Terve.fi

Bulimian oireet


Bulimian oireet eivät välttämättä näy päällepäin. Bulimiasta kärsivä kokee itsensä lihavaksi ja haluaisi laihtua.

Bulimia eli ahmimishäiriö ei näy päällepäin. Potilaat ovat yleensä normaalipainoisia, tai paino saattaa vaihdella alipainosta ylipainoon. Kuitenkin he kokevat itsensä lihaviksi ja haluaisivat laihtua. Toistuva oksentaminen johtaa elimistön elektrolyyttitasapainon häiriöihin ja lisätauteihin. Veren happo-emästasapaino on bulimiapotilailla usein järkkynyt ja ahmimishäiriöisillä tytöillä esiintyy kuukautishäiriöitä. Bulimiapotilaat valittavat usein ummetusta tai toiminnallisia vatsaoireita.

Hapan oksennus johtaa hampaiden eroosioon, vahingoittaa hammaskiillettä ja hammasoireet ovatkin tavallisia pitempään bulimiaa sairastaneilla. Ensin hampaan pinta muuttuu epätavallisen sileäksi luonnollisten uurteiden tasoittuessa ja myöhemmin hampaat vaurioituvat enemmän kiilteen syöpyessä.

Masennus on bulimiapotilaan yleisin psyykkinen ongelma; sen esiintyvyys on arviolta kolminkertainen normaaliväestöön verrattuna. Myös ahdistuneisuus, pakko-oireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat tavallisia, samoin kuin persoonallisuushäiriöt. Lisäksi päihdeongelmat ovat yleisiä ahmimishäiriössä. Ahmimishäiriöön liittyy myös itsetuhoisuutta. Näillä psykiatrisilla liitännäisoireilla on taipumus jatkua ahmimishäiriön korjaantumisen jälkeen pitkäänkin.

On arvioitu, että vain kuudesosa bulimiaa sairastavista tunnistetaan perusterveydenhuollossa. Nuoret salailevat oireitaan ja käyvät valitettavan usein lääkärissä vain bulimiasta seuraavien oireiden, kuten gynekologisten ongelmien tai vatsavaivojen vuoksi.

Lue lisää yleistietoa bulimiasta.

Ahmimishäiriön diagnostiset kriteerit ICD-10 tautiluokituksen mukaan:

  • potilaalla esiintyy toistuvia (vähintään 2 kertaa/viikko ainakin 3 kuukauden ajan) ylensyömisjaksoja
  • ajattelua hallitsee syöminen ja potilaalla on pakonomainen tarve syödä
  • potilas pyrkii estämään ruuan lihottavat vaikutukset (oksentamalla, lääkkeillä, paastolla)
  • potilaalla on lihomisen pelko tai käsitys, että hän on liian lihava, joka johtaa usein alipainoisuuteen

Lue lisää syömishäiriöistä.

Veri- tai muista laboratoriokokeista ei ole suuremmalti apua diagnoosin varmistamisessa. Laboratoriokokeista voi löytyä, hyponatremia, hypokalemia, hypokloremia, hyperamylasemia ja happo-emästasapainon poikkeavuudet. Oksentaminen johtaa happojen ja elektrolyyttien menettämiseen mikä voi näkyä metabolisena alkaloosina. Oksentamisesta johtuvat vakavat kiillevauriot hampaissa ovat usein todettavissa, mutta pelkästään niiden perusteella ei bulimian diagnoosia voi tehdä.

Paras avain bulimiadiagnoosiin on luottamuksellinen hoitosuhde ja potilas-lääkärisuhteen kehittyminen, jolloin potilas uskaltaa itse kertoa avoimesti oireistaan.

Lue bulimian hoidosta.

Lähteet:

Suokas J, Rissanen A, Ahmimishäiriö – bulimia nervosa, Psykiatria, Duodecim kustannus Oy 2017

Syömishäiriöt. Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim 2014 (viitattu 26.2.2018). Saatavilla internetistä: käypähoito.fi

Ruuska J, Syömishäiriöt lapsilla ja nuorilla, Lääkärin Käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016

Julkaistu: 5.4.2018