Karjaan terveyskeskuksessa on lääkäri, joka osaa taikoa.
Aluksi poika teki taikoja huvikseen, sitten leipätyökseen. Nuorena hän kuitenkin ajatteli, ettei taikominen elätä eikä kukaan rohkaissut tälle polulle. Niinpä hän päätti opiskella lääketieteen lisensiaatiksi.
Lääkärintöihin hän ei ennättänyt, sillä taikurintyö toi sittenkin tilipussia. Jossain vaiheessa yrittäjä-taikuri ryhtyi myös muistikouluttajaksi.
Nyt Karjaalla potilaita ottaa vastaan kahtena päivänä viikossa valkotakki, joka osaa taikoa.
Taikuri-muistikouluttaja-lääkäri. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Samanlaista titteliä kuin Martti Vannaksella (35) ei taida olla kovin monella muulla.
Kollegat kummeksuvat mutta myös ymmärtävät
Ammatinvaihto mietitytti Vannasta jo opiskeluaikana. Tuolloin hän teki syventävien opintojen tutkielman suomalaisista lääkäreistä, jotka olivat vaihtaneet alaa, esimerkiksi yrittäjäksi, maanviljelijäksi ja kuka miksikin. Yhdessä dosentti Pekka Louhialan kanssa kirjoitettiin aiheesta myös artikkeli Lääkärilehteen vuonna 2009.
Vain harva lääkäri vaihtaa kokonaan alaa, vaikka työtyytyväisyystutkimuksissa tulee usein esille, että monella olisi halua tähän. Vuonna 2006 Lääkäriliiton tilastoissa näkyi 57 lääkäriä, jotka työskentelivät muissa töissä.
Tutkielmaa varten Vannas selvitti 26 alanvaihtajan kokemuksia. Monilla suurimpana pontimena muutokseen olivat henkilökohtaiset ja perhesyyt sekä se, että uuteen työhön tarjoutui tilaisuus. Yksi syy ammatinvaihtoon saattaa olla myös työelämän realiteettien ja opiskeluaikojen mielikuvien ristiriita, päättelee Vannas.
Tuloksissa häntä yllätti se, miten kielteisesti lääkärikollegat usein suhtautuivat alanvaihtajiin. Suhtautumista kuvattiin muun muassa sanoilla ”oudoksuen”, ”ihmetellen”, ”hämmentyen”, ”kiusaantuen”, ”halveksien”, ”paheksuen” ja ”vihamielisesti”. Vain kolmannes oli saanut myönteistä palautetta entisiltä kollegoilta, ja nämä olivat suhtautuneet ”kannustaen”, ”ihaillen”, ”udellen”, ”ymmärtäen” ja ”kunnioittaen”.
Vannaksen omat opiskelukaverit yliopistossa eivät suhtautuneet kielteisesti ainakaan suoraan. Tosin Vannas kuvailee olleensa ehkä opiskeluaikana jo jotenkin erilainen. Hänen palonsa esiintymiseenkin taisi olla selvillä, sillä hän osallistui aktiivisesti esimerkiksi opiskelijamusikaalien tekoon.
Vain pientä jännitystä
Vannas valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta kuusi vuotta sitten. Jo opintojen alkumetreillä hän kuitenkin perusti toiminimen taikurintöitään varten, ja taikominen työllisti niin, ettei hän tehnyt valmistumisensa jälkeen päivääkään lääkärintöitä – ei ennen kuin tämän vuoden tammikuussa.
Uteliaisuus ja osin sattumakin veivät Vannaksen Karjaan terveyskeskuksen osa-aikaiseksi tk-lääkäriksi. Jokin aika sitten Vannas perheineen muutti Fiskarsiin ja häntä kiinnosti, millainen paikkakunnan lääketieteen maailma on. Hän sattui tapaamaan taannoisen opiskelukaverinsa, joka työskentelee terveyskeskuksen vastaavana, ja tämä sai hänet rekrytoitua.
Valkotakin työhön hyppääminen jännitti vain hivenen.
- Ehkä tämä johtui siitä, että olin ollut niin paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Toki tiesin, että tulee vastaan kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Onneksi minulla on ollut hyvä ohjaaja, jolle olen voinut soittaa ja joka on voinut tulla huoneeseen tarvittaessa.
Ehkä myös se on siivittänyt työn alkua, että vaikka omia tiedollisia lääkärintaitoja voi verrata vastavalmistuneen 25-vuotiaan lääkärin vastaaviin, on takana kuitenkin jonkin verran elämänkokemusta. Kun potilas tulee vastaanotolle paise kainalossaan, ei enää tuijotakaan pelkkää paisetta vaan yrittää hoitaa kokonaisuutta, kuvailee Vannas.
- Sinänsä lääkärin työ on monella tavoin erilaista kuin esiintyjällä. Esiintyjänä painaa täysillä, mutta energia on tavallaan vähän rauhallisempaa lääkärinä.
- Minulle on uutta myös se, että työnantaja on joku muu kuin minä itse. Lisäksi säännölliset työajat ja merkittävästi hitaampi byrokraattinen koneisto kuin yrittäjänä ovat uutta. Pitää opetella muun muassa delegoimaan siinä missä aiemmin olen hoitanut lähes kaiken itse.
”Voi ajatella luoneensa tyhjästä jotain”
Edelleen Vannas on 80-prosenttisesti taikuri ja yritysasiakkaiden muistikouluttaja. Kun tehdään puhelinhaastattelua, hän on juuri matkalla liikennevirastoon muistikouluttamaan. Esiintymisiä ja tilaisuuksia on noin 120-150 vuodessa.
Näissä töissä Vannas ei juuri tuo esiin lääkäriyttään. Tosin joskus hän on huomannut, että lääkärin status saattaa antaa vakuuttavuutta ja luotettavuutta: tähän mieheen voi luottaa, ja hän hoitaa hommansa.
- Ehkä tässä kohden ammattikunnan maineesta on apua.
Vannaksen eri töissä parhaat ja huonoimmat puolet ovat tyystin erilaisia.
- Yrittäjänä, taikurina ja muistikouluttajana ehkä haastavinta on se, että kaikki on omalla vastuulla. Jos itse kaatuu, niin kaikki kaatuu. Palkitsevinta taas on se, että voi ajatella luoneensa tyhjästä jotain, mitä ei aikaisemmin ole ollut. On luonut tarpeen työlle, täyttänyt tämän tarpeen ja tehnyt siitä elannon.
- Lääkärintyössä taas haastavinta ainakin alkuvaiheessa on tiedollinen ja taidollinen riittämättömyyden tunne. Myös tietojärjestelmiä opetellaan klikkaus klikkaukselta, pikkuhiljaa. Jos on kiire, niin työt voivat kasautua lumipalloefektin lailla. Palkitsevinta taas on se, että jatkoa ajatellen, jos potilaskunta pysyy suunnilleen samana, pystyy ehkä tuntemaan potilaat ja seuraamaan heitä, ehkä auttamaan jopa elämänkaarellisesti.
Ihmisen kokonaisvaltaisuus ja elämänkaaren moninaisuus on Vannaksen mielestä tärkein asia, jonka hän oppi lääkärinkoulutuksessa. Saman seikan nimesivät tärkeimmäksi anniksi monet Vannaksen tutkimuksessa haastatellut alanvaihtajat.
- Ihminen on todella kokonaisuus, ei vain se meidän sairautemme tai vaivamme. Jos joku asia vaivaa, ei siihen välttämättä auta joku lääke tai hoitomuoto, vaan viiden minuutin ystävällinen jutustelu voi helpottaa, kärjistää Vannas.
- Vastaukseen voi olla monta reittiä. On ollut hienoa huomata se, miten monesta narusta on hyvä nykäistä, jos haluaa tehdä asiat oikein.
Tk-lääkärinä Vannas pyrkii ottamaan puheeksi esimerkiksi elintapa-asiat lähes joka potilaan kanssa.
- On muutama asia, joista yleisesti olen huolissani: ylipaino, liikkumattomuus ja alkoholinkäyttö, miksei tupakkakin. Jos näistä keskustelemiselle jää aikaa edes minuutti, niin hyvä.
Pari sanaa miettijöille
Tutkielmaansa varten Vannas kysyi alanvaihtajilta, mitä neuvoja he antaisivat alanvaihtoa pohtiville lääkäreille. Nämä vinkkasivat muun muassa kysymään, vastaako nykyinen ammatti omaa ihannetta. Haluanko tätä elämältäni? Lisäksi muutama vastaaja rohkaisi luottamaan omaan tunteeseen, vaikka ympäristö ei ratkaisua ymmärtäisikään.
Vannas kannustaa kokeilemaan alanvaihtoa edes osittain, jos asia mietityttää.
- Harvalla on sellainen lääkärinvirka, johon ei pääsisi tarvittaessa takaisin. Meillä lääkäreillä tosin on helmasyntinä ajatus siitä, että meillä on pitkä, yhteiskunnan kustantama koulutus, joten meillä tuntuu olevan velvoite, suvun painostus ja uralla etenemisen paine lääkärinä pysymiseen. Moni ei yksinkertaisesti raaski kokeilla, olisiko itsestä myös johonkin muuhun, joko osittain tai täysin.
- Jostain luin neuvon palata takaisin siihen aikaan, kun olit 7–10-vuotias ja miettimään, mitä teit silloin ja millaiset asiat palkitsivat tuon ikäisenä. Tämä voi antaa viitteitä siihen, mikä on oma tehtäväsi ja oma juttusi tässä maailmassa.
Kuva: Martti Vannaksen oma albumi
Lähteet: Martti Vannaksen puhelinhaastattelu; Lääkärit muussa työssä. Martti Vannaksen syventävien opintojen tutkielma, 2007; Lääkärilehden (4/2009) artikkeli: Joskus lääkärikin vaihtaa ammattia (Martti Vannas, dosentti Pekka Louhiala, Helsingin yliopisto).
Lue myös:
Lääkäri palaa vaipanvaihdosta töihin: kaksi kokemusta
Harvinainen sairaus vei sängyn pohjalle – ja oikea lääke sieltä pois
