Hei! Tiedän että nyt menee kysymys ehkä hieman oman alueesi ulkopuolelle, mutta tästä palvelusta katsoin sinut parhaimmaksi vastaamaan kysymyksiini.
Olen 26-vuotias nainen, ennen harrastanut paljon liikuntaa, ollut kilpauimari. lapsuudesta lähtien minulla on tutkittu epämääräistä oireilua lähinnä MRI ja EEG tutkimuksilla. Kilpirauhastestejä ja sokerirasitustestejä tehty vuosittain. Vihdoin selvisi ongelmakseni rytmihäiriöt. Minulla siis on supraventrikulaarinen takykardia voimakas oireisena. Pienessäkin rasituksessa rytmihäiriöt käynnistyvät. Holteroinnissa todettiin useita rytmihäiriöitä vuorokaudessa 170-240 taajuudella. Minulla aloitettiin Tambocor 50mg x 2 ja bisoprolol 5mg + 2,5mg. Lääkkeet aiheuttavat väsymystä ja suorituskyvyn heikkenemistä. Tajunnan menetyksiä ollut muutamia ennen lääkityksen aloittamista. Minulle tehtiin katetriablaatio, jossa hoidettiin epätyypillinen AVNRT. Rytmihäiriöt kuitenkin jatkuivat ja pahenivat. Yritettiin toista kertaa ablaatiota, jolloin todettiin muistaakseni paikallinen eteistaky, joka oli liian lähellä hisin kimpun rataa, eikä toimenpidettä voitu jatkaa "polttomenetelmällä" liian korkean riskin vuoksi. Hakeuduin tämän jälkeen toimenpidelääkärille yksityisen kautta, en häntä koskaan ollut tavannut mutta oli niin sanotusti vastaava lääkäri toimenpiteissä. Hän muistikin tapaukseni ja kertoi tämän olevan hyvin hankala ja harvinainen. Hän ohjelmoi minulle kolmannen ablaatioajan, jolloin koitettaisiin hoitaa ongelmaani jäädyttämällä, joka epäonnistui. Hän kuitenkin muisti meidän keskustelumme ja oli itse todennut tapaamisiemme perusteella ettei minulla päivittäisten vaikeiden oireiden vuoksi ole juurikaan elämänlaatua, koska en ollut enää työkykyinen tai edes kyvykäs olemaan 6 tuntia pidempään ylhäällä yhtäjaksoisesti. Tulin erittäin väsyneeksi, kiukkuiseksi, enkä enää jaksanut tehdä ruokaa tai käydä kaupassa, koska rytmihäiriöt käynnistyivät lääkityksestä huolimatta heti kun nousin ylös. Hän vaihtoi kesken toimenpidettä menetelmän takaisin polttamiseen joka viimeksi oltiin pidetty liian riskinä. Minut luokiteltiin NYHA 3. Eli nyt viimeksi helmikuussa minulle on tehty paikalliseen eteistakyyn ablaatio. Ablaation jälkeen minulla jatkettiin lääkitystä ja jatkossa on kontrollit voidaanko lääkitys lopettaa.
Oireet ovat alkaneet nyt uudelleen. Olen kokeillut oma-aloitteisesti lääkkeettömiä päiviä, ettei minulla lääkitystä pureta ja hoitoon hakeutuminen vaikeutuisi taas. Lääkkeettöminä päivinä sykkeeni ovat rauhallisessa kävelyssä ja toiminnassa päälle 176. Minulla on loistava rytmikardiologi Meilahdessa, joka on kiinnostunut tästä kuulemma hyvin harvinaisista ongelmastani, mutta kiireisenä lääkärinä hän ei ole kerennyt kaikkiin kysymyksiini vastaamaan. Nyt en osaa erottaa onko kyseessä rytmihäiriö vai normaali sinustaky. Minulle onkin järjestetty holterointi jossa tämä selvitetään. Pitkän tarinan jälkeen esitänkin kysymykseni mitä tarkoittaa epätarkoituksenmukainen sinustakykardia ja onko tämä sellainen mitä ei voi hoitaa? Toiseksi ongelmaksi on noussut nyt lähes päivittäiset lisälyönnit, joiden aikana tulee tajunnan hämärtymisen aaltoja ja heikotusta. Nyt siis kärsin nopeista takyistä ja todennäköisesti lisälyönneistä joita voi tulla tunnin aikana kymmeniä. Toimenpidelääkärini mietti että onko kyseessä nyt SVT vai epätarkoituksenmukainen sinustaky. Onko näin että lääkitys heikentää fyysisen suorituskyvyn? Mistä voi johtua yllättäen alkaneet lisälyönnit? Lenkkeillessäni lihakseni menevät heti hapoille ja ilmenee voimakasta hengenahdistusta. Sykevyöllä olen seurannut lenkeillä ettei sykkeeni lääkityksen aikana rasituksessa nouse yli 130. Onko niin ettei lääkitys "anna sydämelle kierroksia" aiheuttaen tämän? Jos kyseessä on tämä sinustaky ja tätä ei voida hoitaa, joudunko lopun elämääni syömään lääkitystä, joka häiritsee huomattavasti toimintakykyäni. Olen nyt ollut sairaslomalla joulukuun 25 päivästä lähtien, koska olen itse hoitaja akuuttisairaalassa. Työ on hyvin fyysistä ja akuutti tilanteissa minulla lähtee rytmihäiriöt käyntiin kuten muissa normaaleissa fyysisissä tilanteissa. Oireet ovat hikoilu, tajunnan hämärtymisen tunne, voimattomuus, jalat valahtavat veltoiksi, pahoinvointi. Minulla on myös diagnosoitu mitraaliläpän vuoto, mutta kun kysyin lääkäreiltä voiko tästä löytyä selitystä oireilleni ja tiheälyöntisyydelle niin vastattiin ettei vuoto ole niin suuri, että se voisi aiheuttaa oireita, mutta tarpeeksi suuri että se on diagnosoitu. Usein ennen iltalääkkeiden ottoa kun olen välillä tarkastanut paineet: 76-80/50-64 p.50. Ilman lääkkeitä syst. paineet ovat 120-130 Ortostatismia on, mutta se nyt ei kummemmin minua häiritse muiden oireiden rinnalla. Voiko tällaisilla paineilla ottaa vielä iltalääkkeet tambocor 50mg + Bisoprolol 2,5mg?
Kiitos jo etukäteen vastauksestasi ja anteeksi epäselvästä esille tuonnista :)
Terveisin Satu Heinonen
Hei, Satu
kysymyksestäsi ei suoraan selvinnyt, kuinka pitkä aika on katetriablaatioista, mutta oirekuva ja se, mitä kerroit toimenpiteestä, viittaavat yhtenä mahdollisuutena myös epätarkoituksenmukaiseen sinustakykardiaan. Se on tila, jossa perussinusrytmiä ohjaava sinus solmuke toimii liian tiheällä eikä syytä siihen tiedetä. Muiden syiden poissulkemiseksi on perusteltua tuoreeltaan tarkistaa kilpirauhastoiminnan verikokeet (ja ne on kertomasi mukaan tehtykin), poissulkea anemia ja eräät lisämunuaisen ytimen hormoniaktiiviset tilat (feokromosytooma tai vastaavat). Näiden seikkojen tarkistaminen edellyttää käyntiä yleis- tai sisätautilääkärillä ja laboratorioverikokeissa.
Epätarkoituksenmukainen (Inappropriate) sinustakykardia voidaan hoitaa tietyllä riskillä ablaatiokatetriteitse, mutta siihen liittyy sinussolmukkeen pysyvän vaurion mahdollisuuskin.Tämän johdosta asiasta tulee keskustella ablaatiohoitoihin hyvin perehtyneen kardiologin kanssa ja valitettavasti siltä osin kysymyksesi tämä osa on oman osaamisalueeni ulkopuolella.
Hoidollisessa mielessä käyttämäsi lääkkeet ovat oikeassa käyttöaiheessa, mutta matalan verenpaineen yhteydessä, jota kerrot iltaisin olevan, arvelisin betasalpaajan olevan mahdollisesti haitaksi noilla lukemilla. Betasalpaaja voi aiheuttaa sykenousun vähentymistä rasituksessa ja rasituksenaikaista väsymistä siitä seurauksena. Molemmilla lääkkeillä on mahdollisuus myös aiheuttaa huimausta, joka on niiden varsin tavallinen sivuvaikutus. Lääkityksen suhteen olisi hyvä neuvotella oman esim. kardiologilääkärisi kanssa kasvotusten, koska flekainidi (Tambocor) on tässä suhteessa erityisvalmiste ja sen käyttö suositeltu kardiologin tai sisätautilääkärin ohjaamaan hoitoon. Flekainidin annosta voidaan muuttaa ja siitä on olemassa pitkäkestoinen valmistemuoto. Lääkityksen kestosta en valitettavasti pysty antamaan ennustetta, mutta yleisterveyden muiden asioiden hyvällä hoidolla ja ablaatioarven lopulta muodostuttua on mahdollista, että lääkitystä voidaan vähentää tai löytää vähemmän sivuoireita aiheuttava kombinaatio. Tässäkin kardiologi/sisätautilääkäri on paras keskustelukumppani pitemmässä hoitosuhteessa, koska ongelma ei kovin nopeasti yleensä korjaudu.
Mitraaliläpän vähäinen tai lievä vuoto varsin tavallista jopa terveillä ihmisillä, joten siitä en olisi huolissani enkä pidä todennäköisenä sen suhdetta oireisiisi. Asianmukainen seuranta ultraäänitutkimuksella riittää varmentamaan, ettei tila etene volyymiltään isommaksi vuodoksi ja/tai oireiseksi.
Kysymyksesi lisälyönneistä on aiheellinen, koska koet niiden aikana oireita. Kammioperäiset lisälyönnit (osa niistä) ovat tässä suhteessa terveyden kannalta ongelmallisia ja lisälyöntien luonne (eteis/kammio, monilähtöisiä jne), esiintymismäärä ja yhteys oireisiisi selviää parhaiten Holter monitoroinnilla, joka onkin ymmärtääkseni tulossa. Holtertutkimustulos on syytä keskustella kardiologin kanssa.
Ystävällisin terveisin,
Jari Laurikka
sydän- ja rintaelinkirurgian professori
