Terve.fi

Apua, lapsi ei syö!

Apua, lapsi ei syö!
Mitä tehdä, jos lapsi ei syö? Lue terveydenhoitajan vinkit!
Julkaistu: 22.11.2011
On yritetty kannustaa. On yritetty pakottaa. On aseteltu ruoka hymynaaman malliin ja tehty ruokailutilanteen tunnelma mahdollisimman rennoksi.
Mutta kun se ei edelleenkään syö.
Alkukantaiset tunteet saavat helposti vanhemman valtaansa, kun ruoka maistuu huonosti lapselle. Jälkikasvun ruokkiminen tuntuu olevan perimmäisistä perimmäisintä vaistotoimintaa.
Mikä neuvoksi, kun lapsi syö vain hyvin vähän?
Terveydenhoitaja Laura Merivirta Yksityisestä Lastenneuvolasta rauhoittelee, että ruokahalu on kovin yksilöllistä.
Usein lapsi myös syö välillä enemmän, toisinaan vähemmän. Esimerkiksi yhden vuoden iässä ruokamäärä laskee usein selvästi, koska energiaa ei enää kulu niin paljon kasvamiseen eikä liikkuminen kuluta yhtä paljon kuin kasvaminen.

”Hyi, kaninruokaa” – kaksivuotias matkii

Myös kahden vuoden hujakoilla on Merivirran mukaan aika, jolloin ruoka voi maistua huonommin. Kranttuilu liittyy oman tahdon kehittymiseen.
Lisäksi esiin voi tulla opittua käyttäytymistä: lapsi matkii jotakuta toista, jonka on huomannut moittineen pahaksi jotakin ruoka-ainetta, esimerkiksi vihannesta.

Kaksi pääsääntöä

Merivirran mukaan lapsi pärjää vähän aikaa vaikka pelkällä pastalla.
– Kunhan lapsi syö  päivässä yhden kunnollisen aterian – on se sitten aamupuuro tai lounas – ei ole syytä huoleen. Muilla aterioilla ei sitten ole niin väliä, kunhan jotain syö.
On olemassa muutamia nyrkkisääntöjä, jotka huonosti syövien lasten vanhempien kannattaa muistaa.
  1. Jätä välipalat pois ja tarjoa maitoa vain ruokailujen yhteydessä. Sama myös rintamaitoa saaville, jotka ovat jo maistelleet ruoka ajonkin aikaa. Alle vuoden ikäiselle saa antaa yölläkin rintaa, jos tarvitsee.
  2. Aikuinen päättää, mitä syödään, ja lapsi päättää, kuinka paljon.

Huolestu vasta, jos pitkään yksipuolista

Silloin on syytä huolestua, ellei kasvu ole tasaista tai jos ravinto on hyvin yksipuolista pitkään, esimerkiksi yli puoli vuotta. Tällöin on hyvä keskustella neuvolassa aiheesta.
Vanhemman huolta voi helpottaa tieto siitä, että useimmiten lapsi osaa aika hyvin itse säädellä ruokamääränsä sopivaksi. Neuvolassa seurataan kasvua ja kerrotaan kyllä, jos on syytä huoleen.
– Toisten lasten luonnollinen energiantarve ei ole kovin suuri, ja linnun annokset ovat riittäviä, sanoo Merivirta.
– Itse tuntee oman lapsensa parhaiten. Toisille riittää 3–4 ateriaa päivässä, ja toiset tarvitsevat 5–6 pienempää ateriaa päivässä.

Taustalla voi olla valtataistelu

Merivirta ei ole törmännyt tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty huonon ruokahalun syytä tai taustoja. Joskus takana saattaa piillä jokin sairaus, esimerkiksi aistiyliherkkyys, jonka vuoksi erilaiset koostumukset ovat vaikein asia ruuassa.
Toisille jokin yksittäinen ruoka-aine, esimerkiksi tomaatti, saattaa aiheuttaa allergisia paikallisoireita tai tuntemuksia suussa – ja tällöin on luonnollista, ettei lapsi suostu syömään kyseistä ruokaa.
– Joskus erilaisia allergioita on vaikea tunnistaa, koska oireet ovat epämääräiset. Silloin syöminen voi olla haastavaa, kun lapsi luontaisesti välttää tiettyjä ruokia/ruoka-aineita.
Toisinaan kyse on ihan puhtaasti valtataistelusta:
– Lapsi on huomannut, että ruokailutilanteista saadaan aikaan show tietyllä käyttäytymisellä, ja silloin on valmis oravanpyörä käynnissä.
Anna omat vinkkisi. Mitä tehdä, kun lapsi ei syö? Mitä mieltä olit terveydenhoitajan neuvoista? Kommentoi jutun lopussa.
2 kommenttia