Lukija kysyy neuvoa psykologi Ilona Rauhalalta:
”Äitiysloman jälkeen jouduin työelämässä hieman syrjäpoluille. Olin pyytänyt helpompaa työnkuvaa, jotta selviäisin päiväkotirumbasta. Se onnistuikin. Tavallaan olen tyytyväinen.
Työni ei tarjoa samanlaisia haasteita kuin ennen. Minua pitkästyttää välillä. Tittelikin on aivan toista, mihin olen tottunut. Nolottaa kertoa vanhoille tutuilleni, millaisissa tehtävissä olen. Välttelen opiskelukavereiden tapaamista, sillä monella heistä on sekä lapset että ura. Lukion luokkakokoukseen en kehdannut mennä.
Perustelen koko ajan itselleni, miksi minun on hyvä tehdä juuri nyt näitä töitä. Mutta pitäisikö minun pyytää omia töitäni takaisin jo nyt mielenterveyteni takia?"
Ilona Rauhala vastaa:
KYSYMYKSESI TUO ESIIN ARVOJEN JA VALINTOJEN YHTEYDEN IDENTITEETTIIN JA HYVINVOINTIIN. Ihmiset kamppailevat työn ja perheen yhdistämisen kanssa. Muutkin naiset joutuvat saman valinnan eteen kuin sinä. Moni päättää olla lasten kanssa kotona vain vähän aikaa, jotta säilyttäisi asemansa työpaikalla.
Kaikki varmasti haluaisivat keskittyä perheeseen. Toisaalta hyvinvointiin vaikuttaa kokemus siitä, että osallistuu yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen. Moni haluaa tehdä työtä, jolla on merkitys ja jossa voi kuulua työyhteisöön. Ammatti-identiteetti on tärkeä.
OLET SUUREN ARVOVALINNAN EDESSÄ. Jatkatko keskittymistä kotiin vai rohkenisitko vaihtaa työelämässä isomman vaihteen päälle? Kannustan sinua ajattelemaan pidemmälle.
Mieti, mihin sinulla on varaa ja mikä tuottaa sinulle hyvinvointia. Kokonaisuuteen kuuluvat arjen toimivuus, lasten hyvinvointi, parisuhteen laatu, taloudellinen tilanne, sosiaalinen verkosto, työidentiteetti ja mielen hyvinvointi.
Hyvinvoiva ihminen tuntee iloa ja nautintoa. Samalla hän kykenee työskentelemään omien häpeäntunteidensa kanssa.
JOS SIIRTYISIT VAATIVAMPIIN TEHTÄVIIN, MISTÄ JOUTUISIT LUOPUMAAN? Mitä se tekee perheellesi? Jos jatkat nykytilanteessa, miten voisit käsitellä häpeäntunnettasi ja olla valinnastasi silti ylpeä. Mitä uskomuksia sinulla on valintojesi alla? Mieti ja puhu myös läheistesi kanssa.
Itse päätin tehdä vähemmän töitä silloin, kun lapseni olivat pieniä. Silti yhteys työelämään oli minulle tärkeää. Päätin tasapainoilla. Se vaati luovuutta ja luopumista. Oli osattava laittaa työasioille piste ja priorisoida lapsia. Oli luovuttava täydellisestä äitiydestä. Olin vain riittävän hyvä. Ja nukkuakin pitää. Hyvä uni ennustaa hyvinvointia enemmän kuin titteli tai laatuaika lapsen kanssa.
Kuuntele mielesi erilaisia ääniä, toiveita ja tunteita. Kirjaa niitä paperille. Esitä itsellesi lisäkysymyksiä ja uskalla olla itseäsi kohtaan myös vaativa. Kun tekee valintoja, joutuu aina luopumaan jostain mukavasta – vaikka saakin jotain muuta hyvää. On uskallettava valita ja tehtävä valinnoista oikeita seisomalla päätöstensä takana.
Kun valitset, joudut aina luopumaan myös jostakin mukavasta.
Lähetä kysymys Ilona Rauhalalle: kt@a-lehdet.fi. Käsittelemme postia luottamuksellisesti.
