa.
Jokainen lääkäri on tulkki
Lääkärin ja potilaan välisessä kerronnassa on monimutkaisuuksia ja ristiriitoja, näkee Solomon.
Hänen mukaansa tieteelliset sairausselitykset törmäävät usein humaaneihin määritelmiin identiteetistä. Hänellä itsellään on identiteetti, joka määriteltiin aiemmin sairaudeksi (homoseksuaalisuus).
Nykyaikanakin on omat terveyden ja sairauden rajankäyntinsä. Milloin pitää lääkitä esimerkiksi surua tai sitä, että lapsi käyttäytyy koulussa vilkkaasti? Onko normista poikkeaminen sairautta?
Potilaan oletetaan luottavan johonkin, mitä hän ei ymmärrä
Tulkkia tarvitaan usein terveyspalveluissa, jos potilas ei osaa maan kieltä, mutta tulkkaaminen on tärkeä osa jokaisen lääkärin työtä, kirjoittaa Solomon. Lääkäri on tulkkina paitsi tieteen kielen ja arkikielen välillä myös laajemmin tieteellisen ajattelutavan ja inhimillisen elämänymmärryksen välillä.
Lääketieteestä on tullut entistä vaikeammin ymmärrettävää ja teknistynyttä – ja potilaan oletetaan luottavan johonkin, mitä hän ei ymmärrä, kuvailee Solomon.
Potilas etsii tietoa, jota hän voi käyttää pohjana tehdessään päätöksiä ja pohtiessaan oman elämänsä ja rakkaittensa arvoa. Tarvitsemme tietoa, kun teemme ratkaisuja, jotka liittyvät kuolevaisuuteen ja erilaisiin interventioihin, joilla kuolemaa torjutaan.
Ratkaisuna ei ole heittää tiedettä ja asiantuntijakieltä romukoppaan, vaan laajentaa ymmärrystä laveammaksi kuin sairauksien nimilaputtaminen ja lääketieteellisten diagnoosien tavoitteleminen, tulkitsen Solomonin tekstiä.
Kukaan ei lopulta ymmärrä täysin
Ihmisellä on perimmäinen tarve tulla ymmärretyksi, mutta filosofisesti ajateltuna kukaan meistä ei lopulta voi tulla täysin ymmärretyksi. Haluamme, että lääkärimme ymmärtää meitä ja turhaudumme, jos hän ei ymmärrä – vaikka oikeastaan täysi ymmärretyksi tuleminen on mahdotonta, kirjoittaa Solomon.
Lääkäri-kirjailijat solmivat yhteen kaksi kerronnan polkua
Solomon nostaa esille monta (englanniksi kirjoittavaa) lääkäri-kirjailijaa, jotka solmivat yhteen kaksi erilaista narratiivisuuden polkua: lääketieteen kerrontatavan sekä humaanin, inhimillisen ymmärryksen polun.
Tiede on käyttökelpoinen tapa järjestää tietoa, mutta sen tavoittamattomiin jäävät monet keskeiset ihmiselämän puolet, kuten toivo, pelko, rakkaus, kauneus, kärsimys ja heikkous, kirjoittaa edesmennyt lääkäri-kirjailija Paul Kalanithi. Hän kuvaa, kuinka suhtautuminen tilastoihin muuttui, kun hänestä itsestään tuli vakavan sairastumisen myötä osa tilastoja.
Myös suomalaiset lääkärit pohtivat kirjoissaan
Suomalaisista lääkäreistä omaa sairauttaan, elämää ja kuolemaa on pohtinut kirjassaan esimerkiksi edesmennyt neurologian professori Jorma Palo (”Saanko elää, saanko kuolla. Hoidon rajat”).
Syöpälääkäri, professori Inkeri Elomaa puolestaan on kirjassaan ”Tartu toivoon. Syöpälääkärin kädenjälki” sanoittanut esimerkiksi niitä tunteita, joita potilaan vakava sairaus herättää paitsi potilaassa myös lääkärissä.
Esimerkiksi potilaan ja lääkärin vuorovaikutusta puntaroidaan kirjassa ”Sairaan hyvä lääkäri”, jossa lääkäri Markus Färkkilä ja hänen entinen potilaansa Satu Salonen käyvät vuoropuhelua.
Lähteet:
Exitus ry
Lue myös:
Lääkäri Erfan Jahangiri: “Isoin virhe on, ettei kysytä, vaan tehdään oletuksia”
