Jos kärjistää, voi kirurgintyötä verrata polkupyörällä ajamiseen. Vaikka pitää taukoa, niin kerran opitut taidot kyllä osaa, sanoo oululainen yleiskirurgian erikoislääkäri Tuula Lappalainen (37). Toisaalta töihinpaluu tauon jälkeen myös jännitti häntä – varsinkin ensimmäisellä kerralla.
Lappalainen on kaksinkertainen palaaja. Hänellä on kaksi poikaa, jotka ovat nyt iältään kaksi ja neljä vuotta. Molempia hän hoiti kotona noin vuoden.
- Tietysti töihin palatessa on paljon kerrattavaa ja muisteltavaa, mutta työ on osittain niin kuin polkupyörällä ajo: kun sen on kerran oppinut, niin äkkiä se palaa mieleen.
Lappalainen valmistui yleiskirurgian erikoislääkäriksi pari viikkoa sitten, ja hänen työmaansa on Oulun yliopistollisessa sairaalassa yleiskirurgian yksikössä, etenkin kilpirauhas- ja tyräkirurgian parissa. Hän on työskennellyt nyt noin vuoden toisen äitiysvapaansa jälkeen ja tekee kilpirauhaskirurgian lisäksi paljon esimerkiksi pehmytkudoskirurgiaa päivystysleikkauksina.
Nämä sutjakoittivat paluuta
Äitiyslomien lopussa aikuiskontaktien puute oli jo alkanut rassata, ja paluu mieluisaan työhön tuntui mukavalta.
- Oletin alkuun, että töihin palaaminen olisi ollut vielä paljon vaikeampaakin, mutta molemmilla kerroilla sujui hyvin. Olin silti ajatellut, että minullahan on käsityöammatti ja mietin, hukkuuko kädentaito jonnekin. Varsinkin ensimmäisen äitiysloman jälkeen jännitti – ei ehkä pelottanut – mutta aika paljon jännitti tulla takaisin töihin, kertoo Lappalainen.
- Samalla olin myös innostunut ja ajattelin, miten mahtavaa, että saa tulla töihin. Saa puhua aikuisten ihmisten kanssa, käydä rauhassa vessassa ja toisinaan syödä rauhassa, ellei ole hirveä kiire. Tietoja joutui ehkä jonkin verran kertaamaan, mutta taidot olivatkin sitten aika lailla tallessa.
Työkavereiden ja kollegoiden mutkaton asenne sutjakoitti paluuta:
- Työyhteisö suhtautui tosi hyvin. Varmaan on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että erikoistuvat naislääkärit saavat lapsia.
Perhearjen kannalta Lappalaisen töihinpaluuta helpotti molemmilla kerroilla se, että mies jäi kotiin hoitovapaalle.
Entä jos et olisi lääkäri?
Eroaako lääkärintyö sitten jotenkin muista ammateista siinä, että takaisin töihin voi olla kenties enemmän kiire kuin vaikkapa toimittajalla? Ajatusleikkinä: olisiko Lappalainen pitänyt taukoa pitempään, ellei olisi juuri lääkäri?
- On ihan totta, että erikoistumisvaiheessa oli vähän sellainen fiilis, että pitäisi pyrkiä palaamaan pian töihin. Toisaalta tykkään työstäni niin paljon, että palasin mielelläni.
Miten sujahtaa vaipanvaihtajasta lääkäriksi?
Oululainen korva-, nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri Anna Väisänen (35) hoitaa vielä haastatteluhetkellä kymmenen kuukauden ikäistä tytärtään kotona. Paluu töihin on edessä kahden viikon päästä.
Paluukerta on toinen. Edellinen tauko töistä tuli, kun Väisänen hoiti kotona esikoistaan. Nyt muksu on varttunut 3,5-vuotiaaksi.
- Tällä hetkellä on tunne, että jos olisi ollut mahdollisuus, olisin halunnut olla nyt vähän kauemmin kotona. Virkakuvioita ajatellen tuntuu kuitenkin, että on pakko mennä. Edellisellä kerralla taas tuntui töihin mennessä, etten olisi enää jaksanut olla kotona ja oli kiva päästä ihmisten ilmoille, kuvailee Väisänen.
- Nyt mietin, miten hyppään täältä vaipparuljanssista lääkärin rooliin. Nauran sille, että miten sitä osaa puhua jostakin muusta kuin imettämisestä.
Mutta hyvin sujui ensimmäiselläkin kerralla. Tuolloin Väisänen oli vielä ennen äitiyslomalle jäämistään erikoistuva lääkäri ja töihin palatessaan jo erikoislääkäri, jolla oli edessään uusi työpaikka Kemissä Länsi-Pohjan keskussairaalassa.
- Paluussa ei ollut ongelmia, ja kaikki lähti rullaamaan tosi hyvin omalla painollaan. Alussa tosin huomasin, että esimerkiksi joku diagnoosinumero, johon ei ollut aiemmin tarvinnut muistilappuja, ei heti tullutkaan mieleen.
Kemiin Väisänen palaa nytkin, mutta vain kuukaudeksi. Hän on tyytyväinen, että saa verestää taitojaan korvalääkärinä, ennen kuin uusi työ odottaa. Maaliskuussa hän aloittaa tehtävät foniatrian puolella Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
- Taitojen rapistuminen ei ole varsinaisesti pelottanut. Uskon että potilaan kohtaaminen tulee varmasti tosi nopeasti luontevasti, mutta jotkut toimenpiteet saattavat aluksi jännittää. Rutiinitoimenpiteitä kuten korvien putkitusta on tosin tullut tehtyä niin paljon, että uskon niiden sieltä löytyvän nopeasti.
Raskaus&lapsien keskustelussa voit jutella vaikkapa töihinpaluusta hoitovapaan jälkeen tai muista lapsiin liittyvistä aiheista.
Lue myös:
