Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Terve.fi

Vapaaehtoisesti lapseton: Itsestäänselvyys minulle, muttei aina muille

Vapaaehtoisesti lapseton: Itsestäänselvyys minulle, muttei aina muille

Riia Colliander on kuunnellut hiukan huolestuneena niitä naisia, jotka miettivät maagisen kolmenkympin rajan ylitettyään, pitäisikö tässä nyt sitten tehdä vauva, kun se kerran "kuuluu asiaan"...

-Onko lapsia?

-Ei.

-Jaa… Miksei?

Helsinkiläinen Riia Colliander (32) on tottunut kuulemaan kysymyksiä lapsettomuudestaan. Utelut ovat selvästi lisääntyneet sen jälkeen, kun kolmenkympin rajapyykki ylittyi.

Collianderin kohdalla kyse on vapaaehtoisesta valinnasta – muttei valinnasta mitenkään isolla V:llä.

Lapsettomuus on hänelle pikemminkin pieni ääneen lausumaton itsestäänselvyys, jota ei ole tarvinnut erikseen pohtimalla pohtia. Hän vain ei ole erityisesti halunnut ryhtyä äidiksi vähän samaan tapaan, kuin hän ei ole erityisesti halunnut esimerkiksi ryhtyä pelaamaan jalkapalloa.

Perusteluja häneltä kuitenkin usein udellaan. Etkö tykkää lapsista, kysyy moni.

-Ei ole kyse siitä, että aktiivisesti epätykkäisin tai inhoaisin lapsia tai en haluaisi lapsia, koska valitsen vapauteni. Lapsisuhteeni on tismalleen sama kuin suhteeni kaikkiin muihinkin ihmisiin eri ikäluokista. Osa ihmisistä on mukavia, osa halvatunmoisia kusipäitä. Yksilöitähän me kaikki olemme.

Suuria poliittisia tai ekologisia ajatuksia Collianderilla ei ole vapaaehtoisen lapsettomuutensa taustalla – jollei lukuun oteta kukaties hyvää tilaisuutta haastaa yhteiskunnan tai sosiaalisten ympäristöjen toisinaan huomaamattaankin asettamia normeja tai odotuksia.

- Olen tässä suhteessa varmaan tylsä haastateltava. Ovathan maapallon liikakansoitus ja usein pienestä pitäen kuluttamaan tottuvien länsimaalaistenkin sille asettama painolasti tosiasioita, mutta lisääntymispolitiikka on monessa suhteessa arka aihe. Siksikin koen näistä teemoista olevan usein vaikea keskustella aidon neutraalisti.

Entä jos kumppani haluaa lapsia?

Colliander on luovien alojen koulutuksen saanut freelancer, joka tekee graafikon ja toimittajan töitä. Tällä haavaa hän ei ole parisuhteessa, mutta on kyllä ollut aiemmin.

Pari kertaa orastava suhde on loppunut siihen, että miehellä on ollut pieniä lapsia ja Colliander on kokenut ajatuksen äitipuolen roolista liian raskaaksi.

Hän on kyllä miettinyt, mitä sitten, jos tuleva kumppani haluaisi lapsia.

-En ole onneksi ollut sellaisessa tilanteessa. Eihän siinä muu auttaisi, kuin koettaa ottaa sama lähestymistapa, jota pariskunnille neuvotaan muissakin tilanteissa, joissa toinen haluaa jotain ja toinen ei.

-Niin kylmältä kuin se kuulostaakin, pitäisi siinä priorisoida. En todellakaan haluaisi kahlita toista sellaiseen, että häneltä jäisi isyys kokematta ja hän tietäisi katuvansa sitä.

Mutta edelleen: miksi?

Collianderista tuntuu usein, että hänen lapsettomuutensa on monille muille isompi juttu kuin hänelle itselleen.

-En muista oikeastaan koskaan vakavasti leikitelleeni ajatuksella eikä aihe ole ollut minulle kuunaan kovinkaan läheinen tai hankala: onpahan vain jotakin, joka ei ole sivunnut omia kiinnostuksen aiheitani tai intressejäni.

-En voi oikeastaan sanoa lapsettomuuteni olevan siinä mielessä edes tietoinen valinta. Se on vain jotakin, jota en ole pitänyt relevanttina tai itselleni mielenkiintoisena vaihtoehtona. Sama pätee moniin muihinkin elämäni alueisiin ja suuntiin, joita moni kommentoi “radikaaleina” tai “suurina” valintoina isolla V:llä, mutta itselleni ne näyttäytyvät lähinnä itselle epäkiinnostavien asioiden tekemisen lopettamisena.

Harmittavatko tenttaajat?

Utelukulttuurissa Collianderia harmittaa se, että toisinaan kysymykset menevät tenttaamiseksi. Välistä myös työnnetään vauvoja syliin katsohan tästä mallia -meiningillä.

-Joskus ihmiset voisivat olla hienotunteisempia. Minulla ei ole lapsettomuuteen fyysisiä syitä tai muuten kiperää taustaa, mutta on paljon ihmisiä, joille aihe on arka ja hyvin henkilökohtainen.

Eikö se jotenkin ”kuulu asiaan”?

Pikkuisen huolestuneena Colliander on kuunnellut niitä naisia, jotka miettivät maagisen kolmenkympin rajan ylitettyään, pitäisikö tässä nyt sitten tehdä vauva, kun se kerran kuuluu asiaan – vaikkei oikein tiedäkään, olisiko itsestä vanhemmaksi henkisesti tai taloudellisesti.

-Tähän kyllä korva tarttuu. Puhutaan kirjaimellisesti elämän mittaisesta sitoumuksesta. Ei maailmaan saateta uutta vauvaa vaan uusi ihminen. Voiko tuon kokoisia päätöksiä tehdä yhteiskunnan normituksen vuoksi tai sen vuoksi, että syntyy kokemus, että tämä nyt vain kuuluu asiaan…

Painostaako yhteiskunta?

Colliander ei henkilökohtaisesti koe, että yhteiskunta painostaisi häntä lapsentekoon.

-Mutta onhan nykypäivänäkin käytäntöjen ja normien haastamisessa työsarkaa.

Collianderin mielestä yksi ajatusluutumista on kapea käsitys perheestä ja vanhemmuudesta.

-Vanha sanonta siitä, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, on omalla tavallaan totta. Biologisen vanhemmuuden käsitettä voisi haastaa ja monipuolistaa. Lämmin välittämissuhde ei ole pelkkää genetiikkaa.

Kuva: Riia Collianderin kotiarkisto

Lue myös:

Lapsettomuus voi olla vakava kriisi

Nämä ovat onnellisen elämän salaisuudet

Julkaistu: 25.6.2014