Kauneus ja Terveys

Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan

Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan
Yli 80 %:lla työikäisistä on joskus selkävaivoja, jotka estävät tai haittaavat normaalia työntekoa. Niitä esiintyy yhtälailla niin fyysisen työn tekijöillä kuin toimistotyöntekijöillä, miehillä kuin naisilla.
Julkaistu: 25.6.2015

Selkävaivoille, erityisesti alaselän ongelmille, altistavia tekijöitä ovat mm. istuminen, yksipuolinen rasitus, staattiset työasennot, huono lihaskunto, ruumiillisesti raskas työ, nostoliikkeet sekä tärinä.

Selkäranka 

Selkäranka muodostuu 24:stä liikkuvasta nikamasta, joiden välissä ovat iskunvaimentajina toimivat välilevyt. Toiminnallisesti selkäranka voidaan jakaa seitsemään kaularangan nikamaan, kahteentoista rintarangan nikamaan sekä viiteen lannerangan nikamaan. Lannerangan alapuolella nikamat ovat luutuneet yhtenäiseksi ristiluuksi sekä häntäluuksi. Nikaman kantavana osana on nikaman solmu, josta taaksepäin lähtee nikaman kaari. Jokaisesta nikaman kaaresta lähtee haarakkeita, jotka sallivat nikamille rajoitetun liikkumavaran. Koko nikamapilari muodostaa selkäydinkanavan, joka toimii suojana selkäytimelle. Nikamien väleistä, hermojuuriaukoista, tulevat ulos hermot, jotka lähtevät kohti hermotettavia kohde-elimiä.

Selkäranka on sivulta tarkasteltuna loivan kaksois S–kirjaimen muotoinen. Mutkien muoto johtuu osittain nikamien ja osittain välilevyjen kiilamaisuudesta. Selkärangan mutkat tekevät rangasta taipuisan ja joustavan. Selkäranka toimii tuki- ja suojarakenteena ja osallistuu liikkeisiin. Selkärangasta on mahdollista aikaansaada koukistus-, ojennus-, sivutaivutus- sekä kiertoliikkeet. Varsinkin kaularanka on erittäin taipuisa ja lanneosuuskin melko liikkuva. Yleensä selkävaivat keskittyvät juuri selkärangan taipuisampiin osiin, mutta toisaalta myös jäykille alueille esim. rintarangan alueelle.

Välilevy

Nikamien välissä ovat iskuvaimentajina toimivat välilevyt. Ne muodostavat yhdessä yllä ja alapuolella sijaitsevien nikamien kanssa liikesegmentin, joka toimii nivelen tavoin. Kyseisen nivelen liikettä rajoittavat nivelsiteet ja luiset osat, etenkin fasettinivelet, rintarangassa lisäksi kylkiluiden muodostama rintakehä.

Välilevy koostuu kahdesta osasta, rengasmaisesta sidekudoksesta (annulus fibrosus) ja sen sisällä olevasta pehmeästä ytimestä (nucleus pulposus). Sidekudosrengas muodostaa kotelon, joka pitää pehmeämmän ytimen sisällään, estäen pehmeän ytimen esiin luiskahtamisen. Tämä taas mahdollistaa iskunvaimentimena toimimisen sekä liikkeet liikesegmentin nikamien välillä. Sisäosan pehmeys ja kimmoisuus heikkenevät yleensä iän myötä.

Välilevyn ja nikamien välissä on rustoinen päätelevy, johon tulevien verisuonten kautta välilevy saa osan tarvitsemistaan ravinteista. Toinen mekanismi, jonka kautta välilevyn aineenvaihdunta tapahtuu on pumppaava kuormitus. Kun välilevyyn kohdistuu kompressio, puristuu siitä ulos nestettä ja aineenvaihdunnan ”jätteitä”. Kun välilevyn paine vapautuu, imee se itseensä nestettä ja ravinteita. Säilyäkseen elinvoimaisena välilevy tarvitsee siis pumppaavaa kuormitusta.

Pitkäaikainen staattinen kompressio kuluttaa kuitenkin välilevyn loppuun, sillä jatkuva paine puristaa välilevystä nesteet pihalle. Kun nestepitoisuus välilevyssä pienenee se litistyy, joten tässä valossa jatkuva istuminen ei siis tee hyvää selälle eikä välilevyille.

Kuluessaan välilevyn kuormituskestävyys heikkenee, se madaltuu ja sen nestepitoisuus vähenee, jolloin myös sen kimmoisuuskin heikkenee. Tällöin välilevyn sidekudoskoteloon syntyy kuormituskestävyyden heikkenemisen seurauksena usein halkeamia, etenkin kun kuluminen on edennyt riittävän pitkälle. Halkeamiin voi päästä välilevyn ytimen massaa, joka aiheuttaa painetta välilevyn uloimpaan kolmannekseen, jossa sijaitsee tuntohermoja. Tällöin esiintyy usein voimakasta kipua.

Massan työntyessä riittävän lähelle sidekudoksen reunaa, aiheuttaa paine välilevyn pullistuman. Pullistuman ollessa riittävän iso, saattaa hermojuuri tai selkäydin joutua puristukseen, aiheuttaen puutumista, lihasheikkoutta ja mahdollisesti säteilykipua. Jos halkeama jatkuu ulos asti ja välilevyn reuna repeää, pääsee massaa purkautumaan ulos. Tällöin hermojuureen tai selkäytimeen voi syntyä painetta. Hyvänä esimerkki toimii Ischias-kipu, joka aiheutuu niin ischias –hermoon kohdistuvasta paineesta kuin siitä, että välilevyn ytimen massaa on päässyt hermon läheisyyteen aiheuttaen tulehduksen. On näyttöä siitä, ettei välilevyn ytimen massan tarvitse painaa hermoa aiheuttaakseen hermon tulehduksen. Riittää, että hapan massa pääsee lähelle hermojuurta, jotta se voi aiheuttaa tulehduksen, joka yleensä johtaa erittäin epämiellyttävään säteilykipuun.

 Lantio

Lantio koostuu suoliluista (2) ja suoliluiden välissä olevasta ristiluusta (1). Suoliluut liittyvät ristiluuhun molemmilta sivuilta muodostaen ristiluu – suoliluunivelen, josta käytetään lyhennettä SI-nivel. Nimi tulee nivelen latinankielisestä nimestä Sacro-Iliaca-nivel. SI-niveliä on kaksi, yksi ristiluun molemmilla puolilla. Toinen merkittävä lantion nivel on häpyliitos lantion etu-alaosassa. Tässä nivelessä suoliluut niveltyvät toisiinsa edessä. Häpyluu ja istuinluu muodostavat lantion edessä luisen ympyrän molemmin puolin keskilinjaa. Sekä SI-nivelistä että häpyliitoksesta aikaansaatava liike on suhteellisen pientä, mutta kyseisten nivelten toimintahäiriöt ovat kuitenkin yksi merkittävä selkäkipujen aiheuttaja. Joidenkin tutkimusten mukaan SI-nivelistä saattaisi aiheutua jopa viidennes alaselkäkivuistamme.

Lonkkanivelessä reisiluun pää niveltyy suoliluun lonkkamaljakkoon. Lonkkanivel on liikkumisen ja istumisen kannalta kehon tärkein nivel. Olkanivelen kaltaisena pallonivelenä se mahdollistaa liikkeen kaikkiin liikesuuntiin. Lonkkaniveleen vaikuttavista lihaksista suurin osa lähtee suoliluusta ja kiinnittyy reisiluuhun, ylittäen lonkkanivelen ja näin aikaansaaden siinä liikettä. Osa lihaksista ylittää myös polvinivelen vaikuttaen myös sen liikkeisiin.

Lähtekäämme tarkastelemaan asentoamme lantiosta ylöspäin kohti korvannipukoita. Lantion pystyasento mahdollistaa lannerangan notkon eli lordoosin, joten olisi siis suotavaa saada lantio pysymään pystyasennossa. Kun istumme alas, vaikuttaa lonkkanivelen asento voimakkaasti lantion asentoon. Lonkkanivelen voimakas koukistuminen aiheuttaa voiman, joka pyrkii kallistamaan lantiota taaksepäin.

Tämä on helppo todeta testillä, jossa käydään istumaan lattialle jalat suorana. Tässä asennossa istuminen selkä suorana, luonnollinen notko säilyttäen, teettää paljon töitä ja on monelle kireyksistä johtuen mahdotonta. Alaselkä pyrkii väkisinkin pyöristymään (notko eli lordoosi ojentuu), eikö vain? Tähän vaikuttaa mm. reiden takaosan lihasten sekä pakaralihasten kireysaste, sillä ne kiinnittyvät lantiossa suoliluuhun ja kulkevat lonkkanivelen yli kiinnittyen reisi- tai jopa sääriluuhun saakka. Ylittäessään polvinivelen ne vaikuttavat myös polven koukistusliikkeeseen.

Myös lonkkaa koukistavat lihakset vaikuttavat lantion asentoon voimakkaasti. Lanne-suoliluulihas sekä etureiden suora reisilihas ovat kestosupistuksessa istuma-asennossa. Riittävän pitkään jatkuva istuminen saa lonkan koukistajat lyhentymään, jolloin lantio pyrkii kallistumaan eteenpäin. Tällöin poiketaan taas optimaalisesta pystyasennosta, nyt kuitenkin niin, että lannelordoosi eli –notko ylikorostuu.

 Lanneranka

Lanneranka koostuu viidestä nikamasta. Nämä nikamat ovat selkärangan kookkaimpia, koska ne joutuvat kantamaan ylävartalon painon. Samoin nikamien välissä olevat välilevyt ovat paksumpia kuin yllä olevien rinta- ja kaularangan välilevyt, sillä sen lisäksi että ne joutuvat kantamaan ylävartalon painoa.Lannerangan optimaalisessa asennossa säilyy sen notko luonnollisena. Notkon suuruus on yksilöllinen. Toisilla on niin sanottu lautaselkä, jolloin lannerangassa ei notkoa juurikaan ole tai se paikallistuu alimpiin nikamaväleihin (L5 nikaman ja ristiluun välissä), kun ylemmät nikamat ovat miltei suorassa.

Ylikorostunut lannerangan notko on toinen ääripää lautaselkään verrattuna. Tämän seurauksena usein myös selkärangan seuraava osuus lannerangasta ylöspäin eli rintaranka on muokkaantunut lannerankaa mukailevaksi. Useimmiten rintarangankin mutka tällöin korostuu, mutta siitä enemmän rintarankaa käsittelevässä kappaleessa.

Tyypillisessä istuma-asennossa lantio pyrkii kallistumaan taakse, jolloin asento lysähtää. Lantion kallistuminen taas ohjaa lannerangan notkon oikenemaan ja jopa pyöristymään, kun sen optimaalinen asento olisi lievässä, luonnollisessa notkossa. Lannerangan pyöristyminen tarkoittaa kudostasolla välilevyjen paineen lisääntymistä (etenkin sen takaosassa) sekä selkälihasten ja nivelsiderakenteiden venyttymistä. Vatsalihakset ovat kyseisessä asennossa jatkuvasti lyhentyneenä. Pitkällä aikavälillä näistä muutoksista saattaa tulla pysyviä, varsinkin jos lihastasapainosta ei huolehdita vapaa-ajan liikunnassa. Asentotottumusten myötä muuttunut asento saattaa olla myös mahdollinen kivun aiheuttaja, koska pitkäkestoinen nivelsiteiden venyttyminen voi lisätä painetta välilevyn takaosaan.

Tyypillisesti lannerangan notko siis oikenee istuttaessa tuoliin siten, että reidet ovat vierekkäin ja lonkka on noin 90 asteen kulmassa. Jos kyseinen asento säilyy päivässä jopa kymmenenkin tuntia, niin selkärangan takaosan kudokset ovat jatkuvassa venytyksessä ja välilevyn takaosan paine koholla koko tämän ajan. Venytyksen jatkuessa riittävän pitkään nivelsiteet venyvät pysyvästi pidemmiksi ja vastaavasti välilevyn paineen ollessa koholla, se todennäköisesti kuluu vuosien saatossa nopeammin.

Samalla ”roikutaan” selkärangan takaosan nivelsiteiden varassa, aiheuttaen niihin jatkuvaa venytystä. Edelliset ryhtimuutokset vauhdittavat selkärangan kulumista (ideaalinen kuormituksen jakautuminen olisi 2/3 välilevyn päälle ja 1/3 fasettinivelille). Jatkuva staattinen paine edistää välilevyn kuivumista ja siten kulumista, jolloin nikamien välikin pienenee. Tällöin fasettiniveliin kohdistuva paine kohoaa, jolloin nekin ovat alttiita kulumamuutoksille.

Välilevyn kuluessa sen kuormituskestävyys heikkenee mahdollistaen suuremman liukuliikkeen nikamien välillä. Tällöin syntyy yliliikkuvuutta nikamien välille. Yliliikkuvuus nikamien välillä aiheuttaa nivelsiteille kovemman kuormituksen. Elimistö reagoi kuormituksen lisääntymiseen sopeutumalla eli vahvistamalla nivelsiteiden kiinnityskohtia nikamien ylä- ja alareunoissa. Tästä aiheutuu pidemmällä aikavälillä nikamien muodonmuutoksia, jolloin esimerkiksi hermojuuriaukot pienentyvät ja niiden muoto muuttuu. Myös fasettinivelten kuormituksen lisääntyminen aiheuttaa samantyyppistä muutosta, jolloin fasettinivelen kasvaessa hermojuuriaukko muuttaa muotoaan ja pienenee.

Hermojuuriaukon koon ja muodon muutos saattaa aiheuttaa painetta ja ärsytystä hermojuureen, josta seurauksena on puutumista ja säteilykipua kyseisen hermon hermotusalueella. Pitkäaikaisissa hermon pinnetiloissa saattaa esiintyä myös kyseisen hermon hermottamien lihasten alueella heikkoutta. Tyypillistä hermojuuren ongelmalle on kivun tai puutumisen tarkkarajaisuus. Mikäli säteilykipu johtuu ns. somaattisesta säteilystä ei kipu paikallistu ihohermotusalueiden mukaan tarkkarajaisena. Ischias – hermon pinne- tai ärsytystila on varmasti tunnetuin hermoperäinen selkäongelma, jossa pinnepaikan tasosta riippuen kipu säteilee reiden, säären sekä pohkeen alueelle ja jopa varpaisiin saakka.

 Rintaranka ja yläselkä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kineettinen muutosten ketju jatkuu siirryttäessä lannerangasta ylöspäin rintarankaan ja yläselkään. Rintarankakin pyrkii painumaan kumaraan lannerangan jatkona. Rintarangan painuessa kumaraan olkapäätkin kiertyvät ja painuvat eteenpäin. Olkapäiden asennon muutos saa aikaan sen että lapaluut loittonevat selkärangasta samalla hieman ulospäin kiertyen.

Jos lantiota ja lannerankaa ei otettaisi huomioon yläselän ja hartioiden asentoa korjattaessa, olisi korjattua asentoa lähes mahdoton ylläpitää tai ainakin se vaatisi todella paljon asentoa ylläpitävää lihasaktiviteettia Pelkällä rintarangan asennon täsmäkorjauksella saataisiin aikaan oienneita rintarankoja, joissa liikkuvuus sekä toimintakyky olisi huomattavan rajoittunut ja fasettiniveliin kohdistuva paine kasvanut.

Rintarangan alueella, rintanikamien etupuolella molemmin puolin selkärankaa, sijaitsee sympaattisen hermoston ganglio-ketju, joka hermottaa sisäelimiä. Joskus rintarangan selkäperäiset vaivat saattavat hämätä, vaikuttaen sisäelinten oireilta. Tämänkaltaiset oireet tuntuvat tulevan syvältä ja ovat vaikeita paikallistaa. Tyypillisiä sympaattisen hermoston oireita ovat kylmän hikisyys ja huonovointisuus. Toinen rintarangan erityispiirre ovat siihen niveltyvät kylkiluut ja niiden välissä kulkevat hermot.

Ne voivat säteillä kipua rintakehän etupuolelle, (varsinkin vasemmalle puolelle) saakka, jolloin vaivat saattavat vaikuttaa sydänperäiseltä. Kipu etenkin syvään hengittäessä on yksi tyypillinen oire rintarankaperäisissä vaivoissa. Tämä johtuu siitä, että keuhkojen sijaitessa kylkiluiden muodostamassa ontelossa, aiheuttaa hengitys, etenkin syvään hengitys merkittävää liikettä rintarankaan, kylkiluihin ja niihin vaikuttaviin pehmytkudosrakenteisiin (lihakset, jänteet ja nivelsiderakenteet).

Nykytutkimuksen mukaan välilevyperäiset oireet ovat huomattavasti yleisempiä rintarangassa kuin mitä on aiemmin luultu. Lysähtäneen istuma-asennon vaikutukset rintarankaan ovat lannerangan kaltaiset. Rintarangan oikeneminen aiheuttaa painetta rangan takaosan rakenteisiin eli fasettiniveliin.

Istuminen vaikuttaa myös siihen kuinka tehokkaasti keuhkomme pystyvät toimimaan. Lysähtäneessä asennossa keuhkomme eivät pääse laajenemaan niin paljon kuin hyvässä ryhdissä istuttaessa. Tällöin sisäänhengitys kapasiteettimme pienenee. Koska keuhkomme eivät pääse laajenemaan ulospäin, on helpompi vetää ilmaa keuhkojen yläosiin. Tämä näkyy sisään hengitettäessä hartioiden ylös nousemisena, joka lisää aivan turhaan apuhengityslihasten, hartioiden ja kaulan lihasten kuormitusta. Kyseiset lihakset ovat usein jo ylikuormittuneet huonosta ryhdistä ja staattisesta lihastyöstä johtuen.

Lapaluiden asennon muutos eli loittoneminen selkärangasta aiheuttaa lapojen välisiin lihaksiin venytystä ja lavoista olkapäihin lähteviin lihaksiin staattista ylikuormittumista. Lavasta olkapäähän lähtevät ns. kiertäjäkalvosimen lihakset, jotka tukevat olkaluun pään nivelkuoppaansa. Staattinen ylikuormitus näissä lihaksissa johtunee osittain niiden pituuden muutoksista, mutta myös kuorman lisääntymisestä yläraajan loitontuessa vartalosta. Ylikuormitus taas saattaa johtaa lihaksissa rasitusvammoihin, joista voivat johtaa kroonisiin tulehduksiin. Kroonisten tulehdusten seurauksena lihasten jänteiden kuormituskestävyys heikentyy, joka altistaa kipujen lisäksi myös entistä herkemmin vammautumiselle ja liikelaajuuden rajoittumiselle.

Rintarangan pyöristyminen, olkapäiden kiertyminen ja eteenpäin painuminen aiheuttavat rintalihasten kiristymistä. Näin ollen rintalihakset ovat osaltaan ylläpitämässä lysähtänyttä asentoa. Jos ison rintalihaksen lisäksi myös pieni rintalihas pääsevät kiristymään, lisääntyy riski olkavarren hermopunoksen pinteeseen, sillä kyseinen hermopunos kulkee pienen rintalihaksen alitse. Pieni rintalihas on yksi aiemmin mainituista hengityksen apulihaksista, joiden voidaan olettaa ylikuormittuvan hengitysmuutosten yhteydessä.

 Vatsalihakset

Selkärankaa rangan etupuolelta tukevat vatsalihakset. Suorat vatsalihakset suojaavat selkärankaa sekä sisäelimiä edestä. Niiden tehtävänä on selkärangan pyöristäminen eli rintakehän lähentäminen jalkoihin ja vastaavasti jalkojen lähentäminen rintakehään. Suorien vatsalihasten alaosalla on tärkeä tehtävä lannerangan asennon ylläpitämisessä. Vinojen vatsalihasten (ulommat – ja sisemmät vinot vatsalihakset) tehtävänä on selkärangan kiertäminen sivulle eli olkapään kiertäminen kohti vastakkaista lonkkaa ja päinvastoin. Syvistä vatsalihaksista poikittaisen vatsalihaksen osuus lannerangan asennon kannalta on tärkeä. Kun vedän voimakkaasti ”napaa kohti selkärankaa” aktivoit poikittaista vatsalihasta (vrt. tiukkojen farkkujen vetämien jalkaan). Vatsalihasten kunnolla on tärkeä tehtävä ryhdin ja selän kunnon kannalta.

Selkärangan sivutaivutukseen osallistuu useampikin lihasryhmä. Vinojen vatsalihasten ja suorien selkälihasten lisäksi sivutaivutukseen osallistuu nelikulmainen lannelihas. Vartalon takana, selkärangan molemmin puolin kulkevista lihaksista käytetään yhteisnimitystä suorat selkälihakset. Näiden lihasten tehtävänä on tukea, ojentaa selkärankaa sivulta, kiertää vartaloa ja ennen kaikkea ojentaa pyöristynyt selkäranka suoraksi. Syvillä, asentoa ylläpitävillä selkälihaksilla on ratkaisevan suuri merkitys selän hyvinvoinnin kannalta. Näitä lihaksia aktivoit tehokkaimmin aaltomaisilla selän ojennusliikkeillä, pienillä, hallituilla kiertoliikkeillä ja vartalon sivutaivutusliikkeillä.

Hyvä, kokonaisvaltainen selän kuntouttamisohjelma sisältää liikkeinä vartalon koukistamisliikkeitä (vatsalihasliikkeitä), rangan ojennuksia (selkälihasliikkeitä), vartalon sivutaivutuksia sekä vartalon kiertoliikkeitä. Vatsa- ja selkälihasten lihastasapainolla on suurempi merkitys selän hyvinvointiin kuin yksittäisillä lihaskuntotestituloksilla. On siis parempi, että sekä vatsa- että selkälihaksesi ovat molemmat välttävässä kunnossa kuin, että vatsalihaksesi ovat terästä ja selkälihaksesi ovat välttävässä kunnossa. Hyvä, tasapainoinen keskivartalon lihaskunto suojaa ja tukee selkärankaa rasittavissakin nostoissa ja suorituksissa.

Keinoja säästää selkää

  • Karsi turhat nostot ja siirtämiset, jos se on mahdollista
  • Käytä tarvittavia apuvälineitä ja pyydä tarvittaessa apua
  • Nosta lasti pienissä erissä, jos se on mahdollista
  • Raivaa tilaa nostolle siirtämällä edessä tai lattialla olevat esineet sivuun
  • Nostaessasi pidä selkä suorana ja taakka koko ajan lähellä vartaloa
  • Koukista reilusti polvia ja tee nosto reisi- ja pakaralihasten voimalla
  • Vältä vartalon kiertoa ja eteentaivutusta noston aikana

Vältä näitä:

  • Kiertoliikkeet ja sivutaivutus noston aikana
  • Voimakas eteentaivutus

Huolehdi, että:

  • Pidät riittävästi taukoja ja huilaat nostojen lomassa
  • Et nosta liian painavaa taakkaa kerralla
  • Teet välillä vastaliikkeen rankaa ojentamalla
  • Huollat nostovälinettä eli kehoasi säännöllisesti

Oikean nostoergonomian perusteet:

  • Ota tukeva haara-asento ja kyykisty alas selkä suorana
  • Ota tukeva ota taakasta
  • Tee nosto reisi- ja pakaralihasten voimalla
  • Nosta taakka tasaisella voimalla

 Niska-hartiaseutu

Niska-hartiaseutu on kovilla näyttöpäätteen ääressä istuttaessa. Staattinen työ kuten hiiren käyttö, verhojen ripustaminen tai postin lajittelu lamauttaa verenkierron hartioissa. Oireina yksitoikkoiselle puurtamiselle ovat mm. hartiaseudun jomotus ja särky, pään särky sekä pahoinvointi.

Rintarangan eteen painuminen ohjaa kaularankaakin taipumaan eteenpäin. Asentoa on pakko korjata päätä ja katsetta nostamalla (muuten emme näkisi puolta metriä kauemmas varpaistamme), jolloin lysähtänyt istuma-asento johtaa myös yläniskan korostuneeseen taakse taivutukseen. Tähän asentoon mukautuminen johtaa yläniskan ns. niskarusetin lihasten kiristymiseen, joka on tyypillistä näyttöpäätetyötä tekevillä henkilöillä. Yläniskan ongelmat saattavat pitkittyessään aiheuttaa päänsärkyjä ja huimausta. Epäillään myös, että yläniskan ryhdin aiheuttamat muutokset saattavat johtaa purentaongelmiin tai voivat pahentaa niitä, koska ryhtimuutokset aiheuttavat pituuden muutoksia leukaniveltä liikuttavissa lihaksissa.

Rintarangan ja kaularangan ylimenoalueen sekä alakaularangan eteentaivutus aiheuttaa, kuten aiemminkin on todettu, rangan takaosan kudosten venymistä ja rangan etupuolella olevien kiristymistä. Näin ollen kaulan lihakset kiristyvät ajanmittaan. Osa jo aiemmin mainitun olkavarren hermopunoksen hermoista kulkee kaulan lihasten (scalenukset) välistä, jolloin seurauksena voi olla kyseisten lihasten kiristyminen ja hermopinnetila. Osa kaulan lihaksista (scalenukset) kiinnittyvät ylimpiin kylkiluihin. Olkavarren hermopunos taas kulkee ylimmän kylkiluun ja sen yläpuolella olevan solisluun välistä. Kaulan lihasten kiristymien saattaakin kohottaa ylintä kylkiluuta aiheuttaen hermopunoksen pinteen solisluun ja ylimmän kylkiluun väliin.

Lysähtänyt asento aiheuttaa usein ylärintarangan ja alakaularangan liikkuvuuden vähenemistä, mikä taasen ohjaa liikkeet entistä voimakkaammin luonnostaankin hyvin liikkuvaan keskikaularankaan. Liikkeiden keskittyminen aiheuttaa herkästi kudosten ylikuormittumisen keskikaularangassa. Kyseinen tilanne johtanee myös pään ja niskan liikkeiden kokonaisliikkuvuuden vähenemiseen, sillä osa liikkuvista segmenteistä on poissa pelistä. Monelle meistä jo tutuksi tullut lesken kyhmy muodostuu juuri rinta- ja kaularangan ylimenokohtaan ja on usein seurausta juuri ryhdin muuttumisesta edellä kuvatun kaltaiseksi.

Niska-hartiavaivojen yleisimmät riskitekijät ovat: 

kuormitustekijät:

  • fyysisesti kuormittava työ
  • raskaiden taakkojen käsittely
  • vartalon keskiasennosta poikkeavat asennot
  • pään keskiasennosta poikkeavat asennot
  • työskentely kädet koholla
  • staattiset työasennot

yksilölliset tekijät:

  • korkea ikä
  • naissukupuoli
  • vähäinen liikunta
  • tupakointi
  • niska-hartiaseutuun kohdistuneet tapaturmat
Kommentoi »