Olemme avomieheni kanssa miettineet useaan otteeseen lasten hankkimista. Esteenä ovat olleet muut asiat mutta minua huolestuttaa se, millainen isä miehestäni tulisi. Tiedän, että hän pitää lapsista ja on esimerkiksi hoitanut kummityttöään tämän ollessa vauva. Syyt epäröinnilleni ovat hänen isänsä ja veljensä. Mietin aina, tuleekohan hänestä samanlainen kuin veljensä tai isänsä, muissakin asioissa kuin isänä olemisessa.

Veljen perheessä äiti hoitaa lapset ja isä menee ja tekee mitä huvittaa. Veli esimerkiksi ottaa alkoholia lähes jokaisena vapaapäivänään. Sitten hän vielä humalassa yrittää ?hoitaa? vauvaa. Mieheni isä on alkoholisoitunut, vaikkei sitä kukaan myönnäkään.

Kyselen aina mieheltäni, että ethän sinä sitten ole tuollainen kun meillä on lapsia jne. Se on hänestäkin varmasti rasittavaa. Ei kai mieheni käyttäytymistä voi päätellä siitä, minkälaisia hänen isänsä ja veljensä ovat? Miten pääsen eroon tästä ajattelusta? Se rasittaa minua ja on totta puhuen osa syy siihen, miksi emme ole vielä halunneet tehdä lapsia.

Joskus tuntuu siltä, että hyvätkin edellytykset omaavat ihmiset ovat usein turhan varovaisia ja miettimisellä jopa päästävät onnensa kulkemaan ohi. Ja nimenomaan toisinpäin: vielä kehittymistä tarvitsevat yksilöt nimenomaan toimivat vauhdilla, harkitsemattomasti ja pelaavat todellista riskipeliä.

Lapsi tosiaan edellyttää aikamoista vastuuta. Pieni ihmistaimi on hyvin suojaton ja aikuisten armoilla. Ja vanhemmuus herättää aina meissä riittämättömyyden tunteita. Hienoa, että joku ottaa sen asian todesta!

Minua mietityttää kysymyksessäsi kaksi seikkaa. Ensinnäkin teidän kahden yhteispeli asian pohtimisessa: Millaista on sinun ja miehesi keskustelu lapsitoiveesta? Mietitkö asiaa liikaa yksin? Miestä saattavat myös rasittaa sinun epäilysi ja pelkosi. Arvelitkin kyselyn tuskastuttavan häntä. Entä jos suoraan kertoisit huolestasi, mutta myös toiveista ja odotuksista elämässä kolmisin. Ehkä hän pelkää olevansa tarkkailtavana ikään kuin suurennuslasin alla jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa. Onko kysymyksessä vain sinun arvelusi, mikähän miestä pistää lykkäämään toiveen toteuttamista?

Voitko kuunnella häntä, saatko hänet avaamaan ajatuksiaan? Kuka päättää ajankohdan lapsen yrittämisestä vai onko se yhteinen sopimus? Toinen pulma on miehen malli ja käytöstavat puolisosi suvussa. Missä määrin miehesi tällä hetkellä toimii isänsä ja veljensä tavoin? Käyttääkö hän nyt alkoholia häiritsevässä määrin? Usein sukulaiset muistuttavat toisiaan hyvinkin paljon, ja suvun miehet tai naiset toteuttavat kaikki samaa käytösmallia. Eli katsomalla sukua voi nähdä jotakin omaan yhteiseen tulevaisuuteen liittyvää.

Mutta sisarukset saattavat toimissaan olla toistensa täysiä vastakohtiakin. Sama lapsuudenkodin ongelma voidaan ratkaista kahdella täysin päinvastaisella tavalla. Eli esimerkiksi alkoholistikodista tuntuu kasvavan vain joko alkoholisteja tai heidän hoitajiaan. Tiedätkö, mitä mieltä miehesi on lähisukulaistensa toiminnasta?

Muista myös, että aina on kysymys kahden osapuolen yhteispelistä. Siis miten vaimotkin ?tyytyvät? osaansa. Teitäkin on kaksi yhdessä. Jakakaa mietteenne, keskustelkaa, tehkää suunnitelmia. Ajatukset kiusaavat vähemmän, kun ne voi puhua jonkun kanssa. Lapsi on ihana lahja, josta on myös paljon iloa!

Tässä siis liuta kysymyksiä lisää pohdiskelijalle. Toivoisin, että jakaisit ne puhumalla rakkaimpasi kanssa etkä vaivaisi yksin päätäsi.