Terve.fi

Onko lapsi vilkas vai onko hänellä ADHD? Lääkäri kertoo tunnusmerkit

Onko lapsi vilkas vai onko hänellä ADHD? Lääkäri kertoo tunnusmerkit
Lapsi on vilkas ja hänellä on keskittymisvaikeuksia – mutta missä vaiheessa voidaan sanoa, että hänellä on ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö? Lastenpsykiatri kertoo.
Julkaistu: 8.4.2015

Lapsen ADHD-diagnoosi on mahdollista tehdä perusterveydenhuollossa, sanoo lastenpsykiatri Leena Pihlakoski Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Diagnoosin teko ei ole varsinaista rakettitiedettä, mutta omat kompastuskivensä siinä voi olla. Pihlakoski pitää tärkeänä, että lapsi olisi tavannut psykologin ennen diagnosointia. On suljettava pois, ettei esimerkiksi lapsen keskittymiskyvyttömyys koulussa johdu siitä, ettei lapsi ymmärrä: ettei taustalla ole esimerkiksi oppimisvaikeutta.

Myös komplisoitumattoman ADHD:n hoito onnistuu perusterveydenhuollossa, sanoo Pihlakoski. Hän puhui Tampereen Lääkäripäivillä 2015.

Onko raja veteen piirretty?

Ei Pihlakoskellakaan ole suoraa vastausta siihen, onko normaalin ja ADHD:n välinen raja veteen piirretty.

– Diagnoosina ADHD on edelleen debatin alainen. Siihen liittyvät asiat ovat kovin yleisiä. Missä vaiheessa kyse on asioista, joista pitää aktiivisesti hoitaa?

Lasten ja nuorten ADHD:n Käypä hoito -suosituksessa linjataan diagnoosikriteerit. Esimerkiksi tarkkaamattomuusoireista pitää olla vähintään 6/9, yliaktiivisuusoireista 3/5 ja impulsiivisuusoireesta 3/4.

Katso oireet Käypä hoito -suosituksesta. Esimerkkejä: Keskittyminen leikkeihin tai tehtäviin epäonnistuu usein. Lapsi ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle sanoo. Potilas häiriintyy usein ulkopuolisista ärsykkeistä.

– Eivät nämä toki makuasioita ole, mutta aika epäspesifejä oireita, sanoo Pihlakoski.

Joitakin diagnoosikriteereitä

Oireiden keston tulee olla vähintään puoli vuotta.

– Moni lapsi on ylivilkas ja impulsiivinen esimerkiksi vanhempien eron tai pikkusisaruksen syntymän jälkeen, sanoo Pihlakoski.

Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että on tähdellista, että oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia. Oireita ei esiinny vain yhdellä elämänalueella, vaan esimerkiksi vanhemmilta ja päiväkodista tai koulusta tulee samankaltaista viestiä.

On tärkeää myös sulkea pois, ettei esiinny maanisia tai depressiivisiä jaksoja, ahdistuneisuushäiriötä tai laaja-alaista kehityshäiriötä.

Lue lisää lasten ja nuorten masennuksesta ja mielialahäiriöistä

Diagnoosiin tarvitaan ainakin nämä

  • Vanhemman ja lapsen haastattelu: selvitä esim. oireet, kesto, haittaavuus, oireilua lievittävät ja vaikeuttavat seikat, aiemmat tutkimukset ja hoidot, vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä.
  • Lapsen somaattinen status, oireet ja käyttäytyminen tutkimustilanteessa.
  • Arviointilomakkeet kotiin ja kouluun (tai päiväkotiin).
  • Millaiset ovat lapsen kognitiiviset taidot? Psykologin tutkimus ennen diagnoosia. Puhe- ja toimintaterapeutin tutkimukset eivät ole Pihlakosken mukaan välttämättömiä.

ADHD:n varhaisia kehityksellisiä ongelmia, esimerkkejä:

  • Keskittymisvaikeudet ja tarkkaamattomuus. Näitä pidetään kaikkein pysyvimpinä oireina.
  • Ylivilkkaus
  • Impulsiivisuus
  • Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat
  • Aistisäätelyongelmat
  • Unihäiriöt
  • Käytösongelmat
  • Motorisen kehityksen poikkeavuudet
  • Kielenkehityksen poikkeavuudet

Minkä ikäisenä voi diagnosoida?

ADHD:n diagnosointiyrityksiä ei ole syytä lykätä – etenkin, kun tiedetään, miten suurta haittaa hoitamattomasta ADHD:stä voi olla ihmiselle myöhemmin elämässä. On havaittu, että ADHD-ihmisillä on esimerkiksi muita enemmän päihdeongelmia, heikompi somaattinen terveys ja alhaisempi eliniänodote.

Sopiva ikä diagnosoida on Pihlakosken mielestä 5–7 vuotta.

– Keskimäärin suomalaisella ekaluokalla on ainakin yksi ADHD-ihminen, kiteyttää Pihlakoski. Esiintyvyys on noin viisi prosenttia ja paikoin on saatu suurempiakin lukuja.

Lääke auttaa monia

Oireiden on havaittu vähenevän käyttäytymis- ja lääkehoidolla ja niitä yhdistämällä. Käytetään myös psykososiaalisia hoitoja, jotka painottuvat ennen kouluikää. Koulu- ja nuoruusiässä lääkehoidon osuus korostuu.

Lääkkeistä hyötyy Pihlakosken mukaan noin 80 prosenttia.

Lähteenä käytetty Pihlakosken luennon lisäksi lasten ja nuorten ADHD:n Käypä hoito -suositusta.

Kommentoi »