Rakastumisen tunne ja huuma vaikuttavat monesti hyvin voimakkaasti. Kokemuksemme rakastetustamme, itsestämme, mutta myös ympäristöstämme ja muistakin asioista, tuntuvat uudenlaiselta: Meille on tapahtunut jotain ainutlaatuista, joka on muuttanut koko näkemyksemme ja tuntemuksemme maailmassa.
Maailma on meille auki, voimme astua johonkin uuteen. Lapsuudesta päästyämme voimme kerrankin itse päättää ja vaikuttaa, millainen parisuhteemme on. Tämä parisuhde on vain Sinun ja Minun! Jättäkäämme vanhat murheet taaksemme ja aloittakaamme yhdessä puhtaalta pöydältä Uusi Elämä!
Saamme kutsun nyyttikesteihin
On totta, että pysyvä parisuhde on monella tapaa ainutlaatuinen ja uusia mahdollisuuksia aukaiseva. Mutta pystyäksemme todella kaksin pitämään huolta suhteestamme, saattaa olla eduksi, että paremmin tutustumme niihin aineksiin, joille suhteemme pohjautuu.
Pysyvän parisuhteen alkua voisi verrata nyyttikesteihin. Osallistuvia on pyydetty tuomaan muassaan yhteiseen tilaisuuteen tarjottavia oman mielensä mukaan. Kaikki voivat sitten niitä nauttia. Samalla tapaa astumme parisuhteeseen mukanamme nyytti, jonka aineksina ovat aikaisemman elämämme kokemukset läheisistä ja merkityksellisistä ihmissuhteistamme. Erona on se, että parisuhteeseen astuessamme emme voi valita nyytin sisältöä. Se on aina kokonaispaketti hyvine ja huonoine aineksineen.
Varsinaisiin nyyttikesteihin voimme osallistua, vaikka emme veisi itse nyyttiä mukanamme. Parisuhteessa ei näin kuitenkaan ole. Ihmissuhteissa nyytti on muistimme. Voimme vapautua siitä vasta, kun kuolema meidät erottaa.
Tuomiset avoimesti esille
Varsinaisissa nyyttikesteissä kaikkien tuomiset ovat selkeästi nähtävissä – ensiksi erilaisina nyytteinä ja sitten pöydille levitettyinä kaikkien tarkasteltavaksi ja tietysti nautittaviksi. Parisuhteen nyytit ovat silmiemme tavoittamattomissa, muistimme kätköissä. Siksi voimme kuvitella tulleemme juhliin tyhjin käsin ja valmiina uuteen kattaukseen talon tapaan. Niinpä hämmästyksemme ja pettymyksemme onkin suuri, kun saamamme palvelu on mielestämme huonoa ja asiatonta. Eikä ruokakaan ole aina kehuttavaa.
Ajattelemme syyn olevan meissä. Vain me kaksi olemme läsnä. Otamme kaiken, mitä parisuhteessa tapahtuu hyvin henkilökohtaisesti. Emme usein tajua, että suhteen tarjoamiset on keitetty kokoon niistä aineksista, joita kummallakin oli nyyteissään aloitettaessa.
Tutustu rauhassa nyytin sisältöön
Monet parisuhteiden riidat, loukkaantumiset ja pettymykset voisivat sujua toisin, jos pysyvän parisuhteen alussa toimittaisiin kuin nyyttikesteissä. Kumpikin osanottaja tutustuisi rauhassa ja ajan kanssa toistensa nyyttien sisältöön.
Tarkoitus on nähdä, kuulla ja ymmärtää, minkälaisin opein, keinoin ja kokemuksin läheisistä ihmissuhteista rakkaani tähän suhteeseen astuu. Parisuhde eroaa nyyttikesteistä vielä siten, että parisuhteen nyyttien sisältöä voidaan lisätä, muuttaa, kehittää ja parantaa vähitellen, ajan kanssa, jos kumppanukset sitä tosissaan haluavat. Muutos voisi kuitenkin helpottua, jos alun alkaen olisimme paremmin selvillä niistä eväistä, joilla tähän juhlaan lähdimme.
Kurkistus nyyttiin
Synnymme maailmaan alastomina ja avuttomina palleroina. Henkiinjäämisemme riippuu alussa muiden suosiollisuudesta. Emme ole kuitenkaan täysin tyhjätaskuja, vaikkei meillä taskuja syntymämme hetkellä olekaan. Synnymme maailmaan varustettuina kyvyillä tuntemiseen, ajattelemiseen ja toimimiseen.
Lisäksi pystymme kokemaan erilaisia tarpeita ja ilmaisemaan niitä. Nämä eivät ole kuitenkaan meillä valmiita taitoja. Vasta tuleva elämämme tulee näyttämään, mitkä noiden alueiden mahdollisuuksista todellistuvat ja mitkä eivät.
Outo maa, oudot tavat, eikä oma asemakaan kehuttava
Kun synnymme, on kuin yhtäkkiä olisimme tupsahtaneet vieraaseen kuningaskuntaan. Aluksi kaikki on hämärää. Vähitellen ympäristöstä hahmottuu jotakin. Ympärillämme pyörii yksi, kaksi tai useampiakin jättiläisiä. He puhuvat kummallista kieltä. Alkaa seljetä, että usein kaksi, joskus vain yksi, näistä olennoista on tämän kuningaskunnan hallitsijoita. Jostain syystä he ovat ainakin sen verran suosiollisia, että hengissä pysytään.
Alussa oma olomme on synnytystupsahduksen takia sen verran hutera, että liikkumisemme ei oikein suju, emmekä saa järkevää sanaa suustamme. Vähitellen kuitenkin toinnumme ja jalkamme alkavat kantaa ja suustamme alkaa tulla ääniä. Jättiläiset näyttävät innostuvan kovasti. Ongelmana vain tuppaa olemaan se, että he ovat niin valtavan isoja ja puhuvat outoa kieltä. Lisäksi käy selväksi, että tässä kuningaskunnassa on selvät käyttäytymisen sävelet.
Kuningaspari käyttäytyy tiettyjen kaavojen mukaisesti, toistuvasti aina noin. Kunpa vain pääsisi nopeasti etiketistä selville, ettei tulisi niin useasti tehdyksi noita töppäyksiä, joista Heidän Kuninkaalliset Korkeutensa niin närkästyvät – ja sen myös osoittavat! Ettei vaan joutuisi epäsuosioon lopullisesti.
Niinpä tehtäväksemme tulee opetella tuon kuningaskunnan kieli ja tavat, jotta voisimme olla varmoja hallitsijoiden suosiosta ja hengissä pysymisestämme. Kuten sanonta kuuluu: kenen juomia juot, sen lauluja laulat. Vähitellen meille valkenee, mitä puolia itsestämme näyttäen ja mitä taas poissulkien pärjäämme.
Jokainen on ainutlaatuinen
Tuntuu ehkä vaikealta uskoa, mutta jokainen synnyinkuningaskunnistamme on ainutlaatuinen. Yhdessä hallitsijapari suosii kyselyä, ihmettelyä ja pohtimista. Toisessa taas he antavat ymmärtää, että turha kyseleminen on rasittavaa, eikä hyödytä ketään. Joissakin kaikenlaiset tunteet voivat tulla esiin ja kuulluiksi. Joissakin taas vain tietynlaiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Toimintaa ja touhuamista – sekoittamisen uhallakin – voidaan kannustaa ja sietää, tai sitten ei. Joissakin kuningaskunnissa tarvitsevuutta ei katsota hyvällä silmällä.
Toisissa taas erilaisia tarpeita saa ilmaista ja niihin suhtaudutaan vakavasti. Niinpä osa syntymälahjoiksemme saamistamme valmiuksista alkaa todellistua. Osan joudumme hylkäämään, jotta voisimme pysyä hallitsijoittemme suosiossa ja siten hengissä.
Parisuhteemme muotoutumiselle tärkeät ainekset liittyvät suhteemme läheisyyteen ja erillisyyteen. Kuinka turvallisena ja antoisana olemme kokeneet toisen ihmisen läheisyyden? Onko siinä ollut hyvä olla? Olemmeko voineet rentoutua ja luottaa, että meitä kohdellaan hyvin ja tarpeemme ja tunteemme otetaan huomioon? Vai, onko meidän pitänyt pitää välimatkaa, jotta kokisimme olevamme turvassa? Tai onko meidän kokemuksemme se, että jos todella näytämme kaikinpuolisen itsemme läheisellemme, meille käy huonosti?
Ehkä olemme oppineet pitämään tiukasti kiinni läheisistämme. Se on voinut näyttää ainoalta keinolta taata huolenpito. Kenties parisuhteessammekin kaikki erotilanteet rakkaastamme aiheuttavat meille suurta tuskaa, pelkoa ja ahdistusta. Jonkun meistä on pitänyt hylätä omat tunteensa ja tarpeensa ja kehittyä mestariksi toisen mielialojen ja tunteiden aistimisessa, jotta selviäisimme. Jossakin on voinut olla sääntö – kirjoittamaton tai ääneen lausumaton – että täällä ei riidellä. Opimme karttamaan riitaa, mutta samalla monet asiat täytyy jättää käsittelemättä. Samaan lopputulokseen voi johtaa, jos olemme joutuneet liikaa todistamaan jatkuvaa repivää riitelyä tai väkivaltaa.
Syntymälahjat tallella
Meillä kaikilla on yllä kuvatun kaltaisia aineksia nyyteissämme, kun astumme parisuhteeseen. Meillä on yhä myös syntymälahjaksi saamamme, vielä todellistumattomat, mahdollisuudet tuntemiseen, ajattelemiseen, toimintaan ja tarvitsevuuteen.
Parisuhteessa aikaisemmissa, läheisissä suhteissa oppimamme keinot ja tavat "heräävät taas henkiin". Vain niistä meillä on kokemusperäistä tietoa. Ne ovat niin hyviksi koeteltuja, että olemme selvinneet niiden avulla hengissä tähän asti. Vaarana on, että parisuhde myös jää pyörimään aikaisemmissa suhteissa opittujen kaavojen varaan. Uutta ei alakaan tapahtua. Uusi ja tuntematon muodostaa aina koettuna suuren riskin. Emme tiedä, miten meille käy, jos teemmekin toisin kuin ennen aina olemme tottuneet tekemään.
Ja niinpä helposti pysyttäydymme vanhoissa tavoissamme. "Minähän olen tällainen, olen aina ollut." Parisuhteen tarjoamat mahdollisuudet johonkin uuteen ja tyydyttävämpään voivat jäädä toteutumatta. Meillä säilyy kuitenkin sisäinen kaipuu keskeisten olemuspuoltemme todellistumiseen läpi elämän. Se näyttäytyy ja tuntuu usein epämääräisenä tyytymättömyytenä ja rauhattomuutena sekä haikailuna johonkin muuhun kuin mitä tässä suhteessa on.
Nyyttikesteistä juhlapidot
Meillä on siis parisuhteeseen ryhtyessämme muassamme edeltävissä suhteissamme oppimamme vuorovaikutustaidot ja -tavat. Niistä me parisuhteessa lähdemme liikkeelle. Voimme itse, yhdessä kumppanimme kanssa, vaikuttaa, jäämmekö niiden varaan vai alammeko tietoisesti opetella uusia ja meille kahdelle antoisampia. Yhdessä kumppanimme kanssa meidän on mahdollista vähitellen, askel askeleelta, uskaltautua itsessämme ja toisessa niille alueille, joita emme voineet paljastaa ja näyttää aikaisemmin. Samalla elämämme voi muuttua täyteläisemmäksi ja syvällä tasolla tyydyttävämmäksi. Nyyttikesteistä tulle sellaiset juhlapidot, joista et enää kaipaa minnekään!
Lähde: Väestöliitto
