Moni aikuinen kärsii adhd:sta tietämättään – näistä merkeistä voit epäillä kärsiväsi tarkkaavaisuushäiriöstä

Adhd-kirjainyhdistelmä tulee englannin kielen sanoista ­attention deficit hyperactivity disorder. Se tarkoittaa tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä. Kyseessä on kehityksellinen neuropsykiatrinen sairaus, jonka oireet alkavat jo lapsuudessa. Joskus se tunnistetaan vasta aikuisena, jos silloinkaan.

– Suomessa on arviolta 50 000–100 000 aikuista, joilla on haittaavat oireet, mutta vain arviolta viidellä prosentilla on diagnoosi, sanoo psykiat­rian erikoislääkäri Marika Östman.

Alle 18-vuotiaista adhd:tä sairastaa 4–7 prosenttia. Pojilla häiriötä on enemmän. Sama koskee aikuisia miehiä. Adhd:tä todetaan heillä tuplasti verrattuna naisiin.

– Ei tiedetä, onko sukupuolten ero todellinen. Tyttöjen adhd jää helpommin tunnistamatta, koska siihen liittyy harvemmin ylivilkkautta.

Merkittävimpiä syitä adhd:n taustalla on aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus. Häiriöön liittyy vahva geneettinen alttius. Lähisuvussa on yleensä useita oireilevia. Riskitekijöitä ovat myös äidin raskauden aikainen tupakointi ja synnytyksen aikainen hapenpuute, mutta niillä on pienempi merkitys. Kasvuolot ja lapsuuden tapahtumat voivat vaikuttaa siihen, millä tavalla adhd-­oireet ilmenevät.

Adhd:n ydinoireita ovat tarkkaavuuden ja aktiivisuuden vaikeus sekä impulsiivisuus. Potilaalla ei tarvitse olla kaikkia oireita.

Tarkkaavuuden vaikeuteen liittyy hankaluus kohdentaa, ylläpitää ja siirtää tarkkaavuutta sekä päiväunelmointia, ajatuksen harhailemista, muistamattomuutta, epämieluisten asioiden siirtämistä ja huolimattomuutta. Tavarat ovat usein hukassa.

– Aikuisella oire voi näkyä lisäksi pikku­tarkkuutena, koska hän tiedostaa taipumuksensa huolimattomuusvirheisiin ja koettaa välttää ne. Tämän seurauksena työnteko on hidasta, Marika Östman kertoo.

Aktiivisuuden vaikeus tarkoittaa niin ylivilkkautta ja levottomuutta kuin toisaalta passiivisuutta ja vetämättömyyttäkin. Etenkin motorinen levottomuus on tyypillistä. Ihmisen on vaikea pysyä paikallaan, ja hän puhuu koko ajan.

– Vanhempana tätä oppii usein hil­litsemään, mutta pinnistely voi kuormittaa ja johtaa nopeaan väsymiseen. Unen saaminen voi olla vaikeaa, koska mieli on levoton.

Impulsiivisuus näkyy kärsimättömyytenä ja harkitsemattomuutena, mikä voi johtaa liikenteessä vaaratilanteisiin. Työpaikka ja parisuhde voivat vaihtua usein.

– Älykkyyteen adhd ei vaikuta, mutta adhd-ihmiset voivat virheellisesti ajatella olevansa tyhmiä. Opettajat ja vanhemmat ovat myös voineet pitää heitä laiskoina. Tämä johtuu siitä, että keskittymisvaikeuksien takia oppiminen on vaikeampaa ja hitaampaa.

Diagnoosin saaminen on aikuiselle haasteellista, koska kyseessä on suhteellisen tuore diagnoosi. Adhd-nimi otettiin käyttöön vasta vuonna 1987. Aluksi vain vaikeasti oireilevat lapset havaittiin.

– Tietoisuus ja ymmärrys adhd:stä alkoivat kasvaa 80-luvulla, mutta vasta 90-luvulla siitä on alettu puhua enemmän.

Adhd:hen liittyy usein jokin muu mielenterveyden häiriö. Noin puolet kärsii samaan aikaan ahdistuneisuushäiriöstä ja viidennes masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Kuudenneksella on erilaisia riippuvuuksia. Lisäksi on autismikirjon häi­riöitä ja käytöshäiriöitä.

– Hoitamattomaan adhd:hen liittyy myös riski rikollisuuteen ja syrjäytymiseen, Marika Östman sanoo.

Usein aikuisen adhd:stä saadaan kiinni sattumalta, kun lääkäristä haetaan apua esimerkiksi ahdistuneisuuteen.

– Joskus lapsen adhd-diagnoosi saa vanhemman tajuamaan, että hetkinen, minullahan on sama sairaus. Sitten on niitä, jotka alkavat itse epäillä, että heidän vaikeutensa johtuisivat adhd:stä.

Hoito on yksilöllistä, mutta tavoitteena on aina vähentää haittoja ja parantaa toimintakykyä. Olennaisinta on saada tietoa, jotta voi ymmärtää sairauttaan. Oireiden hallintaan tarjotaan erilaisia keinoja ja tarvittaessa kuntoutusta.

– Lisäksi lääkkeistä on usein merkittävää hyötyä. Valtakunnallisten hoitolinjausten mukaisesti niitä tulisi tarjota jokaiselle, joka on saanut diagnoosin. Suomessa adhd:n tunnistaminen ja ­siten myös lääkkeiden käyttö on valitettavan vähäistä.

Lääkkeet vaikuttavat aivokemiaan rauhoittamalla, lisäämällä keskittymistä ja suodattamalla aistiärsytystä.

– Potilas usein ällistyy, kun huomaa eron entiseen.

Joskus lääkkeet voi ajan myötä jättää pois, kun oppii uusia toimintamalleja ja oireilu vähenee. Sopeutuminen sairauteen auttaa tässä.

– Adhd on kuitenkin kehityksellinen sairaus eli osa ihmistä. Siitä ei pääse eroon, mutta sen kanssa voi oppia ­tulemaan toimeen.