Diabeetikon jalat vaativat erityistä huolenpitoa ja jatkuvaa seurantaa, sillä mahdollinen heikentynyt verenkierto, alentunut kosketustunto (neuropatia) ja infektioherkkyys altistavat jalkaongelmille.
Diabeteksen hyvä hoitotasapaino sekä alkoholin käytön välttäminen ovat tärkeitä asioita neuropatian ehkäisyssä. Jalkojen valtimoverenkierto puolestaan pysyy kunnossa, jos ei tupakoi, harrastaa säännöllisesti liikuntaa, veren kolesteroli- ja muut rasva-arvot ovat hyvät, verenpaine on hallinnassa ja sokeritasapaino tavoitetasolla. Lisäksi tarvitaan muita jalkaongelmia ehkäiseviä toimia.
Lue lisäksi diabeteksen aiheuttamista silmämuutoksista
Diabeetikon jalkojen omahoito
Jalkojen omahoito on helppoa, eikä se vie paljon aikaa:
- Muista huolellinen pesu, kuivaus ja rasvaus riittävän rasvaisella voiteella päivittäin. Älä rasvaa varpaanvälejä hautomisen ehkäisemiseksi.
- Pesu kädenlämpöisellä vedellä. Pelkkä vesi riittää pesuun, mutta mietoa saippuaa voi käyttää tarvittaessa. Liian kuumia jalkakylpyjä ei suositella niiden hautovan vaikutuksen vuoksi.
- Tarkasta itse jalkasi päivittäin, vaikka peilin avulla, lisäksi jonkun hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulisi tarkistaa jalat säännöllisin väliajoin.
- Leikkaa kynnet varpaanpäiden muotoisiksi, älä pyöristä kulmia kuin hienosti viilaamalla, sillä ne kääntyvät helposti ihon sisään.
- Pukiessasi sukat ja kengät jalkaan, pyyhkäise jalkapohja ja kengän sisus kädellä puhtaaksi.
- Valitse riittävän tilavat, tukevat ja hengittävät kengät. Pakkasella valitse väljät kengät, johon mahtuu lämpimät sukat.
- Paljain jaloin kävelyä on suositeltavaa välttää, etenkin jos on neuropatiaa.
- Tulehdusriskin vuoksi kaikenlaiset ihoa syövyttävät aineet (mm. känsälaastarit ja geelit), kosteutta läpäisemättömät laastarit sekä omatoiminen känsien repiminen ja hiominen eivät ole suositeltavia.
- Haavan hoidossa, puhdistuksen jälkeen, iho suojataan harsotaitoksella. Hengittämättömät haavasidokset tai laastarit eivät ole suositeltavia, koska ympäröivä iho hautuu helposti.
- Kosteaksi jäänyt iho on altis sieni- ja bakteeri-infektioille. Esimerkiksi varvasväleissä hiiva- tai silsasieni-infektioon viittaavat kutina ja punoitus. Infektiota epäiltäessä iholta kannattaa ottaa tarvittaessa sieni tai bakteeriviljely asian varmistamiseksi.
- Alaraajojen heikentynet lihakset voivat aiheuttaa jalkojen väsymistä ja asentovirheiden syntymistä. Päivittäisellä jalkajumpalla pyritään vahvistamaan lihaksia ja nivelten liikkuvuutta, ylläpitää jalkojen toimintaa ja parantaa jalkojen verenkiertoa.
- Jaloille on saatavilla myös erilaisia pehmusteita, pohjallisia ja tukia.
Milloin lääkäriin?
Kaikille diabeetikoille suositellaan jalkojen perustutkimusta lääkärillä vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useamminkin. Pienet ihon rikkoumat, hankaumat ja kovettumat voi itse hoitaa ja ne on hoidettava huolella, jotta estettäisiin hankalien jalkavammojen synty. Mikäli itsehoito ei tehoa, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin tai muuhun hoitohenkilökuntaan.
Lääkäriin on otettava yhteyttä heti, jos jalassa tai nilkassa havaitaan turvotusta tai punoitusta, mikäli kävellessä tuntuu kipua tai jos jalkaan tulee avohaava. Säärihaavojen ja neuropaattisten haavojen hoito kuuluu aina ammattilaisille.
Lähteet:
Diabeetikon jalkaongelmat, Käypä hoito- suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2008..
Minna Stolt, Riitta Saarikoski (toim.), Diabeetikon jalkojen omahoito, Terveet jalat, Kustannus Oy Duodecim 2016.
Diabeteksen jalkaongelmat ja niiden ehkäisy, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2018.
Minna Stolt, Anne Flink, Riitta Saarikoski, Petri Väyrynen (toim.), Diabeetikon jalkojen seuranta ja omahoidon ohjaus, Jalkaterveys, Kustannus Oy Duodecim 2017.
