Virtsankarkailun yleisin muoto naisilla on ponnistustyyppinen karkailu, jolloin virtsa karkaa ponnistustilanteessa; kuten yskiminen, aivastaminen ja nostaminen.

Muita virtsankarkailun muotoja ovat mm. pakkotyyppinen ja sekamuotoinen virtsankarkailu. Pakkotyyppisessä karkailussa tulee äkillinen virtsaamistarve ja ongelmana on vessaan ehtiminen, ennen virtsankarkaamista. Sekatyyppisessä karkaamisessa yhdistyvät edellä mainitut muodot.

Virtsankarkailun syyt

Virtsankarkailu voi johtua monista tekijöistä. Tavallisimpia syitä ovat ikääntymisen aiheuttama lihasten ja tukikudosten löystyminen, limakalvojen haurastuminen, jatkuva ummetus, fyysisesti raskas työ, liikalihavuus ja monisynnyttäneisyys. Edellä mainitut syyt aiheuttavat lantionpohjan tukikudosten pettämisen ja tällä alueella olevien elinten mm. virtsarakon laskeutumisen alaspäin.

Ponnistustilanteessa virtsarakon paine nousee enemmän kuin virtsaputken paine, jolloin virtsaa saattaa tahattomasti karata. Myös tietyt lääkkeet (esim. nesteenpoistolääkitys) voivat altistaa virtsankarkailulle. Tilanne yleensä helpottaa, kun lääkitys lopetetaan tai sitä kevennetään. Emättimen ja virtsarakon tulehdukset voivat aiheuttaa tilapäistä virtsankarkailua tai pahentaa aiemmin esiintynyttä karkailua.

Miten virtsankarkailua tutkitaan

Virtsankarkailun luonne ja vaikeusaste saadaan yleensä selville suhteellisen yksinkertaisilla tutkimuksilla. Potilaan itsensä kertoma kuvaus oireen kehittymisestä ja nykytilasta on tärkeä lähtökohta.

Virtsanäytteen tutkimus tehdään tulehduksen poissulkemiseksi. Gynekologisella tutkimuksella selvitetään emättimen ja ulkosynnyttimien limakalvojen kunto, mahdolliset laskeumat ja synnytinelinten tulehdukset, lantionpohjan lihasten kunto sekä sisäsynnytinelinten tila. Ponnistustyyppisen virtsankarkailun toteamiseksi yksi tärkeimmistä testeistä on yskäisytesti gynekologisella tutkimuspöydällä maaten, virtsarakon ollessa täynnä.

Lisäselvyyden saamiseksi voidaan tarvittaessa tehdä nk. urodynaamisia tutkimuksia, jolloin virtsaputkeen ja rakkoon asetetaan tietokoneeseen yhdistetty katetri.

Katetrin avulla mitataan paineolosuhteiden muuttumista virtsateissä rakon täytön aikana sekä ponnistustilanteessa eli potilaan yskiessä. Painekatetrin käyttö antaa lisäselvyyttä epäselvissä tapauksissa karkailun luonteesta ja ohjaa hoidon valinnassa.

Muita mahdollisia selvityksiä ovat virtsarakon tähystys, virtsaamispäiväkirjan pito ja urologin eli virtsatiesairauksiin erikoistuneen lääkärin tutkimukset.

Virtsankarkailu – miten hoidetaan

Ponnistustyyppisessä pidätyskyvyttömyydessä lantionpohjan lihasten omatoiminen kuntouttaminen ennaltaehkäisee virtsankarkailua ja auttaa lievämuotoiseen karkailuun. Vaikeampiasteista karkailua voidaan hoitaa tehokkaasti ohjatulla fysioterapialla. Hoitokertoja on muutamia, jolloin opetellaan tunnistamaan lantionpohjan lihakset ja niiden voimistamiseen vaikuttavat liikkeet. Hoidon tuloksia seurataan lihasvoimamittauksin.

Vaihdevuosien jälkeen paikallinen estrogeenihoito emättimeen vahvistaa myös virtsaputken limakalvoa ja vähentää karkailua sekä virtsatietulehduksia.

Vaikea-asteiseen karkailuun sekä karkailuun, jota esiintyy lantionpohjan lihasten kuntouttamisen jälkeen, tehokkain hoito on leikkaus. Leikkausmenetelmiä on useita, mutta nykyään suosituimmaksi tekniikaksi on noussut TVT-leikkaus (tensionfree vaginal tape), jossa paikallispuudutuksessa asetetaan emättimen kautta kudosystävällinen tukinauha virtsaputken alle.

Pakkotyyppisen virtsankarkailun hoito on yleensä hankalampaa kuin ponnistustyyppisen karkailun. Siihen ei auta leikkaus, mutta hyviä tuloksia on saatu yhdistämällä paikallinen emättimeen annosteltava estrogeenihoito sekä rakkoharjoittelu ja lääkehoito.

Rakkoharjoittelulla tarkoitetaan virtsarakon harjoittamista siihen, ettei ensimmäisen virtsaamistarpeen tunteen tullessa tarvitsisi rynnätä vessaan. Lääkehoito vähentää virtsarakon lihaskerroksen yliärtyvyyttä sekä supistusherkkyyttä ja auttaa näin huonontuneeseen virtsanpidätyskykyyn.

Virtsankarkailu harjoitusohjelma

Sekatyyppisessä virtsankarkailussa hoidon kannalta on tärkeää se, kumpi pidätyskyvyttömyyden muoto (ponnistus- vai pakkotyyppinen karkailu) on vallitseva. Hoitolinjat määräytyvät sen mukaan ja ovat edellä kuvattuja.

Puhu lääkärin kanssa

Virtsankarkailu on yleinen vaiva. Suomalaisesta aikuisväestöstä lähes joka viides, ja vanhemmista naisista joka kolmas, kärsii virtsanpidätykseen liittyvistä ongelmista.

Isojen lukujen taakse kätkeytyy suuri salattu kärsimys. Jokapäiväistä elämää haittaavaan ongelmaan löytyy kuitenkin apua, kun asiasta puhuu avoimesti oman terveyskeskuslääkärin tai gynekologin kanssa.

Virtsankarkailu

Virtsaamispäiväkirja