Virtsankarkailu on tavallista raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Uuden brittitutkimuksen mukaan kolmannes naisista kärsii inkontinenssista kolmen kuukauden päästä synnytyksestä.
Virtsankarkailu ei useinkaan parane itsekseen: niistä äideistä, jotka kertoivat kärsivänsä virtsankarkailusta pian synnytyksen jälkeen, kolme neljäsosaa kärsi siitä vielä 12 vuoden kuluttua.
Suurimmalla osalla karkailua tapahtui harvemmin kuin päivittäin, mutta naiset kokivat silti sen vaikuttavan elämäänsä merkittävästi ja huonontavan elämänlaatuaan. Suurimmat vaikutukset raportoitiin hygieniaan (50%), sosiaaliseen elämään (45%) ja työelämään (27%). Seksielämää inkontinenssi haittasi 18 prosentilla naisista.
Ne naiset, jotka olivat synnyttäneet ainoastaan keisarileikkauksella kärsivät inkontinenssista vähemmän kuin ne, jotka olivat synnyttäneet alateitse.
Virtsankarkailun todennäköisyyttä lisäsi myös äidin vanhempi ikä ja useammat synnytykset. Myös ylipaino oli merkittävä tekijä virtsankarkailun kehittymisessä.
Hoitoa tarvittaisiin paljon enemmän
Vaikka tutkimukseen osallistuneista naisista 204 kärsi päivittäisestä virtsankarkailusta, vain 18 heistä oli saanut mitään hoitoa vaivaansa. Käytetyt hoidot olivat lääkitys, fysioterapia tai näiden kahden yhdistelmä. Osalle oli tehty lisäksi kirurgisia toimenpiteitä.
Suurin osa naisista jäi siis hoitamatta, vaikka inkontinenssi vaikutti merkittävästi heidän elämänlaatuunsa.
Koska virtsankarkailu korjaantuu huonosti, ennaltaehkäisy on hyvin tärkeää. Keisarileikkausta ei voi suositella inkontinenssin pelossa, koska se suojaa vain, mikäli alatiesynnytyksiä ei ole ollenkaan. Toistuvissa sektioissa on kuitenkin omat riskinsä.
Se asia, johon voidaan kohtuudella vaikuttaa, on äidin ylipaino. Lisäksi naisia pitäisi tiedottaa lantionpohjan lihasten treenaamisen tärkeydestä. Lantionpohjan lihasten treeni nimittäin tutkitusti vähentää virtsankarkailua.
Lähde:
Lue lisää:
