Minulla on todettu paniikkihäiriö lukioaikana. Olen 25-vuotias avoliitossa asuva yliopisto-opiskelija. Olen käyttänyt ajoittain lääkärin määräämiä nk. SSRI-lääkkeitä ja beettasalpaajia. Ne auttavat kohtuullisen hyvin. Ilman niitä minun on vaikea olla mukana ryhmätöissä. Sairaus rajoittaa minun ja morsiameni yhteistä vapaa-aikaa sekä esim. matkustamisia lentokoneessa tai junassa. En haluaisi syödä lääkkeitä koko ikääni. Voisiko pariterapia auttaa minua vai onko minun mentävä psykoanalyysiin?
Uskon, että voisit hyötyä molemmista esittämistäsi terapiamuodoista. Psykoanalyysi on tehokas, mutta pitkäkestoinen ja usein taloudellisesti raskas. Koska sairautesi vaikuttaa teidän molempien elämään, pariterapiasta on silloin apua ja voisit päästä eroon myös lääkkeistä.
