Elääkö Suomessa myytti vaativista potilaista? Yhdysvalloissa on kirjoitettu, että ainakin syöpäpotilaista on olemassa urbaani myytti: vaaditaan ja kinutaan monenlaisia testejä ja tutkimuksia. Myytin todenperäisyyttä ei ilmeisesti ole juuri tutkittu, mutta aiheesta löytyy Jama Oncology -lehdessä vuoden 2015 puolella julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.
Potilailla ei yleensä ole sellaisia vaatimuksia, joita lääkärit pitäisivät kliinisesti epäasianmukaisina, osoittaa kyseinen tutkimus.
Tutkimusta tehtiin vuosina 2013–2014 kolmessa eri syövän avohoitokeskuksessa Philadelphiassa haastattelemalla lääkäreitä ja muita kliinisen alan ammattilaisia välittömästi potilaskohtaamisten jälkeen. Kohtaamisia oli kaikkiaan 5 050.
Kävi ilmi, että ammattilaiset kokivat potilaan esittäneen jonkin vaatimuksen vain 8,7 prosentissa kohtaamisia.
Vaatimuksista puolet koski kuvantamistutkimuksia ja yli 15 prosenttia palliatiivisia toimenpiteitä. Suurimpaan osaan pyynnöistä suostuttiin.
Ammattilaiset pitivät vain 1 prosenttia vaatimuksista kliinisesti epäasianmukaisina. Ainoastaan 0,14 prosentissa kaikista kohtaamisista ammattilainen suostui potilaan epäasianmukaiseen vaatimukseen.
Ainakin syöpähoidon puolella näyttää siltä, etteivät potilaat ole erityisen vaativia eivätkä heidän vaatimuksensa aiheuta merkittävää osaa kustannuksista, päättelevät tutkijat.
Miksi lääkäri muistaa etenkin ”vaativan” potilaan?
Potilas esittää pyynnön. Mitä tekee lääkäri? Kokemukseni mukaan lääkärit näkevät usein tällaiset tilanteet yllättävinä, epäoikeutettuina tai pakottavina vaatimuksina, kirjoittaa yhdysvaltalaislääkäri Anthony L. Back Jama Oncologyssa julkaistussa toimituksellisessa kirjoituksessa. Tapaukset saattavat myös painua pysyvästi mieleen.
Ainakin Yhdysvalloissa elää hänen mukaansa urbaani myytti vaativista (syöpä)potilaista. Samassa numerossa julkaistu tutkimus osoittaa hänen mielestään, että kyseessä on todellakin vain myytti eikä totuus.
Lähteet:
JAMA Oncol. 2015;1(1):33-39. doi:10.1001/jamaoncol.2014.197.
JAMA Oncol. 2015;1(1):18-19. doi:10.1001/jamaoncol.2014.185
Lue myös:
