Influenssan tai esimerkiksi koronaviruksen aiheuttama keuhkokuume vie voimat, ja hengittäminen voi käydä raskaaksi.Tauti vie sairaalaan, jossa potilaalle annetaan ensin happea happiviiksillä tai -maskilla.
Jos hengitys vaikeutuu, potilas laitetaan hengityskoneeseen. Ensin kokeillaan ei-kajoavaa hengityslaitetta, jossa potilaan kasvoille asetetaan tiukka maski, jonka kautta hengitystä tuetaan.
Kevyempää ei-kajoavaa ventilaatiota käytetään myös kotihoidossa. Sitä käytetään paljon uniapnean hoidossa, jolloin potilaalla on kotona CPAP-laite. Kaikki kotilaitteet ovat kevyempiä ja yksinkertaisempia kuin sairaaloiden koneet.
Jos maski ei riitä tukemaan potilaan omaa hengitystä, siirrytään kajoavaan hengityslaitehoitoon. Siinä potilaalle asetetaan hengitysputki nukutuksessa. Kun potilas on nukutettu ja hengityskone huolehtii hengityksestä, elimistöllä on aikaa toipua sairaudesta. Kun toipuminen on alkanut ja hengitys sujuu paremmin, potilas vieroitetaan hengityskoneesta.
Hengityskone painaa ilmaa ja happea ihmisen keuhkoihin. Tämä voi tapahtua joko pakotetusti tai tukemalla potilaan omaa hengitystä. Hengityskonetta voidaan käyttää, kun potilaalla on hengitysvajaus eli hengitys on jostain syystä heikentynyt.
Konetta käytetään myös leikkausten aikana silloin, kun potilas ei voi itse pitää ilmateitään auki esimerkiksi tajunnan tason laskun vuoksi. Laitteella voidaan myös helpottaa potilaan omaa hengitystyötä esimerkiksi tulehduksen aikana.
Poimi tästä sairaanhoitajan vinkit pöpöjä vastaan
Hengityskone on usein mukana tehohoidossa. Yleisimmin hengityskonehoitoon päädytään erilaisissa pään vammoissa, aivoverenvuodoissa, pitkien leikkausten jälkihoidossa ja infektioissa.
Näistä osista hengityskone koostuu
- Itse hengityskone. Koneen tekninen osa, joka saa aikaiseksi paineen ilman ja hapen painamiseksi keuhkoihin. Laitteessa on kaksi letkua, joista toinen on sisään- ja toinen uloshengitysletku. Lisäksi koneeseen tulee happi- ja ilmaletkut sairaalan verkosta sekä virtajohto. Hengityskoneessa on varavoimana akku.
- Aineenvaihdunnan monitorointiosa. Mittaa esimerkiksi potilaan hapenkulutusta, hiilidioksidituottoa ja energiantarvetta.
- Kostutin. Kun ihminen hengittää normaalisti, nenän ja suun limakalvot kosteuttavat ja puhdistavat hengitysilmaa. Hengityskoneessa limakalvot ohitetaan putkella, joten sisään menevä kaasuseos kostutetaan kostuttimessa ennen keuhkoja.
- Säätimet ja monitori. Hengityslaitteen monitorointiosa, josta säädetään respiraattoria sekä kirjataan ja katsotaan lukemia. Ruudulla näkyvät painekäyrä, virtauskäyrä ja tilavuuskäyrä.
- Keinokeuhko. Keinokeuhkoa käytetään silloin, kun potilas ei ole kiinni respiraattorissa. Potilas liitetään hengityskoneeseen tästä kohtaa. Toisesta letkusta puhalletaan ilmaa ja happea potilaaseen, ja toisesta se virtaa pois.
- Kosteudenkeräin. Kerää hengityksessä syntyvän ylimääräisen kosteuden. Kuten kylmässä autossa hengitettäessä huomaa, ikkunoihin kertyy hengitysilman kosteudesta huurua eli kosteutta. Kosteudenkeräin poistaa ”huurun”.
Ilmatie voi olla ahtautunut esimerkiksi nielun tulehduksen tai kaulan vamman takia, tai hengittäminen voi olla vaikeaa keuhkokuumeen tai keuhkon vamman vuoksi.
Hengityskonetta voidaan tarvita myös, jos esimerkiksi suolen puhkeama tai bakteeritartunta aiheuttaa yleisinfektion tai eri elinten toimintahäiriöitä. Hengityskonehoitoon johtavista pään vammoista merkittävä osa on seurausta alkoholin liikakäytöstä.
Hengityskonehoito on useimmiten raskasta tehohoitoa, jossa potilas on yleensä tajuttomana ja tila vakava. Teho-osastoilla joudutaan päivittäin miettimään, onko potilaalla sellaiset edellytykset toipua, että raskas hoito hyödyttää potilasta. Toivottomassa tilanteessa ei ole mielekästä ylläpitää elämää koneellisesti. Sen vuoksi raskaan tehohoidon edellytyksenä on, että potilaalla on mahdollisuus toipua itsenäiseen elämään.
Kun potilas on vaikeasti sairas, lääketietieteellisiä päätöksiä joudutaan usein tekemään ilman potilaan mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Omasta hoitotahdostaan onkin tärkeää keskustella läheistensä kanssa jo terveenä, jotta omaiset osaavat tarvittaessa kertoa potilaan tahdon lääkäreille.
Hengityskone ja tehohoito
- Hengityskone maksaa laitteen ominaisuuksien mukaan 20 000–50 000 euroa. Ei-kajoava laite on kajoavaa laitetta halvempi, ja sen voi saada alle 10 000 eurolla.
- Potilas vieroitetaan hengityskoneesta, kun hänen oma hengityksensä on parantunut. Vieroitus kestää tunneista päiviin.
- Riittävä kipulääkitys on tärkeä osa tehohoitoa, vaikka potilas ei kykenisi itse kertomaan kivustaan. Kivun arvioimiseen käytetään muun muassa potilaan ilmeitä ja kehonkieltä.
- Tajuttoman potilaan kipua arvioidaan esimerkiksi sydämen sykkeen ja verenpaineen kautta.
- Suomalainen tehohoito on kansainvälisestikin mitattuna erittäin laadukasta.
Asiantuntijana: apulaisylilääkäri Ville Jalkanen, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 8/2018.
