Hei,
Olen kohta 21-vuotias nuori nainen (167cm/55kg). Noin vuosi sitten aloin ihmetellä, kun asiat eivät tunnu jäävän mieleen. Ajattelin tuolloin, että se johtuisi stressistä. Stressiä ei nyt ole ollut moneen kuukauteen, mutta asioiden muistaminen on edelleen haastavaa. Unohtelua tapahtuu turhan usein ja haen helppojakin sanoja jatkuvasti. Keskittyminen on todella vaikeaa ja asiat eivät jää mieleen.
Toinen juttu on lihasten ajoittainen hallitsematon nykiminen. Esim. jalka saattaa yht´äkkiä vain nykäistä tai niska saatta "krampata", että pää nytkähtää. Tätä nytkähtelyä esiintyy muutamia kertoja päivässä joskus hieman harvemmin. En ole huomannut, että tietyissä tilanteissa nytkähtelyä tulisi useammin vaan se ilmenee niin liikkuessa kuin paikoillaan ollessaan. Liikunta tuntuu myös tavallista raskaammalta ja tuntuu, että voimavarat hupenevat ennen aikojaan. En jaksa tehdä pitkiä sarjoja salilla, vaikkei painoa olisi paljoakaan. Nämä oireet ovat alkaneet noin pari vuotta sitten. Ne ovat pysyneet aika samoina vuodesta toiseen.
Oire minkä takia aloin selaamaan nettiä on kun noin pari viikkoa sitten seisoin normaalisti, oikeassa jalkapohjassa tuntui kuuma "kuohahdus/kohaus". Ihmettelin olinko astunut jonkin kuuman päälle. En ollut. Nyt nämä "kohaukset" ovat jatkuneet päivittäin. Tunne ei ole lainkaan kivulias, mutta se tuntuu erittäin hämmentävältä, kuin astuisin jonkin lähes tulikuuman kohdan päälle. Tunne on aina samassa kohdassa oikean jalan jalkapohjassa. Tämän oireen tiimoilta katselin netistä mitäköhän se mahtaisi olla ja törmäsin MS-tautiin. Valitettavan moni kohta osui oikeaan.
Minulla on ollut selän kanssa ongelmia. Selässä on 13 asteen skolioosi. Viime jouluna sain selkääni noidan nuolen. Kun selkä oli rauhoittunut, paria viikkoa myöhemmin alkoi särkemään oikeaan lonkkaan. Oikeaa jalkaa ei pystynyt taivuttamaan sivulle. Sain kahden viikon depot-kapseli kuurin, joka tehosi hyvin. Sekä jalka, että selkä voivat nyt paremmin. Lääkäri tällöin epäili, että jokin jalan hermo olisi ollut pinteessä selästä johtuen.
Olen sairastanut vyöruusun noin kolme vuotta sitten. Edelleen silloin tällöin ihossani tuntuu kosketusarkoja alueita, (ei aina vyöruusun alueella – itselläni se oli rinnan alla ja osittain selän puolella). Tunne on aivan samanlainen kuin vyöruusu, mutta nämä ilmenevät harvemmin. Myös kasvoni puutuvat silloin tällöin, mutta tätä on ilmennyt jos monia vuosia.
Olen sairastanut angiinaa monia kertoja ja se onkin useimmiten syy, kun ilmenee kuumetta tai nielukipua. Käytän Cypretyl e-pillereitä. Itselläni ei ainakaan ole tiedossa, että suvussa olisi MS-tautia. Syön erittäin terveellisesti ja harrastan paljon liikuntaa.
Mitä luulet, onko järkevää vielä katsella mihin suuntaan oireet menevät vai tulisiko varata lääkärille aika? Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!
Hei,
Oireisto ei viittaa ensisijaisesti MS-tautiin. Syitä on monia, enkä listaa tässä niitä kaikkia, mutta jo oireiston kesto ja "kohausten" esiintymistapa poikkeavat MS:n yhteydessä tavatuista. Toisaalta MS voi olla hyvin monimuotoinen, ja siksipä sen kanssa käy Internetissä asiaa hakiessa juuri niin, että lähes oire kuin oire saadaan sopimaan MS:iin. Toki on oikein, että kansalainen saa vapaassa maassa hakea tietoa Internetistäkin – ongelma on siinä, että asiantuntijoillakin voi olla pohtimista monimuotoisissa oireissa. Mitä ei Internetistä saa, on ihmisen kliininen tutkiminen, jonka voi tuloksellisesti tehdä vain lääkäri henkilökohtaisesti.
Tuon unohtelun osalta on tavallaan "hyvä" piirre se, että kysyjä panee asian merkille. Huolestuttavampaa olisi oiretiedostamattomuus ja toisten huomauttelu asiasta.
Selässä saattaa kyllä olla jokin pinteen tapainen, mutta tuskin kuitenkaan mitään leikattavaa. Tarkemmin on tästäkään mahdotonta sanoa mitään varmaa tutkimatta tilannetta. Kaikkea ei selkäkään tässä selitä, kuten esimerkiksi pään nytkähtelyä. Vyöruusun sinänsä vaarattomana jälkioireena saattaa esiintyä kuvatunlaisia tuntemuksia.
Vaikka MS ei sinänsä ole tarjolla ensimmäisenä tässä asiassa, joudun toteamaan, että se, että suvussa ei ole MS-tautia, ei ole mikään tae sille, että ihminen ei voisi MS:iin sairastua. Nykyisin ajatellaan niin, että alttius MS:ille voi jossain määrin periytyä, mutta ympäristötekijät, joita ei täysin tunneta, ovat merkittävämpiä. Viime aikoina on painotettu D-vitamiinin saannin riittävyyttä MS:n hoidossa ja ehkäisyssäkin. Kyse ei ole mistään luontaislääkinnän tapaisesta, vaan asiasta kova tieteellinen näyttö.
Mitäkö sitten kannattaisi tehdä? Niin vaarallisina en kuvattuja oireita pidä, etteikö odottaakin voisi. Toisaalta oireet ovat vaivanneet jo pari vuotta, eli pitäisin jokseenkin epätodennäköisenä, että ne yht´äkkiä katoaisivat. Sen tiedän, että epätietoisuus on henkisesti hyvin kuormittavaa ja syö kaikkia voimavaroja. Sen vuoksi suosittaisin yleislääkärille hakeutumista – hän voi sitten harkintansa mukaan lähettää poissulkuja täydentäviin konetutkimuksiin. Hän tulee kliinisen tutkimuksen lisäksi kysymään täydentäviä asioita alkaen esimerkiksi punkinpuremista.
