Useita kuolemia Suomessa, koska nenä-mahaletku väärin
Valviran käsittelyssä on ollut useita tapauksia, joissa letkuravitsemusta varten asetettu nenä-mahaletku on joutunut hengitysteihin, mikä on johtanut tai myötävaikuttanut potilaan kuolemaan. Usein kyseessä on ollut iäkäs, monisairas potilas.
Monisairaita, iäkkäitä potilaita
Niissä tapauksissa, joista kantautuu tieto viranomaiselle, on usein ollut kyse siitä, että letku on todennäköisesti asennusvaiheessa asetettu väärin iäkkäälle, monisairaalle potilaalle. Esimerkiksi dementoitunut vanhus ei välttämättä pysty ilmaisemaan itse, että ravintoletku on hengitysteissä.
”Jos letku menee väärin, se voi johtaa potilaan tarpeettomaan kuolemaan. Nämä olisivat vältettävissä.”
Monilla potilaista on ollut neurologinen diagnoosi tai he ovat muutoin olleet vaikeasti sairaita. Usealla on ollut vaimentunut nielurefleksi.
Väärin asetettu letku voi lävistää keuhkon ja aiheuttaa ilmarinnan ja märkäisen keuhkopussitulehduksen. Jos väärässä paikassa sijaitsevaan letkuun annetaan ravintoliuosta, voi aiheutua keuhkokuume.
Ei kuitata, että ”kaikkihan sen osaavat"
Mitä ongelmalle pitäisi tehdä, ylilääkäri Heino Valvirasta?
– Mielestäni vaaditaan asennemuutosta. Nenä-mahaletkun asettamista pidetään yleisesti ottaen niin rutiininomaisena ja jokapäiväisenä asiana, että ”kaikkihan sen osaavat”. Mutta asiaan pitäisi kiinnittää riittävästi huomiota. Jos letku menee väärin, se voi johtaa potilaan tarpeettomaan kuolemaan. Nämä olisivat vältettävissä.
Sijainnin varmistamiseksi ei riitä stetoskoopilla kuuntelu
Vaikuttaa siltä, että letkun sijainnissa luotetaan usein pelkkään stetoskoopilla kuunteluun silloin, kun letkusta ei saada ruiskuun imemällä mahanestettä, päätellään Valvirassa.
Tapauksissa on kliinisesti arvioitu, että letku sijaitsisi niin kuin pitääkin. Keuhkoröntgenkuvassa on kuitenkin paljastunut, että letku on joutunut hengitysteihin. Keuhkoröntgenlausunnossa ei ole kuitenkaan aina edes mainittu kuvassa näkyvää letkua ja sen sijaintia.
Osassa tapauksista oli jo ehditty aloittaa ravintoliuoksen antaminen letkuun, ennen kuin röntgenlausuntoa oli luettu.
Tarvittaessa letkun sijainti pitää varmistaa röntgenkuvasta
Valviran mukaan ajankohtainen kansainvälinen ohje ei suosittele ollenkaan kuuntelumenettelyä letkun sijainnin varmistamiseen (kuuntelumenettely = ruiskutetaan ilmaa letkuun ja kuunnellaan sen aiheuttamaa ääntä stetoskoopilla vatsan alueelta).
Keuhkoröntgenkuvaus on Valviran mukaan luotettavin menetelmä letkun sijainnin varmistamiseksi. Epäselvissä tapauksissa potilaalle täytyy tehdä keuhkoröntgenkuvaus, jotta letkun sijainti saadaan varmistettua.
Olisi syytä harkita, että kotimaiset ohjeet nenä-mahaletkun sijainnin varmistamiseksi päivitetään ja yhdenmukaistetaan, todetaan Valviran sivustolla. Lisäksi täytyy miettiä tarkistuslistan (check-list) ottamista käyttöön.
Seuraavat ovat suoria lainauksia Valviran sivustolta:
- Kaikki potilaan ylimääräiset letkut (esim. NML, keskuslaskimokatetri (CVK), intubaatioputki ja pleuradreeni) ja johdot, paitsi selvät johdot kuten EKG- ja tahdistinjohdot, tulisi lausua röntgenlausunnossa
- Röntgenlähetteessä tulee erityisesti mainita, jos NML:n tai muun vierasesineen paikka halutaan selvittää. Samoin röntgenlausunnossa tulisi mainita, jos letkun tai vastaavan vierasesineen tarkka sijainti syystä tai toisesta ei ole tulkittavissa
- NML:n sijainti pitäisi aina pyrkiä ilmaisemaan systemaattisesti keuhkoröntgenlausunnossa, vaikka sitä lähetteessä ei pyydettäisi tai mainittaisi, ottaen huomioon, että NML voi joskus vaihtaa sijaintia ruokatorvessa ja myös ruokatorven ulkopuolelle hengitysteihin.
Lähteet:
Leinon puhelinhaastattelu 3.2.2016
Valvira: Nenä-mahaletkun sijainnin varmistaminen, päivitetty 29.1.2016
Lue myös:
Jos olisit “elävä vihannes”, haluaisitko nestetytystä vai morfiinia?
