
Älä vertaa itseäsi muihin somessa!
Sosiaalista mediaa selatessa on vaikeaa välttyä ajatukselta, että olisipa minullakin tuollainen vartalo, mies, ura, talo tai jokin muu kadehdittava asia. Loputon itsensä toisiin vertailu ei kuitenkaan johda useinkaan mihinkään hyvään.
Nykyisin monet kokevat aiempaa enemmän ulkonäköpaineita selfiekulttuurin, Instagramin, Facebookin ja muiden sosiaalisen median ilmiöiden yleistymisen myötä. Sosiaalisen median kautta olemme myös enemmän tietoisia muiden elämästä ja saatamme alkaa vertailla sitä omaamme.
Kun vertailemme itseä toisiin, saatamme tuntea kateutta. Mitään tunteita ei kannata pelästyä, niitä voi ihmetellä ja tunnustella miltä tuntuu ja niiden voi antaa lipua ohi. Epämiellyttävät tunteet, kuten kateuden voi myös valjastaa hyvään. Siitä voi saada energiaa tehdä muutoksia omassa elämässään. Jos vaikka tunnustaa ystävälle, että oli kateellinen tämän kuntosalilla treenaamisesta, voi kateudesta saada voimaa itsekin harjoitella.
Kun vertailu ahdistaa, vaihda näkökulmaa
”Hyvä näin, huonomminkin voisi olla” auttaa muistamaan, että aina on ihmisiä, joilla menee vielä huonommin. Kaikilla meillä on omat surumme, vaikka elämä näyttäisi ruusuiselta. On hyvä muistaa, ettei kannata kadehtia kenenkään onnea, jos ei tiedä hänen salaista suruaan. Emme kukaan koskaan voi todella tietää ja ymmärtää millaisen polun toinen on kulkenut. Kun on aidosti iloinen toisen puolesta, pääsee itsekin eteenpäin elämässään.
Oman tilanteen katsominen kauempaa tulevaisuudesta käsin tai niin sanotusta lintuperspektiivistä tuo myös kateuteen muita ajatuksia ja toista näkökulmaa. Itsellä voi olla jotain muuta hyvää mitä toisella ei ole.
Vertailu altistaa masennukselle
Jos on ystäväpiirissä ainut sinkku ja lapseton, vertailee itseään helposti muihin, miksei itsellä ole perhettä. Toisten elämä näyttäytyy aina aurinkoiselta, mutta itsellä on myös huonoja alakuloisia päiviä. Tällöin voi kokea itsensä huonommaksi kuin muut. Silloin voi tulla mieleen mikä itsessä on vikana ja miksi minulle aina käy näin.
- Lue myös: Masennus haastaa parisuhteen
Itsensä toisiin vertailu sekä sen miettiminen miksi minulle aina käy näin, altistavat masennukselle. Vertailu johtaa myös siihen, että rupeaa enemmän vatvomaan omaa tavallista arjen harmautta, eikä hyväksy tavallista alakuloa, mitä kaikilla on. Lisäksi voi valikoivasti juuttua muistelemaan menneitä, miksi minulle ei puhuttu yhtä iloisesti kuin muille. Myös nämä tekijät altistavat masennukselle.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet
Jos ei rakasta itseään ja hyväksy itseään sellaisena kuin on, niin silloin on myös vaikea rakastaa toista. Armollisuus ja myötätuntoisuus itseään kohtaan lisää itsensä rakastamista ja hyväksymistä.
Liika vaativuus itseä kohtaan saa olon huonoksi. Silloin voi miettiä mitä on jo itsessään hyväksynyt ja mitä on vaikeinta hyväksyä. Minkä osan itsessä tulet hyväksymään seuraavaksi?
Älä vertaile!
1. Keskity itsessä olevaan hyvään
Kaikissa meissä on jotain hyvää, vaikkemme sitä olisi vielä löytänyt. Mieti, mikä juuri sinussa on kaunein kohta, paras ominaisuus tai taito, jonka osaat. Vertailu muihin ei kannata. Aina on joku parempi, kauniimpi, komeampi, rikkaampi ja menestyneempi, mutta myös huonompi, rumempi, köyhempi, tyhmempi jne.
2. Tartu hyviin ajatuksia
Ajatuksemme luovat todellisuutemme. Emme voi estää ajatuksia ja tunteita tulemasta päähämme, mutta voimme päättää mihin tartumme. Hyviin ajatuksiin tarttuminen muokkaa tunteita positiivisimmiksi ja tilanteiden tulkinta muuttuu. Kiitollisuus omasta elämästä ja siinä olevista asioista voimauttaa.
3. Hyväksy asiat, joita et voi muuttaa ja muuta mitä voit
Jos kadehdit kaverisi vartaloa, voit halutessa tehdä sen eteen jotain, jotta itsekin saisit samanlaisen. Jos asia on sellainen johon et voi vaikuttaa esim. pituus tai vammat mieti voitko hyväksy sen. Jos voit siihen itse vaikuttaa, ryhdy toimeen. Asioista, joihin voi vaikuttaa, ei kannata jatkuvasti valittaa. Jos asia ei ole sinulle kuitenkaan kovin tärkeä voit antaa kateuden mennä ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Muista, että olet oman elämäsi kapellimestari!
Kirjoittaja on psyko- ja perheterapeutti, seksuaaliterapeutti, LCF life coach, NLP Master practice, www.mielekaselama.fi