Lääkäri: "Eläville vihanneksille" morfiinia, ei pakkosyöttämistä

Sängyssä makaa ”elävä vihannes”: toimintakyvytön, puhekyvytön vanhus silmät kiinni, suu auki, sikiöasentoon käpristyneenä. Pitääkö hänen suuhunsa valuttaa sosemaista ruokaa? Vai annettaisiinko vanhukselle morfiinia - ja annettaisiin hänen kuolla? Eläkkeellä oleva lääkäri Pekka Lantto sanoo, että hänen nähdäkseen suurin osa ihmisistä valitsee morfiinilinjan.

Millä tavoin näitä vanhuksia tulisi mielestäsi hoitaa, eläkkeellä oleva joroislainen lääkäri ja Varkauden sote-lautakunnan varapuheenjohtaja Pekka Lantto?

- Olen tehnyt tämän kysymyksen viimeisen 30 vuoden aikana sadoille eläkeikäisille ihmisille. Mitä tehdä siinä vaiheessa, kun ihminen dementoituu täysin tai makaa Alzheimerin taudin tai aivohalvauksen jälkeen sängyssä suu auki ja silmät kiinni toimintakyvyttömänä niin, että vain alkukantaiset refleksit toimivat? Halutaanko tällöin, että suuhun kaadetaan soseutettua ruokaa ja pidetään näin ihmistä hengissä? vastaa Lantto.

Lue myös juttu 'Jos olisit elävä vihannes, haluaisitko nesteytystä vai morfiinia?'

Hänen epävirallisten laskelmiensa mukaan tällaisia vanhuksia, ”eläviä vihanneksia”, on Suomessa 10 000 ja heidän hoitonsa maksaa 500 miljoonaa euroa vuodessa. Määrä tulee kasvamaan, kun suuret ikäluokat tulevat vanhusikään.

- Nykykäytäntö on, että pakkosyöttämällä ja -juottamalla tällainen ihminen tekee kuolemaa noin viisi vuotta laitoksessa. Toinen vaihtoehto, mitä olen kysynyt ihmisiltä, on se, että tässä tapauksessa annettaisiinkin pelkästään morfiinia. Siinä tapauksessa kuolema tapahtuu kahden viikon sisällä. Lähes sata prosenttia heistä, joilta olen kysynyt, valitsee morfiinilinjan.

Millä tavoin toimintakyvytöntä sänkyyn hoidettavaa vanhusta sitten hoidettaisiin, ellei syötettäisi ja juotettaisi?

- Ei muuta kuin perushoitoa ja morfiinia. Tämä ei ole mikään tappolinja, sillä ihmistä ei tapeta morfiinilla vaan hän saa luonnonmukaisesti kuolla. Ihminen kuolee tällöin nestehukkaan. Mahdolliset oireet saadaan hoidettua morfiinilla.

- Näissä asioissa pitää olla varma, että kyseessä on lopullinen tila. Esimerkiksi aivohalvauksen jälkeen nähdään noin vuoden aikana, tuleeko toipumista.

- Ajatukseni on lähtenyt kansalaisilta. Tietenkin minä olen myös käytännön työssä nähnyt näitä eläviä vihanneksia. Tämä ilmaisukin on tullut kansalaisten keskuudesta.

Kärsiikö ihminen, kun syöttäminen ja juottaminen lopetetaan (ja annetaan morfiinia)?

- Veikkaisin että nykyinen hoitokäytäntö aiheuttaa paljon enemmän kärsimyksiä ihmiselle viiden vuoden ajan keskimäärin kuin morfiinilla hoitaminen. Omasta potilasaineistosta tiedän, että pahimmillaan ihminen on ollut sikiöasentoon koppuraan käpristyneenä 10 vuotta ennen kuolemaa. Tämä kauhistuttaa omaisia.

- Helpoin tapa on ilmaista selkeästi oma hoitotahto omaisille ja läheisille, myös läheisille ystäville. Kun olen kysynyt ihmisiltä, mikseivät he tee hoitotahtoa, he vastaavat, että se ei ole ajankohtainen asia ja se on niin vaikeaakin. Mutta ei siinä tarvitse mitään monimutkaisia hoitotahtokaavakkeita täyttää vaan voi ilmaista hoitotahtonsa selkeästi läheisilleen. Toki voi myös paperille kirjoittaa: Jos menetän toimintakykyni, minua ei saa syöttää tai juottaa vaan toivon, että hoidetaan vain oireitani, jos niitä näyttää olevan.

Mistä voimme olla varmoja, ettei nestehukkaan kuoleminen morfiinilääkittynä aiheuta kärsimystä?

- Alkaa olla tieteellistä näyttöä siitä, että elimistön puolustusmekanismit alkavat nestevajauksen tultua tuottaa ns. omaa morfiiniaan, endorfiinia.

- Kysyin geriatrian professori Lauri Autiolta jo 1989 Helsingin Lääkäripäivillä, kärsiikö tällainen ihminen, jos tehdään näin kuin ehdotan. Hän sanoi 300 lääkärin läsnä ollessa, että ei kärsi.

Mikä on arviosi siitä, mikä on lääkärikunnan ja hoitohenkilöstön yleinen mielipide tässä asiassa (pakkoruokinnan lopettaminen)?

- Arvioin, että jos tehtäisiin lääkärikunnan keskuudessa kysely nimettömänä, olisi enemmistö samaa mieltä kuin minä. Hoitohenkilökunnasta tiedän, että vastustusta on enemmän ainakin äänekkäissä mutta luulen, että hiljainen enemmistö on samaa mieltä kanssani.

- Mutta ei tähän ammattilaisten mielipidettä tarvita vaan kansalaisten. Pitäisi tehdä laaja kysely 50 vuotta täyttäneille, jotta saataisiin selville kansalaismielipide.

Pitäisikö eutanasia sallia Suomessa?

- Olen sitä mieltä, että se tullaan sallimaan. Mutta se koskee vain pientä ryhmää ihmisiä toisin kuin tämä asia, mistä nyt puhuttiin.

- Neuvottelin vuosi sitten erään lakimiehen kanssa ja hän teki lakimuutosehdotuksen potilaslakiin. Jos sen mukaan toimittaisiin, ei eutanasiaa tarvittaisi.

Lanton esitys on, että toimintakyvyttömien sänkypotilaiden pakkoruokinta voitaisiin lopettaa, ellei henkilö ole erikseen tietoisissa voimissa ollessaan ilmaissut hoitotahtonaan, että häntä tulee syöttää ja juottaa, jos hän joutuu toimintakyvyttömään tilaan pysyvästi eikä toivoa parantumisesta ole. Samaan tapaan toimitaan Suomessa nyt elinsiirtojen suhteen: oletetaan, että henkilö on suostuvainen luovuttamaan elimiä, ellei hän ole eläessään toisin ilmaissut.

- Tämä on suuri työ ja vaikea asia. Ensin pitäisi tehdä tutkimus kansalaismielipiteestä. Lakialoite ei ole lähtenyt vielä eteenpäin vaan odotamme aktiivisempaa kansalaiskeskustelua.

Voiko luottaa, että hoitotahto toteutuu, jos tekee hoitotahdon, jossa ilmaisee, ettei halua ruokintaa, jos joutuu pysyvästi toimintakyvyttömään, kuolemaan johtavaan tilaan?

- Ei. Tästäkin on esimerkki. Osastolle tuli 2000-luvun alussa täysin liikuntakyvytön ihminen, jolla oli kuitenkin alussa järki tallella. Hän sanoi, ettei hän enää syö. Viikossa hän meni niin heikkoon kuntoon, ettei hän kyennyt vastustamaan syöttämistä. Häntä syötettiin. Kesti vuosi, ennen kuin hän sai kuolla.

- Ihmisen hoitotahtoa pitää toteuttaa, vaikka se johtaisikin elämän lyhenemiseen.

Pekka Lanton nimi on tuttu julkisuudesta, johon hän nousi toimiessaan Joroisten terveyskeskuksen ylilääkärinä. Mediuutisten mukaan Joroisten terveyskeskuksessa kuoli Lanton ylilääkärinä ollessa vuosina 2002-2004 kymmeniä potilaita, kun vähennettiin vanhusten lähettämistä erikoissairaanhoitoon ja henkilökunta keskittyi saattohoitoon.

- Vuonna 2002 kuoli Joroisten sairaalassa enemmän potilaita kuin ennen, mutta kokonaiskuolleisuus oli sama 70 vuodessa, eli ei lähetetty enää kuolemaan erikoissairaanhoitoon, Lantto tarkentaa.

Savon Sanomien mukaan vuonna 2004 tilanne kärjistyi, kun Lantto kyseenalaisti vanhusten soseruokinnan epäinhimillisenä toimintana ja osa henkilökunnasta kieltäytyi lopettamasta pakkoruokintaa.

Lantolle luettiin oikeudessa useita syytteitä mutta hänet vapautettiin lähes kaikista. Hänet tuomittiin vuonna 2009 sakkorangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta syytteet muun muassa törkeästä kuolemantuottamuksesta, virkasalaisuuden rikkomisesta ja törkeästä pahoinpitelystä hylättiin.

Kommentoi aihetta. Millaisia mietteitä Lanton ehdotukset herättävät? Skrollaa alas ja kerro.

Lue myös:

Jos olisit elävä vihannes, haluaisitko nesteytystä vai morfiinia? Näin lääkärit vastaavat

Pakkosyöttäminen puhuttaa: näin sanovat hoitajat ja lääkärit

Aivohalvaus, tietopaketti

Dementia, tietopaketti

Asiantuntija: Saattohoito saatava kuntoon ennen eutanasiakeskusteluja

Saako vaikeasti vammainen kuolla omasta tahdostaan?

66 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
Tulisi sallia
Vierailija (ei varmistettu)
",,,heidän hoitonsa maksaa 500 miljoonaa euroa vuodessa." Siinähän tuo tuli jo heti artikkelin alussa mainittua miksi asiasta yleensä pitää puhua!!! Suurin osa "suu auki" makaavista vanhuksista on vain lääkitty siihen kuntoon!! Suomi on täysin verrattavissa Natsi-Saksaan.
Vierailija (ei varmistettu)
Jos kallis hoito vain pitkittää kärsimystä, niin eikö siitä pitäisi luopua ja laittaa rahat johonkin jossa se vähentäisi kärsimystä? Kuten lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Vierailija (ei varmistettu)
Näinhän sen pitäisi olla, ei elämän pituus ole tärkeintä vaan laatu. Artikkelissa kuvatunlainen olotila ei ole elämää, vaan kärsimystä. En missään tapauksessa halua maata sairaalan sängyssä vuosikausia toiminta- ja ilmaisukyvyttömänä. Olen myös eutanasiankannattaja. Jos ihmisen elämä on sietämätöntä on hänen omasta halustaan saatava kuolla rauhallisesti ilman tuskaa ja ahdistusta. Lääketiede pystyy siinä auttamaan. Mielestäni vetoaminen elämän pyhyyteen eutanasian kieltämisessä on pelkuruutta. Kärsivän lemmikinkin elämää kunnioitetaan lopettamalla sen kärsimykset ennenkuin niistä tulee sietämättömiä, miksi ei ihmiselle, hänen itsensä niin halutessa, saisi tehdä samoin. Meillä on hoitotestamentit tehtynä. Kerran olen mennyt sairaalaan puolisoani katsomaan hänen hoitotestamenttinsa mukanani mutta onneksi silloin vielä sitä ei tarvittu.
Vierailija (ei varmistettu)
Täysin samaa mieltä Pekka Lanton kanssa. Järjetöntä pitää "eläviä ruumiita" väkisin hengissä vuosikausia. En jaksa uskoa, että monikaan ihminen haluaisi kärsiä vuosikausia toimintakyvyttömänä. En minä ainakaan enkä haluaisi myöskään lähimpieni kokevan sellaista kärsimystä.
Vierailija (ei varmistettu)
Kunkin soisi miettivän asiaa omalle kohdalleen: jos sairastut ja muutut toimintakyvyttömäksi ilman toivoa parantumisesta, haluaisitko maata sängyssä tässä tilassa vuosikausia? Minä en. Enkä usko että sinäkään haluaisit. Mielestäni ihmiset eivät uskalla päästää omaisiaan tuonpuoleiseen siksi, että joutuisivat sitten tekemään surutyötä. On paljon helpompaa sysätä toinen ihminen mielestään kun hänessä vielä henki pihisee. Silloin suremista voi lykätä hamaan tulevaisuuteen sitä enempiä ajattelematta.
Vierailija (ei varmistettu)
Ei ole voi olla varma, aiheutuuko kärsimystä. Voi aiheutua kärsimystä. Siksi eutanasia pitäisi olla, eikä juottamisen/syöttämisen lopetus. Ei ketään voi tappaa nälkään tai janoon noin vaan. Ja niin on käynyt myös potilaalle joka vielä pystyi liikkumaan jalkeilla. Entä koskeeko päätös hyvin iäkkäitä, vai myös "nuoria" potilaita? Omaiset hoi. Missään tapaiksessa ei voida kaikkia tuosta vaan tappaa nälkäkuolemalla kuten Afrikassa tai Hitlerin keskitysleirillä. Yksittäisissä tapauksissa on paljon eroja, ei voi mustavalkoisesti olla niin tai näin. Ja kuinka moni on toipunut lääkäreiden ennusteesta huolimatta, tietyissä tapauksissa. Ymmärrän että Alzheimeria sairastavaa ei kannata pitää väkisin elossa loputtomasti, mutta silloin pitäisi eutanasia sallia tai nukutus ennen kuolemaa/kärsimystä. Miettikää omalle kohdalle jos on kauhea jano tai nestehukka, voi tulla vaikka mitä kohtauksia. Abortin kanssa pitäisi myös miettiä tarkemmin asiaa, mitä siinä tapahtuu ja mitä siinä tehdään. Ja milloin sikiö tuntee. Ei voi luottaa "asiantuntijoiden" lausuntoihin noin vaan. Ja eivät lääkärit ole itse olleet makaamassa ilman nestettä ja ruokaa kahta viikkoa. Miten poikkeustapauksissa toimitaan, ja kuka päättää? Mitä jos erehtyy? Asiaan liittyy kysymyksiä hyvin paljon. Entä jos koomapotilas herää vielä, sen vuoden jälkeen? Tai entä jos aivot pelaavat täysin tai melko hyvin (aivokuvissa ei ole näkynyt se ulkomaisilla potilailla mm) mutta ei voi vain liikkua, halvauksen vuoksi? Ei siinä kohtaa voida sanoa että kuolkoon heti nälkään ja janoon? Nykyään tutkitaan liikkumattomien potilaiden kommunikointimahdollisuuksia ulkomailla mm. Mutta silloin jos ei saa silmiä itse auki, se voi olla ahdistavaa. Ja kommunikoiko kukaan. Voisi tarkentaa mitä potilaita jutussa tarkoitettiin, millä perusteella se rajautuu? Ja koko kansan kyselynä, ei vain senioreiden.
Vierailija (ei varmistettu)
Lukaiseppa artikkeli uudestaan, nimenomaan lääkäri sanoi, että mahdollisia oireita hoidetaan lääkkeillä (morfiini) ja nesteytys/ruokinta lopetetaan vasta, kun potilaan tila täysin varmasti on lopullinen eli ei tässä ole tarkoitus alkaa kaikkia kuihduttamaan, vaan antaa "vihannekselle" arvokas elämä, eikä pitkittää tuskaa. Ei ole ihmisarvoista elämää olla tiedostamattomassa tilassa vuosikausia tiputuksessa ja katetroituna. Ja yleensä tämmöiset vihannekset kärsivät ihan selvästi siitä, että heitä pakkosyötetään koska liman eritys on aivan valtavaa ja eivät voi yskiä sitä pois vaan se on pakko koittaa imeä pois, ettei vihannes tukehdu siihen paikkaan. Sekö sitten on mielekästä sinun mielestäsi? Toki mielipiteitä on monia, varmaan sinunkin näkemyksesi asiasta muuttuu jos joku läheisistäsi tai tutuistasi joutuu vastaavaan tilanteeseen vihannekseksi, siinä kun toinen makaa puoli kuolleena niin toivoo vaan, että pääsisipä hän äkkiä pois sinne parempaan paikkaan. nimim. viikko sitten tämän itse kokeneena ja nyt hän on jo paremmassa paikassa ilman tuskia ja sai ihmisarvoisen elämän!
Vierailija (ei varmistettu)
Miksi MORFIINIA ei voida antaa, vaikka haluaisikin elää? Kovat kivut lamauttavat ja aiheuttavat sisään päin käpertymisen. Tapetaanko ihmisiä vain siksi, ettei heistä ole enää hyötyö? Uusi aivotutkimus tuo selkeästi esiin sen, että heikkokin aivotoiminta on ihmistä itseään. Se, että ei kykene puhumaan, afasia, ei tee ihmisestä tyhmää, tai vailla tunteita. Tällaisen tappaminen on aivan sama kuin tappaisi 4 kuukautisen sikiön. Raha ei saisi olla kaiken arvo. Jos ihminen ei ole aivokuollut, lääketiede löytää jo nykytekniikalla keinot tämän tavoittamiseen. Mutta tarvitseeko 95 vuotiaalla olla syvällisiä mietteitä? Eikö hänen voisi kerrankin antaa nauttia elämästään: reilusti morfiinia ja ruokaa tippoina eikä mitään raakaa pakkoruokintaa. MIKSI vaihtoedon pitää aina olla tappaminen? Jo Raamattu kieltää sen.
Vierailija (ei varmistettu)
Kyllä morfiinia tai vastaavaa lääkettä annetaan kipuun, oli sitten hoitolinja muuten mikä hyvänsä. Saattohoidossa kyse on siitä, että morfiinilla hoidetaan myös muita oireita kuin kipua. Tehdään olo mukavaksi, huolehditaan siitä että kuolevalla ei varmasti ole kipua, hengenahdistusta, henkistä ahdistusta, janon tunnetta. Usein tällainen potilas ei enää itse pysty kertomaan miltä hänestä tuntuu, ja siksi otetaan mieluummin varman päälle kuin otetaan se riski, että ihminen kuolee kärsien. Kun ei siitä morfiinista ainakaan mitään haittaa ole kuoleman ollessa väistämätön lopputulos hyvin lyhyen ajan sisällä.
Vierailija (ei varmistettu)
Itse olen työskennellyt vanhusten vuodeosastolla vuosia ja nähnyt kaikenlaista. Monet vanhukset yksinkertaisesti lopettavat syömisen, vetävät suun tiukkaan kiinni ruokaa tai juomaa tarjottaessa jonka itse katson kieltäytymiseksi enkä pakota ottamaan, tarjoan ja houkuttelen kyllä monta kertaa jotta olen varma kieltäytymisestä. Ennen vanhaan vanhuksen kieltäytyessä pistettiin pillipullon pilli syvälle nieluun ja puristettiin pullosta joten pakotettiin vanhukset syömään/juomaan jonka katson vääryydeksi, kaltoinkohteluksi. Mitä tulee morfiiniin niin monet hoitajat antaisi potilaille enemmän kipulääkitystä, mutta lääkäri on se joka määrää määrät ja lääkkeet ja joskus ei jopa kuuntele hoitajaa joka hoitaa vanhusta 24/7. Olen jopa törmännyt tapaukseen että vanhus ei pystynyt nielemään lääkkeitä pillereinä, kokeiltiin poremuotoa, mutta sekään ei mennyt mutta lääkäri ei suostunut kipulaastariin ja potilas oli kolmisen viikkoa ilman kipulääkitystä kunnes kuoli ja tehtiin avaus ja löytyi 3 erilaista syöpää. Lääkäristä tehtiin valitus sekä hoitajien että omaisen toimesta, mutta siitä ei seurannut mitään. Tässä tapauksessa hoitajat pyysivät potilaalle moneen kertaan kipulaastaria, mutta lääkäri kieltäytyi ja haukkui hoitajat. Raha ei ole vanhusten vuodeosastoilla arvo vaan käyttöväline. Haluamme antaa vanhuksille laadukasta hoitoa, ihmisen arvoisen loppuelämän ja arvokkaan kuoleman ilman kipua ja tuskaa. Emme halua aiheuttaa ylimääräistä kipua, emme pitkittää loppua vaan kunnioitamme vanhuksen omaa päätöstä olla syömättä/juomatta, lievitämme parhaamme mukaan kipua kaikin mahdollisin konstein mitä meillä on käytettävissä. Sen voi kyllä sanoa että suurin osa heistä haluaa jo pois, ovat mielestään jo eläneet elämänsä valmiiksi. Yksikin lähes satavuotias oli varma että Luoja on hänet unohtanut hakea ja pyysi pappia välittämään viestin että hän on valmis lähtemään taivaaseen. Yhdenkään osastomme vanhuksen en ole koskaan kuullut sanovan nauttivansa olemisestaan täysin toisten avustettavana kaikessa, ei heillä ollut mitään henkilökuntaa vastaan vaan sitä etteivät enää tunteneet itseään ihmiseksi tai tarpeelliseksi
Vierailija (ei varmistettu)
Puhuu asiaa, olen täysin samaa mieltä.
Vierailija (ei varmistettu)
Olen itse vanhustenhoitoalalla (työtä takana 20 vuotta). Mielestäni omaiset pitäisi saada ensin ymmärtämään DNR-päätöksen mesrkitys ja omaisilta myös lupa DNR-päätökseen. Toinen kysymys on saattohoitopäätös. Kokemukseni mukaan laitoshoidossa oleville vanhuksille tehdään DNR-päätös samoin kuin saattohoitopäätös herkemmin kuin hoitokodeissa oleville. Jos ihminen ei ole hyvissä voimissaan ja järissään ollessaan itse tehnyt kyseisistä asioista päätöksiä niin omaisethan sen tekevät lääkärin kanssa yhteistyössä. Kyseiset päätökset ohjaavat sitten pitkälti hoitolinjaukset. Kannatan hyvää kivunhoitoa jota meillä ainakin totetutetaan aika vahvoillakin kipulääkityksillä. Varsinaista eutanasiaa en välttämättä kannata, mutta asianmukainen ja hyvä hoito täytyy järjestää
Vierailija (ei varmistettu)
Tai lääkäri tekee DNR-päätöksen ja omainen kuulee siitä parin viikon päästä
Vierailija (ei varmistettu)
Laitoshoito nykypäivänä sama asia kun hoitokoti.
Vierailija (ei varmistettu)
Eihän DNR estä pakkosyöttämistä, sehän tarkoittaa ainoastaan että ei elvytetä. Lääkärin pitäisi myös tehdä DNT-päätös, mikä tarkoittaa että ei hoideta. Itse myös työskennellyt 20 vuotta vanhusten parissa ja täytyy sanoa, että kannattan eutanasiaa tietyissä tilanteissa, mutta kivun
Vierailija (ei varmistettu)
Jatkoa vielä edelliseen, siis kivunlievitys on kaiken hooidon a ja o vanhustenhoidossa. Mukava on ollut seurata miten se on onneksi kehittynyt siitä mitä se on ollut 20 vuotta sitten
Vierailija (ei varmistettu)
Minusta on aika surullista, että hoitoalalla työskentelevä ei erota DNR-päätöksen ja hoidosta luopumisen eroa. DNR-päätös tarkoittaa vain, että ihmistä ei sydänoysähdyksen sattuessa elvytetä. Tiedetään, että jo lähtökohtaisesti huonossa kunnossa olevat ihmiset harvoin toipuvat edes samalla tasolle elvytyksen jälkeen. Lisäksi hyvin usein menestyksekäs elvytyksen jälkeinen lopputulos vaatii tehohoitoa. Tehohoidon tarkoitus ei kuitenkaan ole tuottaa laitosasukkeja, joten jo valmiiksi laitoksessa asuvat yleensä rajataan tehohoidon ulkopuolelle, koska elvytksen tai muun kriittisen sairauden jälkeen potilaan tilanne ei aivan varmasti ole lähtötilannetta parempi, todennäköisesti huomattavasti huonompi. Tämä linjaus on taloudelliselta kannalta välttämätön. Tehohoito on kallista, ja jos sillä ei saavuteta toimintakykyisiä elinvuosia, sitä ei kannata käyttää. Yhteiskunnalla ei ole siihen varaa. Itse näen kuitenkin vielä tärkeämpänä inhimillisen kärsimyksen välttämisen. En oikein usko, että kukaan haluaa kärsiä tehohoidossa päiviä tai viikkoja vain ollakseen sen jälkeen täysin muiden avun varassa, ja todennäköisesti kuollakseen kuitenkin hyvin pian. DNR ei kuitenkaan tarkoita hoidon lopettamista, ei edes sairauden hoidon lopettamista, puhumattakaan oireiden hoidon lopettamisesta. DNR-päätös on täysin lääketieteellinen päätös, joka kuitenkin toki tulisi tehdä yhteisymmärryksessä potilaan tai omaisten kanssa, jos potilas ei ole itse kykenevä asiasta keskustelemaan. DNR-päätös turvaa parantumattomasti sairaan tai hyvin iäkkään potilaan oikeuden arvokkaaseen ja rauhalliseen kuolemaan, ilman että häntä elämän viime metreillä kiusataan täysin turhilla, kärsimystä lisäävillä ja toivottomilla elvytysyrityksillä.
Vierailija (ei varmistettu)
Samaa mieltä Lanton kanssa olen. Itse toimin hoitajana vanhuspuolella enkä hyväksy kenenkään pakkosyöttöä. Jos vanhus kieltäytyy avaamasta suutaan ei sinne väkisin saa ruokaa laittaa, vaikka näin monessa paikassa toimitaan. Kannatan myös hyvää kivunhoitoa, ja kaikille tulisikin taata kivuton loppuelämä. Kannatan myös osin eutanasiaa jos sen itse haluaa tehdä kun on vielä järjissään päätöksen teon hetkellä.
Vierailija (ei varmistettu)
Ne on ne antibiootit, jotka pitävät vanhuksia hengissä. Kun kunto heikkenee, heikkenee myös vastustuskyky, ja monenlaiset tulehdukset tulevat kuvaan, yleisestä virtsatietulehduksesta keuhkokuumeeseen. Siinä missä ennen vanhus kuoli näihin tulehduksiin, pelastaa hänet nykyään antibiootit. Vanhukset eivät aina suostu syömään kuureja loppuun, ja osalla on elimistössään bakteereja, joihin eivät antibiootit enää tehoa. Tämä on jo aika pelottavaa, jonain päivänä ihmiskunta herää tilanteeseen, jossa ei mikään lääke enää tehoa. Niin vaikeita kun nämä asiat ovatkin, olisi niistä pystyttävä puhumaan. Lääketieteen avulla elämää pitkitetään, ei se ole kovin luonnonmukaista sekään. Jonnekin on joskus vedettävä raja, muuten jätämme tuleville sukupolville ikäviä asioita ratkaistavaksi. Muistakaamme kestävä kehitys tässäkin.
Vierailija (ei varmistettu)
Ei syy ole pelkästään antibiooteissa, mutta lääketieteen kehityksessä kylläkin. Se on kehittynyt niin että elämää voidaan pitkittää paljon ja yhä useammat ihmiset elääkin sata vuotiaaksi. Ihmisen kroppaa vaan ei ole luotu kestämään niin kauan, luut ja elimistö kuluu eikä kestä. On totta kyllä että kesken jääneet antibioottikuurit aiheuttaa oman ongelmansa jo nyt
Vierailija (ei varmistettu)
Itse kannatan täysin eutanasiaa. Mielestäni omaiset eivät halua ymmärtää toisen kärsimystä, vaan miettivät vain sitä että joutuuvat menettämään ikuisesti toisen, he eivät mieti omaisensa parasta ja sitä että toinen kärsii. Olen itsekin hoitoalalla ja nähnyt monet monet potilaat makaamassa vaipoissaan ja liikkumattomana sängyssään. Letkulla ruokaa ja katetri ja lääkkeitä hirveät määrät. Kipulääkkeitä kannatan tietenkin, että potilaat voivat kuolla ilman kipuja. Koko ajan tulee hoitajista enemmän pulaa ja mikä tähän vaikuttaa? No se, kun ei haluta ja uskalleta luopua omaisesta! Itse en todellaakaan haluaisi joutua vuodepotilaaksi useiksi vuosiksi, vaan toivoisin, että saisin vain särkylääkkeitä ja nukkua pois. Tämän takia en pysty tekemään työtä vanhuspuolella enää, en halua nähdä heidän kärsimystään päivästä toiseen. Ja se on pahinta, kun tietää kuinka kauan useimmat heistä ovat letkuissa olleet, useita vuosia.
Vierailija (ei varmistettu)
Täysin samaa mieltä Lanton kanssa, ainakin mitä itseeni tulee. Läheisen puolesta tuollaista ratkaisua on vaikeampi tehdä.
Vierailija (ei varmistettu)
Nykyaikana jokaisen tulisi tehdä hoitotahto kirjallisena sekä todistajien allekirjoituksella varustettuna ja saattaa se kaikkien, varsinkin omaisten tietoon. Hoitotahto on ihmisen tahdon ilmaisu omasta tulevasta hoidostaan siltä varalta, jos hän ei itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuudenheikkouden tai jonkun muun vastaavan syyn vuoksi.
Vierailija (ei varmistettu)
olisi hirveää joutua tilanteeseen jossa ei voi kontrolloida omaa syömistään/juomistaan, vaan joku sitä väkisin lykkäisi suuhun. Kivunlievitys, kunnollinen perushoito ja jossain tapauksissa armokuolema ovat paljon parempia vaihtoehtoja. Ketkä siitä hyötyy että vanhus tekee kuolemaa monta vuotta, ei ainakaan vanhus itse, eikä sen luulisi omaisillekkaan mukavaa olevan.
Vierailija (ei varmistettu)
Yksi näkökulma tähän asiaan on, että julkinen terveydenhuolto on hyväksynyt toimintakäytännöksi ihmisten jättämisen sänkyyn, jolloin liikkumiskyky ja monet taidot katoavat. Tämä on merkittävä hoitovirhe, jonka seuraukset ovat raskaita potilaille.
Vierailija (ei varmistettu)
Mielestäni tässä asiassa pitäisi korostaa ihmisen oikeutta/velvollisuutta? ilmaista hoitotahtonsa, miksei tätä asiaa korosteta, ja nosteta esille tärkeänä ja merkityksellisenä asiana terveydenhuollossa? Jos hoitotahdon ilmaisemisesta tulisi ihan tavallinen ja normaali asia, olisi siitä helpompaa puhua. Itsemääräämisoikeutta ei oikeasti ole olemassakaan, mikäli ihminen ei saa itse päättää tungetaanko hänelle palsternakkasosetta suuhun vai ei. Jumala ja Raamattu eivät liity tähän mielestäni ollenkaan, vain ihmisten oma pelko Jumalaa ja "tuonpuoleista" kohtaan. Pakkosyöttäminen on aina väärin, vaikka hoitotahtoa ei olisikaan käytettävissä. Antaminen kuolla nestehukkaan on mielestäni myös väärin.
Vierailija (ei varmistettu)
Tärkeä aihe ja periaatteessa olen samaa mieltä siitä, että kivunhoito on tärkeintä eikä ole inhimillistä maata vuosikausia toisten hoidettavana ja käänneltävänä. Kuitenkin nälkään ja janoon tappaminen on mielestäni on kuvottava ajatus. Tuossa jutussa sanottiin "tämä ei ole tappolinja". Mitä se tuo sitten olisi jos ei tappamista? Mihin se raja vedettäisiin niiden kohdalla, joiden omasta tahdosta ei ole tietoa? Rahasta ja kustannuksista puhuminen tässä yhteydessä on oksettavaa.
Vierailija (ei varmistettu)
Jos vanhus itse pistää suunsa niin sanotusti "nappiin", eikö hän siinä itse ilmaise omaa tahtoaan, ettei enää halua syödä ja juoda? Pitäisikö sinun mielestäsi silloin aloittaa suonen sisäinen nesteytys? Jos aloitetaan, siinä kävellään jälleen hänen tahtonsa yli..
Vierailija (ei varmistettu)
Olen Lanton kanssa vanhvasti samaa mieltä. Joku ylempi halusi antaa vanhusten "nauttia elämästään" morfiinilla ja pakkoruokinnalla, HUH HUH! Yksikään vuoteeseen hoidettu vanhus ole varmasti NAUTTINUT elämästään! Ei vaikka saisi vuoteen vierelle kaiken mahdollisen viihdykkeen ja kärrättäisin päivittäin sängyllä ulkoilemaan. Nämä ihmiset ihan oikeasti haluavat kuolla, ja ne harvat jotka vielä pystyvät ilmaisemaan tahtoaan, huutavat sängyissään kuolemaa avuksi. Ne jotka kykenevät kieltäytymään syömisestä, juomisesta ja lääkkeistä, ovat armeliaimmassa asemassa, ELLEI heitä ryhdytä vasten tahtoaan nesteyttämään, ravitsemaan ja lääkitsemään suonensisäisesti. Olen ollut saattamassa useita ihmisiä viimeisillä hetkillään ja kipulääkitys (morfiini) se että joku pitää kädestä kiinni viimehetkillä, ovat parasta mitä näille ihmisille on tapahtunut. Ollaan kaukana elämän kunnioittamisesta, kun ihminen PAKOTETAAN elämään.
Vierailija (ei varmistettu)
Olen itse asiantuntijasairaanhoitaja. Työskennellyt vaikeasti kehitysvammaisten, psykogeriatristen, vuodeosastolla olevien potilaiden, perusterveydenhuollon-, yliopistosairaalan päivystyksessä... Olen ehdottomasti sitä mieltä, että potilaita ei pidä pakkoruokkia-, tai nesteyttää elämän loppuvaiheessa. MO hyvä hoito elämän viime päiviin...<3
Vierailija (ei varmistettu)
Jos vanhus päätetään saattaa pois tästä yhteiskunnasta se pitää tehdä ehdottomasti saattohoitona. Saattohoito käsittää sen, ettei vanhus kärsi viimeisinä päivinään. Lääkitys on oltava sen mukainen, että kivuilta varmasti vältytään. Morfiini ei takaa sitä, koska kukaan ei valvo, saako ihminen riittävästi morfiinia kivunlievitykseen. Läheiseni surmattiin tärkeästi sänkyyn vuodenvaihteessa, eikä ollut ainoa laatuaan. Morfiinia hän sai vain silloin, kun lähiomaiset olivat sitä hänelle vaatimassa. Hoitohenkilökunta ei uskalla antaa sitä riittävästi ja kaikki omaiset eivät osaa vaatia. Sairaalan ylilääkärit jättävät noviisien hoitajien vastuulle morfiinin annon, jotka välttävät antamasta sitä liikaa, koska pelkäävät surmaavansa potilaan yliannostukseen. Jos morfiinihoitoon lähdetään, siitä pitää tehdä saattohoitosuunnitelma ja nimenomaan omaisten kanssa. Ja nimen omaan sen suunnitelman mukaan edetään, paljonko morfiinia annetaan ja kuinka monta kertaa vuorokaudessa. Kivunlievitystä myös muilla lääkkeillä pitää harkita. Saattohoitovaiheessa on otettava huomioon myös omaiset. Heille on annettava kaikki tuki, joka läheisen menetykseen liittyy, ennen ja jälkeen tämän kuoleman. Meille jäi muistoksi unettomat yöt, kun seurasimme omaisemme kivuliasta pois lähtöä lähes 10 vrk ajan. Lääkäri, joka määräsi hänelle passiivisen eutanasia, jäi meille täysin kasvottomaksi, jota ei kiinnostanut yhtään omaisten selviäminen ja väitän että nukkui myös yönsä hyvin. Varsinkin kun kuolemantapauksia on ollut samassa lähipiirissä kahden vuoden aikana kolme kappaletta ja pahin niistä oma lapsi, jäi tästä lopun elämän mittainen viha ja katkeruus. Liian heppoisin perustein vanhuksia tänä päivänä murhataan sänkyyn. Jostain käsky käy, että heidät pitää saada pois rasittamasta tätä yhteiskuntaa ja silloin joku tuon pyövelin tehtävän joutuu täyttämään. En minäkään letkunjatkoksi vanhana tahdo jäädä, mutta nämä turhat surmat on loputtava ja niihin olisi jonkun puututtava ankaralla kädellä ja tuotava julkisuuteen, kuka ne käskyt jakaa ja millä perusteella ne hyväkuntoisetkin vanhukset poistetaan eläkejärjestelmästä hiljaa ja huomaamatta. Harva omainen edes ymmärtää, että hänen vanhempansa tai isovanhempansa on laitettu passiivisen eutanasian uhriksi. Siitä ei välttämättä hoitohenkilökunta edes kerro ja vasta myöhemmin tämä ymmärtää, että hänen omaisensa ei ollut tippaletkuissa, eikä muissakaan johdoissa ennen kuolemaansa. Eli menehtyi neste ja ravintohukkaan. Ja äärettömän monelle tämä on selvinnyt myös vasta myöhemmin, kun ns. passiivinen eutanasia on tullut enemmän julkisuuteen. Syytä olisi tehdä tästä murhaamisesta loppu ja todellakin muuttaa se epäpätevä morfiinihoito tarkan valvonnan alaiseksi saattohoidoksi. Ei ketään pidä sängyssä kiduttaakaan, mutta ei terveitä vanhuksia täältä säästösyistä tappaakaan. Säästöt löytyvät varmasti muualta, kuin niistä, jotka ovat ikänsä tähän maahan veroja maksaneet.
Vierailija (ei varmistettu)
Minulla sairaanhoitajana on valitettavasti se kokemus, että lääkärit eivät uskalla määrätä sitä morfiinia, ei vaikka hoitaja sitä pyytääkin! Usein viikonloppuna joudun soittamaan osastoltamme päivystykseen pyytääkseni huonoon kuntoon menneelle vanhukselle morfiinia, vain kuullakseni päivystävän lääkäri kieltäytyvän, ja määräävään tilalle jotain miedompaa kipulääkettä. Eräskin nuori naislääkäri sanoi, "en minä sitä halua kipulääkkeellä tappaa". No, ei se 2-4 mg morfiinia todellakaan tapa, ei edes sitä heiveröistä vanhusta, mutta helpottaisi hänen viimesiä hetkiään. Oma (nuori) äitini muuten sairastaa Alzheimerin tautia, ja aion totta vieköön pitää huolen siitä, että hänellä on riittävä kipulääkitys, sitten kun "aika koittaa". Nyt äitini kuitenkin vielä pärjää kotonaan päivittäisen kotihoidon turvin ja nauttii elämästään. Hyvä niin.
Vierailija (ei varmistettu)
Olen sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja. Olen Lanton kanssa samoilla linjoilla. Kannattaa tehdä hoitotestamentti. Muutama potilas on sen tehnyt. On ollut niin helppo tukea hänen päätöstään siinä tilanteessa kun hän ei enää kyennyt puolustamaan sanoin itseään. Mutta on kauheitakin esimerkkejä siitä, kuinka 50 ml ruiskulla väkisin tungetaan potilaan suuhun ruokaa vaikkaa hän vastustaa sitä kaikin tavoin. Niinhaän tietyissä kulttuureisskain ikääntyneet ihmiset kuoleman tunteen lähestyessä jättäytyvät jälkeen..
Vierailija (ei varmistettu)
Itse laittaisin heti ruksin paperiin, että jos joskus itse olen "elävä vihannes" eikä toiveita parantumisesta olisi niin valitsisin morfiinin ilman muuta.
Vierailija (ei varmistettu)
Siihen on yksinkertainen vastaus. Tee hoitotestamentti. Pyydä todistajiksi joku muu kuin lähisukulainen jonka kanssa keskustelet allekirjoitustilanteessa siitä mitä omat arvosi elämän osalta ovat. Näin voit edes osittain luottaa siihen, että hoitotestamentissasi esittämääsi tahtoa noudatetaan. Lähisukulaista ei todistajaksi siksi, että he eivät tunnesiteiden takia välttämättä edes esitä hoitotestamenttia sairaalan henkilökunnalle, kun itse olet jo niin huonossa kunnossa, ettet itseäsi pysty ilmaisemaan. Anna kopio testamentista todistajille, läheisille ja vie myös sairaalaan valmiiksi, jos vastaanottavat ko. paperin. Meillä hoitotestamentit odottavat kotona ja kopiot on annettu läheisille. Hoitotestamenttikaavake on aikanaan tulostettu netistä.
Vierailija (ei varmistettu)
Kunpa näissä tilanteissa voisi olla varma potilaan omasta tahdosta. Jos hoitotestamentti on tehty, sitä tulee tietysti kunnioittaa, oli toive sitten kumpaan suuntaan tahansa. Aikaisemmin minua hirvitti ajatus kuolemaa jouduttavista toimenpiteistä hoidossa - olin sitä mieltä, että viimeiseen asti täytyy pitää hengissä, että elämää tulee vaalia. Kesätyö vanhainkodissa riitti muuttamaan tämän ajatukseni. Nyt toivon, että hyvän elämän päätteeksi osakseni tulisi pikainen kuolema - ei vuosien kärsimys sairaalasängyssä kattoon tuijottaen. Säästösyyt eivät saa olla peruste pakkosyötön lopettamiselle, vaan syiden pitäisi olla inhimilliset, ja toimenpiteiden potilaan toivetta noudattavia.
Vierailija (ei varmistettu)
Nimeon omaan ja kuka vannoo sen, ettei niitä hoitotestamentteja aleta jossain vaiheessa väärentämään, että päästään eläkeläisistä eroon. On sen verran epärehellistä touhua ihmisten pois saattaminen nykyään muutenkin.
Vierailija (ei varmistettu)
Olen hoitaja ja täysin samaa mieltä Lanton kanssa, pakkosyöttö ja -juotto on todella kamalaa eikä taatusti inhimillistä. Hyvää perushoitoa, morfiinia ja ihmisen kunnioittamista, sitä tarvitaan tälläisten "ihmisvihannesten" hoitoon.
Vierailija (ei varmistettu)
Olen hoitaja ja täysin samaa mieltä Lanton kanssa, pakkosyöttö ja -juotto on todella kamalaa eikä taatusti inhimillistä. Hyvää perushoitoa, morfiinia ja ihmisen kunnioittamista, sitä tarvitaan tälläisten "ihmisvihannesten" hoitoon.
Vierailija (ei varmistettu)
Täysin samaa mieltä. Itse olen jo omaisille ilmoittanut oman tahtoni vaikka olen 39 vuotta. Äitinikin kanssa olemme jo puhuneet ikää 65 vuotta eikä hänkään tahdo tohon tilaan. Sitten kun ei pärjää kotona tai muuten dementtoituu kaikki ylimääräset lääkkeet pois ( kalliit dementtia lääkkeet, kolestroli) näin me tehdään.
Vierailija (ei varmistettu)
Asia, jota minä hoitajana en ymmärrä, syötetään väkisin nesteeseen/puuroon sekoitettuna dementialääkkeitä?? Vanhukselle joka on sänkyynhoidettava?? Ymmärrän dementialääkityksen oireiden ilmestyttyä, ehkä niistä voi olla hyötyä vielä siinä vaiheessa. Mutta vanhukselle, joka on ollut sänkyynhoidettava jo monta vuotta, soseruokavaliolla, ei kommunikointia, ei yhtään mitään ymmärryksen merkkejä. Tuskin hän enää kuntoutuu käveleväksi, itsestään huolehtivaksi vanhukseksi.
Vierailija (ei varmistettu)
Kaikille niille jotka tässä kammoavat ajatusta että ihminen "tapetaan" graavisti nälkään ja janoon ja pitävät sitä ajatusta järkyttävänä. Käsittääkseni monella on siinä takana ajatus siitä, että ihminen sitten siinä vaiheessa siis tuntisi nälkää ja janoa ja kokisi tuskaa siitä ettei saa ruokaa tai vettä. Olen itse sairastanut vuosikausia vaikeaa suolistosairautta ja ollut usein pitkään huonolla ja vähäisellä ravinnolla ja/tai nesteytyksellä. Kuten monet sairaalloiset ja vanhat ihmiset ovat elämänsä viimeisinä vuosina. Olen ollut tilanteessa, jossa lusikallinen riisiä on ollut jo liikaa. Tai hörppäys vettä. Minun ei ole ollut nälkä eikä jano. Olen ollut vain väsynyt. Mikäli minut olisi jätetty siihen, olisin tuntenut väsymystä, ehkä vatsakipuja, mutta en nälkää enkä janoa. Ja olisin sitten kuollut jossain vaiheessa nestehukkaan tuntematta silti sillä hetkellä enää janoa. Nesteiden ja ravinteiden puuttuessa roppa kuihtuu hiljalleen ja siinä vaiheessa alkaa väsyttää. Sitä voisi vain jäädä makuulle ja hävitä hiljalleen olemasta. Minut on saatu takaisin suonensisäisella ravitsemuksella/nesteytyksellä, mutta ajatus, että minulle olisi väkisin syötetty tai juotettu jotain, olisi kammottava! Kun on pitkään ollut vähällä ravinnolla, se kipu, joka ruuan syömisestä tulee, on aivan kammottava! Siihen sitä morfiinia vasta tarvittaisiinkin! Hartaasti toivon, että siinä vaiheessa kun minua ei enää voida lääketieteen keinoin auttaa pysymään hengissä, minun annetaan kuolla rauhassa, ilman vuosien pitkittynyttä kidutusta letkuissa ja mikä järkyttävintä: pakkoruokinnalla. Ravinnon ja nesteen puuttumiseen kuihtuminen ei omasta mielestäni ole ollut tuskallista vaan pikemminkin jopa levollista. Sitä on vain nukkunut päivä päivältä enemmän. Ehkä jonain päivänä saan nukkua rauhassa ja olla sitten heräämättä. Ilman tuskia ja kipuja. Sitä toivoisin ihan kaikille, jokaiselle ajallaan <3
Vierailija (ei varmistettu)
Höpö höpö - isäni tapettiin passiivisella eutanasialla nuoren 2 vaimon toiveesta. Siihen asti isä halukkaasti söi ja joi kun autettiin. Mitään morfiinia ei annettu ja kun sain tietää tilanteesta ja menin kysymään ylilääkäriltä, mistä on kyse, ilmeni, että hänen mukaansa oli tehty väärin. Hän sitten yritti pelastaa isäni ja laittoi tipan, mutta siinä vaiheessa kaikki neste meni enää jalkoihin ja keuhkoihin. Mutta silloin vielä, pitkään ilman ravintoa ja vettä, kun ehdin nähdä isän - oli vielä osin tajuissaan - ja varmasti kärsi!
Vierailija (ei varmistettu)
Höpö höpö - isäni tapettiin passiivisella eutanasialla nuoren 2 vaimon toiveesta. Siihen asti isä halukkaasti söi ja joi kun autettiin. Mitään morfiinia ei annettu ja kun sain tietää tilanteesta ja menin kysymään ylilääkäriltä, mistä on kyse, ilmeni, että hänen mukaansa oli tehty väärin. Hän sitten yritti pelastaa isäni ja laittoi tipan, mutta siinä vaiheessa kaikki neste meni enää jalkoihin ja keuhkoihin. Mutta silloin vielä, pitkään ilman ravintoa ja vettä, kun ehdin nähdä isän - oli vielä osin tajuissaan - ja varmasti kärsi!
Vierailija (ei varmistettu)
Mielestäni ihmiselle on suotava saattohoito missä hän pystyy käsittelemään oman lähtönsä ja kun hän on valmis ja ei halua ruokaa voi siirtyä morfiini hoitoon. lusikkaa ei pidä tunkea ikinä väkisin suuhun. Se on kaikkea muuta kuin potilaslähtöistä. Palvelutalossa työskennellessä voin kertoa, ettei Alzheimerin sikiövaiheessa olevan asukkaan hoito pakkosyötettynä palvele ketään. Asukasta on autettava tekemään elämän tilinpäätös eletystä elämästä ja käsittelemään kesken jääneet aiheet, ennen sikiövaihetta jotta hän on valmis ilmaisemaan oman tahtonsa syöttämisestä ennen sikiövaihetta. Syöpäpotilaan hoito on sama, mutta lyhyemmässä mittakaavassa. Ja usein menehtyy syöttämisen ohella muutenkin, kun morfiinipumppu asennetaan. TunTeva Toimintamallia pitäisi kouluttaa jo lähihoitaja opinnoissa. Lopputyön Validaatiosta tehneenä ja Naomi Feiliä suuresti kunnioittaen: Krista Sundholm
Vierailija (ei varmistettu)
Meistä melkein jokainen on sitä mieltä ettei saa pakkosyöttää ym. kukaan ei halua virua sängyssä vuosia vain sen takia että pakkosyötetään ja juotetaan . MUTTA miksi mieli muuttuu kun on kyse omasta omaisesta, vaikka hoitajat yrittäisivät puhua vanhuksen puolesta, niin useasti omaiset haluavat kaiken mahdollisen tehtävän. Pakko on syöttää ja juottaa vaikka puoli väkisin ja antibiootteja täytyy antaa kuuri toisensa perään, vaikka nämä vain pitkittävät kärsimyksiä. Aina kun lääkekuuri loppuu menee muutama päivä ja taas vanhus heikkenee uudelleen. Mitä elämää se on ???? Miksi omainen ei ajattele vanhusta vaan itseään, kun ei pysty luopumaan hänestä. Eikö vanhuksen tuska yhtään häiritse, missä on omaisten inhimillisyys.
Vierailija (ei varmistettu)
Joo kannatan minäkin tätä kyllä. Oon ollu monenlaisissa vanhuspuolen työpaikoissa ja erittäin monet "kävelevät muistisairaat" tuovat esille kuinka he tahtoisivat jo pois. Tähän joukkoon kuuluu oma mummoni. Siinä vaiheessa kun kyseiset ihmiset ovat vihanneksena vuoteessa, miksi heidän elämää/kipua/yksinäisyyttä pitäisi pitkittää? Itse olen hoitaja ja aion tehdä kyllä selvän hoitotahdon vanhempana. Miksei hetikin. Jo ajatus siitä että joutuisin hoidokkieni tilanteeseen vuoteeseen makaamaan pelottaa - pelkään yksinjäämistä. Hyi ku aatteleeki miten yksin vuodeptilaat on... Ei kelleen riitä 100% läsnäoloon aikaa!
Vierailija (ei varmistettu)
Lähes 30 vuotta hoitotyötä tehneenä olen samaa mieltä Lanton kanssa. Olen nähnyt kauniita kuolemia missä sitä ei ole pitkitetty pakko keinoin. Olen nähnyt tuskaisia kuolemia missä omaisten vaatimuksesta (VAIKKA HOITOTAHTO ON OLEMASSA) pakkokeinoin on saatu elinikää pitkitettyä ehkä muutamalla viikolla, kivuliaasti. Kivunhoidon onnistuminen riippuu hoitavasta lääkäristä. Valitettavasti uudet, kokemattomat lääkärit joilla ei vielä ole kokemusta kivun hoidosta, ovat erittäin säästeliäitä morfiinin käytössä.Toivoisin vapaampaa keskustelua vaikeasta asiasta. Jokaisen vanhuksen tulisi keskustella läheistensä kanssa toiveensa lähdön hetkellä ja myös omaisten tulisi niitä noudattaa. Valitettavan usein juuri nämä "vaativat" omaiset eivät kuitenkaan ole kuolevan vierellä tukemassa omaisensa viimeistä matkaa.
Vierailija (ei varmistettu)
Olin itse sydänleikkauksessa vuosi sitten ja makasin viikon sairaalasängyssä. Voin sanoa, että noinkin lyhyt aika oli yhtä helvettiä olla lähes paikoillaan. En usko, että missään hoitolaitoksessa pystytään kääntelemään potilaita niin usein kuin olisi tarvis. Itse pystyin kääntyilemään mutta silti makaaminen oli kropan päälle hirveätä. En voi edes kuvitella minkälaista olisi olla sängyssä vuodesta toiseen toisten armoilla. Et pystyisi sanomaan jos hoitotoimenpiteet sattuvat ym. Suu täytyisi penslata pari kertaa päivässä kuivumisen takia, vaipanvaihdot ym. esim. ruoan vetäminen henkitorveen ja siitä johtuvat toistuvat keuhkokuumeet ym. En todellakaan haluaisi omalle kohdalleni...
Edellinen
  • 1
  • /
  • 2
Seuraava

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.