Diagnoosiin ei tietenkään riitä, että ex-puoliso nimittelee ihmistä narsistiksi tai psykopaatiksi. Mitä kertoo Hannu Lauerma näiden persoonallisuustyyppien tunnistamisesta?
Narsistiksi ja psykopaatiksi saatetaan nimitellä haukkumismielessä. Termejä voidaan käyttää leimakirveenä.
Sitä paitsi on huomattu, että persoonallisuushäiriön diagnoosi johtaa joskus huonompaan hoitoon kuin diagnosoimattomuus, sanoo Hannu Lauerma, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori. Hän puhui Tampereen Lääkäripäivillä 2015 narsismista ja psykopatiasta.
- Lue lisää: Seurusteletko narsistin kanssa? Tästä tiedät
- Etenkin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen voi saada huonoa kohtelua. Tällöin diagnostiikka on kääntynyt itseään vastaan.
Lauerman mukaan usein on kuitenkin mahdollista auttaa persoonallisuushäiriöistä ihmistä, myös narsistia ja psykopaattia. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei tosin hänen mukaansa löydy itsenäisenä diagnoosina ICD-10:stä. DSM-IV:ssä sellainen on ollut.
-Oikein tyypillisiä tapauksia kyllä diagnosoidaan joskus, sanoo Lauerma.
Esimerkiksi nämä voivat olla tyypillisiä narsistiselle persoonallisuustyypille:
- Itsetunto rakentuu suureellisten fantasioiden varaan.
- Kumppanina vaikea. Joskus pinnallista viehätysvoimaa.
- Ylimielisyys ja röyhkeys suojelevat ihmisen huonosti rakentuneen itsetunnon erittäin haavoittuvaa ydintä.
- Tämä ihmistyyppi ei parane sillä, että heille annetaan jyrkkää palautetta, sanoo Lauerma.
- Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
- Keskittyminen mielikuviin omasta rajattomasta menestyksestä, voimasta, rakkaudesta jne.
- Usko omaan ainutlaatuisuuteen. Vain erittäin huomattavat henkilöt ja instituutiot ymmärtävät henkilön itsensä mukaan häntä. “Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan hyvältä terveyskeskuslääkäriltä. Hänhän näkee ympärillään vain kyvyttömiä, tyhmiä ihmisiä”, valaisee Lauerma.
- Korostuneen ihailun vaatiminen. Kokee ansaitsevansa erityiskohtelua.
- Muiden hyväksikäyttö. Empatian puute.
- Kateus tai uskomus siitä, että muut ovat kateellisia.
- Kriteerit ovat löyhiä. Mikä määrä poikkeavuutta täyttää kriteerin, miettii Lauerma.
Esimerkiksi nämä saattavat kertoa psykopatiasta:
- Pidäkkeettömyys.
- Tunnekylmyys.
- Voi olla ensikontaktissa erittäin miellyttävän ja luotettavan tuntuinen. Naamioituva häiriö.
- Joskus psykopaattinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat samassa ihmisessä – mutta eivät välttämättä.
- Hidas aivosähkötoiminta. Heikot kortisolivasteet. Heikko autonominen reagointi. -Hyviä ”erikoistilanteiden miehiä” ja tarkka-ampujia, koska käsi ei vapise, sanoo Lauerma.
- Heikko serotoniiniaineenvaihdunta.
- Poikkeava vireystilan säätely. Syvintä univaihetta voi olla hyvinkin paljon verrokkeihin verrattuna, mikä on täysin päinvastainen löydös kuin monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa.
- Krooninen ikävystyneisyys. “Tavallinen elämä on tuskastuttavaa. Postimerkkeily tai posliininmaalaus ei iske”, kuvailee Lauerma.
- Lipevyys, patologinen valehtelu, impulsiivisuus.
- Vastuuttomuus, petkuttaminen, manipulointi.
- Tunteiden pinnallisuus. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto.
- Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen.
- Myös naisilla esiintyy psykopatiaa.
- Lue lisää: Psykopaatin tunnistaa näistä merkeistä
Ei koskaan bentsoja!
Lauerman mukaan psykopaatin kohtaaminen on tasapainoilua. Lääkärin pitää ehdottomasti välttää bentsodiatsepiinien määräämistä, hän tähdentää.
-Bentsot eivät kerta kaikkiaan sovi. Ne lisäävät kohtuuttomasti pidäkkeettömyyttä yhdessä alkoholin kanssa, hän sanoo ja viittaa siihen, kuinka yleisiä ovat rikokset, jotka on tehty bentsojen vaikutuksen alaisena.
Lauerma kuvailee, että psykopaattien kohtaamisessa on yhdistettävä terve varovaisuus ja lempeä kohtelu.
-Hoidossa täytyy pyrkiä realismiin. Heille pitää kertoa, että heidän käyttäytymistapansa on poikkeava. Pienen nikottelun ja kypsyttelyn jälkeen voi olla, että viesti tavoittaa heidät. Että he menettelevät elämässään itse niin, että altistuvat ongelmille.
Auttamisella ei saa tehdä vahinkoa. Lauerman mielestä psykopaattia ei voi ohjata esimerkiksi tavalliseen työkokeiluun, joka perustuu luottamukseen. Klassisesta psykoterapiastakaan ei psykopaatille ole apua.
-Pitää ottaa käyttöön muut keinot: lääkkeet, neuvonta ja itseymmärryksen tukeminen sekä sosiaalinen tukeminen.
