Ongelmana liikahikoilu?

Kättelytilanteissa hankaat vaivihkaa kämmeniäsi vaatteisiisi, jottei kätesi valuisi hikeä. Hävettäviä ja ikäviä tilanteita hyvin monille ihmisille, jotka kärsivät liiallisesta hikoilusta.

Miksi iho pukkaa hikeä lävitseen? Mitä vaivan helpottamiseksi on tehtävissä?.

Hikoilun taustaa

Iho on ihmisruumiin suurin elin. Eräs sen monista tehtävistä on osallistua lämmönsäätelyyn verenkierron muutoksin ja hikoilemalla. Hikirauhasia ihossa on kahdenlaisia: pieniä, lämmönsäätelyyn osallistuvia sekä suuria, lämmönsäätelyyn osallistumattomia. Pieniä hikirauhasia on erityisesti kämmenissä ja jalkapohjissa. Ne osallistuvat lämmönsäätelyyn haihduttamalla lähinnä vettä ja pieniä määriä keittosuolaa. Eritys voi olla kuumissa olosuhteissa ja voimakkaassa rasituksessa jopa 12 litraa vuorokaudessa.

Suurten hikirauhasten merkitys on epäselvempi, ilmeisesti niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut ihmisen ominaishajun kehittäminen. Niitä on vain muutamilla ihoalueilla kuten kainaloissa, peräaukon ympärillä sekä sukuelinten ympärillä. Lapsuudessa niiden toiminta on vähäistä ja vasta murrosiässä suuret hikirauhaset alkavat toimia koko tehollaan tuottaen voimakashajuista, emäksistä eritettä.

Hikoiluun vaikuttavat fyysisen rasituksen ja kuumuuden lisäksi erilaiset tunneperäiset syyt. Tunneperäinen hikoilu on voimakkainta käsissä, jaloissa ja kainaloissa.

Liikahikoilu

Rajaa normaalin ja liikahikoilun välillä on usein vaikea tehdä. Tavallisimpia syitä liikahikoilulle ovat lämpö ja rasitus, kuume, aineenvaihdunnan muutokset, tahdosta riippumattomaan hermostoon kohdistuvat tekijät ja tunneperäiset syyt. Liikahikoilun taustalla voivat olla myös lääkkeet. Tätä voi epäille erityisesti silloin kun jonkin lääkityksen aloittamisen jälkeen hikoilu oleellisesti lisääntyy. Lääkehoidoista liikahikoilun aiheuttajana kannattaa muistaa uudemmat masennuksen hoitoon käytettävät valmisteet.

Lämmön ja fyysisen rasituksen aiheuttamaan liikahikoiluun voi ainakin jossain määrin vaikuttaa vaatetuksen ja jalkineiden valinnoilla. Ympäristön lämpötilaan nähden liian runsas vaatetus lisää erityisesti kainalohikoilua ja hengittämättömät, raskaat jalkineet jalkojen hikoilua.

Aineenvaihdunnan muutoksia voivat aiheuttaa monet sairaudet, vaihdevuodet sekä lihavuus. Tahdosta riippumattoman hermoston aktivoitumista ja liikahikoilua voivat aiheuttaa kipu, alkoholi sekä erilaiset vieroitusoireet. Tavallisimmat tunneperäiset syyt, jotka tuottavat liiallista hikoilua, ovat pelko ja jännitys. Isoimmaksi ongelmaksi usein kuitenkin koetaan kainaloiden ja raajojen häiritsevän voimakas tunneperäisten syiden aiheuttama hikoilu. Onneksi monesti tunneperäinen hikoilu aikaa myöten monilla vähenee, ei kuitenkaan aina eikä kaikilla.

Käsien ja jalkojen liikahikoilu on usein perinnöllistä ja voi alkaa jo lapsuudessa. Usein kädet ja jalat ovat kylmät ja kylmänarat ja niiden väri voi olla sinertävä ja sinipunertava. Kolmanneksella näistä ihmisistä on ongelmana myös kainaloiden liikahikoilu. Käsien liikahikoilu liittyy usein tunneperäisiin ärsykkeisiin, kuten jännittämiseen. Vuodenajoilla on yleensä aika vähän merkitystä käsien ja jalkojen hikoiluongelmassa, ongelma on yleensä ympärivuotinen.

Kainaloiden liikahikoilussa vuodenajoilla on suuri merkitys. Kesä on huomattavasti hankalampi aika kuin talvi. Kainaloiden hikirauhaset ovat isoja ja herkäsi lämmölle reagoivia. Kainalot reagoivat myös tunneperäisille syille varsin herkästi.

Liikahikoilun hoito

Liikahikoilun rauhoittamiseksi on käytetty vuosien varrella hyvin monenlaisia hoitoja. Näitä hoitoja ovat mm. paikallishoidot, suun kautta otettavat lääkehoidot, iontoforeesi eli liikahikoilun sähköhoito, kainaloiden ihon osapoisto, tahdosta riippumattomaan hermostoon kohdistuvat leikkaushoidot sekä uusimpiin kuuluva paikallinen botuliinihoito.

Paikallishoidot

Paikallisesti käytettävistä valmisteista tavallisimmat ovat päivittäistavarakaupoista ja kemikalioista saatavat deodorantit ja antiperspirantit, joiden tehoaineet vaihtelevat. Monissa tehoaineena on hikoilua vähentävää alumiinikloridia sekä hien hajua peittäviä erilaisia hajusteaineita. Voimakkaassa hikoilussa teho voi olla kuitenkin vaatimaton. Tehokkain paikallishoitoon käytettävä aine on apteekista saatava alumiinikloridiheksahydraatin 20-25% vedetön alkoholiliuos eli alumiinisprii. Valmistetta käytetään alkuun useita kertoja viikossa juuri ennen nukkumaanmenoa kuivalle iholle. Vähitellen alumiinikloridi alkaa ilmeisesti tukkia hikirauhasia ja usein siinä vaiheessa liuoksen käyttö 1-2 kertaa viikossa riittää. Alumiinisprii-liuos vaatii reseptin ja sen onkin syrjäyttänyt kaupallinen vedetön alumiinisuola-antiperspirantti-valmiste jota voi ostaa ainakin apteekeista Absolut Torr -nimisenä. Alkoholiliuoksen ongelma on kuitenkin ihoärsytys ja etenkin herkkäihoisille voi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto alumiinikloridin 20-25%:nen vesiliuos. Liikahikoilussa teho ei kuitenkaan yllä vedettömien valmisteiden tasolle.

Kämmenien ja jalkapohjien hikoilussa alumiinisuolavalmisteiden teho on vaatimaton ihon paksuuden vuoksi, kokeilemista ei kuitenkaan kukaan kiellä.

Suun kautta otettavat lääkehoidot

Suun kautta otettavat ns. antikolinergiset valmisteet sopivat parhaiten nuorille, terveille aikuisille, jotka kärsivät vartalon liikahikoilusta. Vartalohikoilu voi liittyä eräisiin sairauksiin ja esim. ruokailutilanne voi tällöin laukaista kasvojen liikahikoilun. Kainaloiden ja raajojen hikoiluun on olemassa tehokkaampia ja vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia hoitoja eli erilaiset tässäkin artikkelissa kuvaillut paikallishoidot, iontoforeesi sekä botuliini eli antikolinerigiseen lääkitykseen näissä tilanteissa turvaudutaan hyvin harvoin. Antikolinergisten lääkkeiden käyttöön liittyy runsaasti sivuvaikutuksia ja usein valmisteiden kanssa tasapainoillaankin pyrkien löytämään annos, joka helpottaa hikoiluongelmaa mutta ei aiheuta häiritsevää määrää sivuvaikutuksia. Annosta nostetaan varovasti ja useimmiten sen käyttö rajataan lähinnä etukäteen otettavaksi tilanteissa, jotka aiheuttavat vartalohikoilun. Ongelmasta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa.

Iontoforeesi

Käsien ja jalkojen liikahikoilun hoidossa iontoforeesi on ollut eräs käytetyimpiä hoitomuotoja. Nykyisin käytetään useimmiten vesijohtovesi, jonka avulla sähkövirta johdetaan hikirauhasiin. Rauhaset tukkeutuvat ja niiden toiminta häiriintyy jonka seurauksena hikoilu vähenee. Hoidossa käytetään matalia altaita joihin johdetaan sähkövirtaa tai kainaloiden hikoilun hoidossa palloelektrodeja jotka laitetaan kainaloihin. Hoidon ongelmaksi tulee osalle sen vaatima aika ja osalla potilaista ihoärsytysoireet. Hoitoa annetaan ensimmäisten 2-3 viikon aikana annetaan viikottain 3-5 käsittelyä vaikutuksen alkaessa 1-3 viikon kuluessa. Tämän jälkeen hoidot ovat 1-2 viikon välein. Hoitoa annetaan osalla ihotautipoliklinikoista sekä yksityisillä lääkäriasemilla. Hankalimmin oireilevat potilaat voivat hankkia kotihoitolaitteen. Kämmenten ja jalkojen liikahikoilussa hoito on tehokas ja myönteisinä sivuvaikutuksina se parantaa osalla potilaista kylmäkätisyyden.

Liikahikoilun kirurginen hoito

Hikoilun kirurgisena hoitona on käytetty kainaloiden ihon osapoistoa sekä rintaontelon tähystysleikkauksessa tehtäviä tahdosta riippumattomaan hermostoon kohdistuvia toimenpiteitä.

Kainaloiden hikirauhaset voidaan poistaa poistamalla ihoa ja ihonalaista rasvakudosta. Menetelmä on tehokas, avun saa noin neljä viidestä potilaasta. Toimenpide ei ole kuitenkaan aivan pieni eikä riskitön. Osalla hikoiluongelma palautuu toimenpiteen jälkeen. Arvet voivat aiheuttaa myös myöhemmin ongelmia, jopa rajoittaa käsien liikkuvuutta olkapäistä.

Käsien liikahikoilun hoidossa on käytetty rintaontelossa olevien tahdosta riippumattomaan hermostoon kuuluvien sympaattisten rakenteiden tuhoamista tai toimimattomaksi tekemistä. Nykyisin toimenpide tehdään tähystimen kautta ja sikäli pieniriskisempi kuin aikaisemmat avoleikkaukset. Hoidon ongelmaksi on usein muodostunut korkea hinta sekä toimenpiteen jälkeen varsin monille kehittyvä korvaava vartalohikoilu. Toimenpide ei myöskään ole riskitön ja viime vuosina onkin alettu kiinnittämään enemmän huomiota toimenpiteen komplikaatioriskeihin.

Botuliinihoito

Tyypin A botulinumtoksiini eli botuliini on ollut lääketieteellisessä käytössä jo parikymmentä vuotta. Perinteisesti sillä on hoidettu lihaskouristustiloja kuten kenokaulaa eli tortikollista, silmäluomien kouristushäiriötä sekä aivoperäisistä häiriöistä kuten CP-vammasta tai aivoverenkiertohäiriöiden jälkitiloista aiheutuvia lihaskouristustiloja. Viime vuosina on havaittu että ruiskuttamalla pieniä määriä botuliinitoksiinia liikaa hikoilevien ihoalueiden ihoon, hikoilu on saatu loppumaan tai oleellisesti vähenemään. Hoito näyttää soveltuvan sekä kainalohikoiluun, käsien ja jalkojen hikoiluun sekä myös vartalohikoilun hoitoon. Botuliini johtaa hikirauhasten hermotuksen vähintäänkin useita kuukausia kestävään tuhoutumiseen ja siten hikoilun dramaattiseen vähenemiseen. Hoito tapahtuu laittamalla neulalla pieniä määriä botuliinia ihon sisään parin sentin välein. Kainaloiden hoidossa on käytetty pidempiäkin välimatkoja ja ihon alle tulevia pistoksia. Hoito alkaa vaikuttaa alle viikossa ja sen kestoksi on kuvattu kasvojen hikoilussa puolesta puoleentoista vuoteen, kainaloissa ja raajoissa muutamasta kuukaudesta vajaaseen vuoteen. Hoito voidaan toistaa tarvittaessa muutaman kuukauden välein. Teho on vakuuttavin kainaloiden ja vartalon liikahikoilun hoidossa, myönteisesti hoitoon reagoi suurin osa potilaista. Raajojen liikahikoilussa tulokset ovat olleet osassa tutkimuksista vaatimattomammat.

Kainaloiden hoito onnistuu hyvin ohuella neulalla ilman puudutusta, tarvittaessa voidaan käyttää puudutusvoidetta. Vartalon alueella puudutusvoide aiheuttaa riittävän tunnottomuuden hoidon suorittamista varten. Käsien ja jalkojen hoito on kivuliaampaa ja iho paksumpaa ja huonosti puudutusvoiteella puutuvaa ja siksi onkin suositeltavaa tehdä toimenpide puuduttamalla kämmen ranteen alueen johtopuudutuksella ja jalan alueen hoidoissa nilkan alueen johtopuudutuksella.

Botuliinihoitoihin on liittynyt varsin vähän sivuvaikutuksia. Tavallisin sivuvaikutus on ollut pieni, nopeasti häipyvä pistosalueen mustelma. Myös pistoalueen lihasheikkoutta on kuvattu, käytännössä tämä voi tulla ongelmaksi kasvojen alueella tai kämmenen alueen hoidoissa ja voi kestää kuukauden, toistakin. Botuliini on tällä hetkellä ehkä lupaavin valmiste hikoilun tehokkaassa hoidossa. Se on tehokas, turvallinen ja sen käyttöön liittyvät riskit ja sivuvaikutukset ovat varsin vähäiset. Suurimmaksi ongelmaksi lääkkeen laajemmalle käytölle onkin lääkkeen korkea hinta ja valmistetta liikahikoiluun käyttävien lääkäreiden löytäminen. Useimmat liikahikoilua hoitavista lääkäreistä ovat joko ihotautilääkäreitä tai lääkettä muutenkin työssään käyttäviä neurologeja. Botuliinihoitoa annetaan harkinnan mukaan osassa keskussairaaloista sekä yliopistosairaaloissa. Myös yksityisillä lääkäriasemilla eri puolilla Suomea on käytetty valmistetta liikahikoilun hoidossa sekä muissa tilanteissa joihin valmiste soveltuu. Hoitomahdollisuuksista ja kustannuksista kannattaakin tiedustella joko omalta lääkäriltä taikka yksityiseltä lääkäriasemalta.

Miten edetä, kun ongelmana on kainaloiden liikahikoilu?

Kainalohikoilusta kärsivä on yleensä ehtinyt kokeilla monenlaisia tavallisista kaupoista tai kemikalioista saatavia deodorantteja ja antiperspirantteja. Valmisteiden välillä on tehoeroja ja voikin olla että näistä valmisteista löytyy se itselle sopivin ja riittävän tehokas. Jos näin ei kuitenkaan ole käynyt, etenkin herkkäihoisen seuraava valinta on useimmiten alumiinikloridin 20-25 %:nen vesiliuos, jota löytyy varmimmin apteekista. Tämän iho sietää yleensä paremmin kuin vedettömät valmisteet. Mikäli teho jää tässäkin riittämättömäksi, seuraava vaihe on siirtyä vedettömään 20-25 %:een alumiinikloridivalmisteeseen. Oleellista on käyttää kumpaakin näistä valmisteista illalla, nukkumaan mennessä kuivalle, puhtaalle iholle aluksi päivittäin, myöhemmin 1-2 kertaa viikossa. Päivällä voi tällöinkin käyttää jotain hajusteellista deodoranttia halutessaan.

Runsaskin, normaalin ylärajoilla olevan hikoiluongelman saa yleensä kohtalaisen hyvin kuriin näillä keinoin. Aikaa ja vaivaa hoito kuitenkin vaatii. Etenkin kesällä kainalohikoilijan kannattaa lisäksi valita lämpötilaan nähden sopiva vaatetus. Sairaalloisen runsas ja ongelmallinen kainalohikoilu voi kuitenkin vaatia kovempia otteita. Kuitenkin nykytietämyksen mukaan etenkin nuoren potilaan on turvallisinta välttää erilaisia kirurgisia hikoilun hoitokeinoja kuten kainaloiden ihon poistamista. Tehokas ja turvallinen valinta on tässä tilanteessa botuliini. Hoito on tehokas ja turvallinen. Botuliinihoitoon voi hakeutua yksityiselle lääkäriasemalle tai lähetteellä sellaiseen sairaalaan, jossa kyseistä valmistetta käytetään liikahikoilun hoitoon. Käytännössä hoidon suurin ongelma on lääkkeen korkea hinta, kainalohikoilun hoitoon tarvittava annos maksaa potilaalle lähes 900 mk, jonka lisäksi tulevat pistämisestä aiheutuvat kulut. Hoidon vaikutus on yleensä muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen saakka ja hoidon voi tarvittaessa myöhemmin uusia. Sairaalloisen runsaan kainalohikoilun hoito sairaalan kautta tuleekin halvemmaksi, mutta puolestaan sairaaloissa ei useinkaan lähdetä hoitamaan kuin vaikeimmat tapaukset. Sikäli hoidon saaminen yksityiseltä lääkäriasemalta käykin yleensä helpommin. Hintoja kannattaa tiedustella etukäteen vaikkapa puhelimitse.

Entä käsien ja jalkojen liikahikoilussa?

Käsien ja jalkojen liikahikoilun hoitaminen on monesti ongelmallisempaa kuin kainalohikoilun. Hikoilua vähentävät deodorantit ja antiperspirantit eivät useinkaan tehoa paksuihin ihoalueisiin kuten kämmeniin ja jalkapohjiin. Kokeilla kuitenkin voi koska esimerkiksi alumiinispriin vesiliuoksen hankkiminen muihin raajahikoilun hoitoihin nähden on varsin vaivatonta. Jalkojen hikoilussa voi eteenpäin päästä vaihtamalla usein sukat ja huolehtimalla siitä että kengät ovat lämpötilaan nähden sopivat sekä puhtaat. Näin voi helpottaa etenkin hajuhaittoja.

Tehokas hoito useille käsien ja jalkojen hikoilusta kärsiville on iontoforeesihoito. Hoidosta on tarkempi kuvaus toisaalla tässä artikkelissa. Tämä allashoito vaatii potilaalta sitoutumista hoitosarjaan sekä kohtalaisesti aikaa. Kuitenkin hoidon teho on raajahikoilussa hyvä ja hoidolla on hyvin vähän sivuvaikutuksia eli hoito on varsin vähäriskinen. Lisäksi myönteisenä vaikutuksena on kylmäraajaisella käsien ja jalkojen lämpeneminen. Hoitoa voi kysyä sekä yksityisiltä lääkäriasemilta, terveyskeskuksista sekä sairaaloista.

Jos iontoforeesista ei ole apua, seuraavaksi hoitovaihtoehdoksi tulee käytännössä botuliinihoito. Erilaiset kirurgiset hoitokeinot raajahikoilun hoidossa ovat etenkin nuoressa iässä olevalle riskit ja sivuvaikutukset huomioon ottaen mielestäni liian rankkoja hoitoja. Botuliini on kämmenten ja jalkojen hikoilun hoidossa osoittautunut sekä tehokkaaksi että turvalliseksi. Hoidon jälkeen hikoilua poistava vaikutus kestää kuukausista jopa vuoteen ja hoidon voi uusia tarvittaessa. Hoitoon tarvitaan kättä tai jalkaa kohden puolesta yhteen annosta botuliinia ja haittapuolena tällä hoidolla onkin lääkkeen hinta eli potilaalle hoidon hinnaksi tulee vajaasta 900 markasta vajaaseen 1 800 markkaan silloin kun siitä saa apteekista ostettaessa KELAn peruskorvauksen. Lääkkeiden korvattavuudessa on kuitenkin valitettavasti paikkakuntakohtaisia eroja ja jos korvausta KELAlta ei saa, hoidossa käytettävän lääkkeen hinnaksi tulee 1 700 – 3 400 mk. Tämän lisäksi tulevat pistämisestä ja puuduttamisesta koituvat kulut. Hoitoa annetaan sekä yksityisillä lääkäriasemilla että sairaaloissa lähetteen perusteella ongelmallisimmissa tapauksissa. Julkisella sektorilla eli sairaaloissa hoito tulee yksityistä lääkäriasemahoitoa halvemmaksi. Hoitoa, sen aiheuttamia kustannuksia sekä hoidon saatavuutta kannattaakin tiedustella etukäteen joko yksityisiltä lääkäriasemilta, omalta lääkäriltä terveyskeskuksesta tai oman alueen sairaalasta. Samoin kannattaa tiedustella ostopaikkakunnan korvauskäytäntöä käytettäessä botuliinitoksiinia liikahikoilun hoidossa. (Tiedot hinnoista ja Kelan korvauskäytännöstä vuodelta 2003, toim.huom.).

Liikahikoilu voi olla ja on ongelmana sekä tuskallinen että saattaa muodostua jopa sosiaalista kanssakäymistä rajoittavaksi. Sekä kainaloiden, käsien ja jalkojen että vartalon liikahikoilua voidaan kuitenkin nykyisin tehokkaasti hoitaa ja siksi ongelman kanssa ei kannata jäädä yksin murehtimaan ja painiskelemaan. Osan hoidoista ja tarvittavista valmisteista voi hankkia itse, osassa tarvitaan lääkärin apua. Siksi ongelman kanssa ei kannata jäädä yksin murehtimaan vaan apua kannattaa lähteä hakemaan esimerkiksi tässä artikkelissa kuvatuilla keinoilla.