Kansallisen liikuntatutkimuksen tulosten mukaan 3-18-vuotiaista 91% ilmoittaa harrastavansa liikuntaa tai urheilua. Vastaava liikunta-aktiivisuutta kuvaava luku oli sama vuosina 2001-2002.
Vaikka ilmoitettu liikunta-aktiivisuus vuosikymmenten takaa on lisääntynyt selvästi, ovat lapset huonokuntoisempia ja lihavampia kuin aikaisemmin. Lisäksi valitettava tosiasia on, että lapsuusiän lihavuudella on taipumus jatkua myös aikuisikään. Muutos on vähintäänkin kysymyksiä herättävä. Mistä siis on kysymys?.
Arjen fyysinen aktiivisuus on aikaisempaa vähäisempää
Teknoyhteiskunnassamme arjen fyysinen aktiivisuus lienee vähentynyt merkittävästi, eikä jonkin liikunta- tai urheilulajin harrastaminen pysty tätä korvaamaan. Lasten liikunta on muuttunut päivittäisestä pihalla pelaamisesta ja lähimetsissä tapahtuvasta leikkimisestä tietyin ajoin tapahtuvaksi lajien harjoittelemiseksi. Kuten meidän aikuisten, niin myös lasten ja nuorten maailmassa päivittäiselle ajankäytölle on paljon kilpailua. Tietokonepelien kiehtova maailma tai TV:n katselu voi koukuttaa istumiseen, jolloin arjessa liikuntaan, pelaamiseen ja ulkoleikkeihin jää vähemmän aikaa.
On myös mahdollista, että tänä päivänä harrastettu liikunta on kuormittavuudeltaan kevyempää kuin aikaisemmin. Siten kyselyssä liikunnan harrastajaksi itsensä ilmoittaminen voi tapahtua myös vähemmän fyysistä kuormittavuutta edellyttävän liikunnan perusteella. Lisäksi liikunnan imago on lasten ja nuorten keskuudessa positiivinen, jolloin liikunnan suhteen hieman passiivisempikin saattaa kyselyssä ilmoittaa itsensä todellisuutta aktiivisemmaksi.
Vastikään julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa todellista liikunnan määrää mitattiin kiihtyvyysanturiteknologialla ja havaittiin, että vain 8 % 12-19-vuotiaista nuorista liikkui päivittäin liikuntasuosituksen mukaisen määrän eli vähintään 60 minuuttia päivittäin. Vastaava luku 6-11-vuotiailla oli 42 %.
Vanhempien tuki ja esimerkki ovat tärkeitä
Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen perustuu siihen, että ymmärrämme liikunnan harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä. Aihetta onkin tutkittu innokkaasti. Poikien suurempi liikunnan harrastus on havaittu useissa tutkimuksissa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Myös ikä vaikuttaa niin, että liikunnan harrastaminen vähenee murrosiässä. Lihavilla lapsilla ja heikosti koulussa menestyvillä fyysinen aktiivisuus on usein vähäistä. Niinpä edellä mainitut ryhmät ovat tärkeimpiä kohderyhmiä liikunnan edistämisessä.
Liikunnan edistäminen perustuu myös siihen, että ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia omaehtoiseen liikuntaan tuodaan esille. Vanhempien esimerkki ja tuki ovat keskeisessä roolissa fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Yksinkertaisimmillaan kotipihan mahdollisuuksien huomaaminen, ja kodin ja koulun välisen matkan taittaminen jalkaisin tai pyörällä ovat tärkeitä askeleita fyysisen aktiivisuuden edistämisen polulla.
Ei pelkästään terveyshyötyjä
Liikunnan terveyshyötyjen ja liikuntataitojen kehittymisen lisäksi liikunnalla on myönteinen vaikutus minäkuvan kehittymiseen. Vuorovaikutustaitoja ja reilun pelin henki opitaan luontevasti tekemisen lomassa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti kestävyyslajien ja monipuolisia taitoja vaativien tai kehittävien lajien harrastaminen nuorena ennustaa aktiivista liikunnan harrastamista myös aikuisena.
Liikkuvasta lapsesta terveempi aikuinen
Säännöllisesti liikkuvilla ihmisillä on osoitettu olevan pienempi vaara sairastua yli 20 eri sairauteen tai sairauden esiasteeseen kuin fyysisesti passiivisilla. Lapsuuden ja nuoruuden aikaisella päivittäisellä liikunnan harrastamisella luodaan pohja fyysisesti aktiiviselle elämäntavalle, mikä heijastelee parempaa terveyttä myös aikuisiässä. On arvioitu, että noin kolmasosa nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi ja viidenneksen 15-18-vuotiaista on arvioitu olevan liikunnan suhteen täysin passiivisia. Haasteita siis riittää lasten ja erityisesti murrosikäisten nuorten liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi.
