Hei!Minulla on 4-vuotias poika,joka on ollut vauvasta asti ns.hitaastilämpiävä ja suhtautunut uusiin asioihin varauksella ja jännityksellä.Nykyisin jo aika reipas aikuisten kanssa mutta arastelee toisia lapsia.Hän ollut kotihoidossa lähes 3-vuotiaaksi ja lapsiseurassa ollut tuona aikana vähän.Toki käyty puistossa ja kerran viikossa kerhossa,asuinpaikasta ja siitä ettei kavereilla juuri lapsia taikka yhdellä samanikäinen lapsikontaktit melko vähäisiä.Puistossa on mieluummin leikkinyt hiukan etäällä toisia kiinnostuneena tarkkaillen.Ja kerhossa oli minussa kiinni. Työstäni johtuen käy hoidossa 10 päivänä kuussa ja ollut noistakin sairaana paljon.Ensimmäisen puoli vuotta hoidossa oli päivät yksin tai aikuisen seurassa.Tällä hetkellä leikki hoidossa pääasiassa yksin tai kun hänet laitetaan leikkimään 2-3 lapsen kanssa hän leikkii sivussa mutta kokee olleensa kaverin kanssa.Sääntöleikit onnistuvat kuitenkin lapsiseurassa.Hoidosta on kerrottu ettei lapseni juuri oma-aloitteisesti kommunikoi toisten lasten kanssa vaikka onkin sosiaalinen aikuisten kanssa.Hoidossa ei näytä ääneen pettymyksiä,odottaa aina nätisti omaa vuoroaan tai jättäytyä viimeiseksi.Jostain syystä tarvitsee tukea siirtämätilanteissa. Kotona ja päiväkodissa ollaan huomattu että hän on liikunnallisesti,kielellisesti hyvin taitava,hoksaa asioita,on hyvä muisti ja lisäksi hän on empaattinen ja auttavainen. Kotona haluaisi olla paras ja ensimmäinen,pettymykset purkautuu huutokiukkuna.Osaa lukea aikuisten tunnetiloja.Haluaisi että asiat tehdään hänen sääntöjen mukaan,uhmaa näkyy käytöksessä.Huumorintaju ei ole vielä kehittynyt.Osaa pukea ja riisua itsenäisesti,aina vain ei ole tahtoa tai halua.Nyt muutaman viimeisen kuukauden aikana on uskaltautunut ulkona leikkimään lähellä asuvan hieman vanhemman lapsen kanssa ja samoin kaverini lapsen kanssa.On esimerkiksi mennyt itse ulos kysymään kaveria leikkiin vaikka pääasiassa odottaa että kaveri kysyy häntä.Leikki on ollut vuorovaikutuksellista ja lapseni juttelee kotona kaverille.Toki kinaa on tullut ja aikuista tarvittu apuun,joskus leikki harmit purkautuvat kiukkuhuutona.Kotona on välillä alkanut kaipaamaan lapsia leikki kaveriksi. Puistoissa ollaan hetkittäin leikitty vieraan lapsen kanssa siten että aikuinen on aloitteentekijänä ja kaverina.Kotona leikki on monipuolista,roolileikkejä ja mielikuvitusleikkejä.Rakentelua,askartelua jne.Isovanhemmat ovat huolissaan että lapsella olisi asperger koska ei leiki hoidossa lasten kanssa.Itse olen ajatellut hänen olevan ujo.Mitä mieltä olet?Kannattaisiko esim.aspergeria tutkia sosiaalisten ´vaikeuksien´ perusteella?
Lapset ovat persoonaltaan ja temperamentiltaan erilaisia ja myös lapsen aiempi sosiaalinen ympäristö vaikuttaa lapsen vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa. Jotkut lapset ovat ujompia kuin toiset, jotkut leikkivät mielellään yksinkin, turvallisessa ja mahdollisesti rauhallisessa kotihoidossa kasvaneella on totuttelemista päiväkodin hektiseen arkeen jne. Jos lapsen vuorovaikutus on normaalia ja ongelmatonta joissakin ympäristöissä ja joidenkin ihmisten kanssa, Aspergerin syndroomaa tai muutakaan vuorovaikutuksen ongelmaa ei ole syytä epäillä. Jos vanhemmilla on huoli lapsesta tai tunne, että lapsen vuorovaikutustaitoja tai muuta kehitystä olisi mahdollisesti tarpeen tukea, asia kannattaa ottaa esille neuvolassa.
