Hei, olen 25-vuotias perusterve mies. En tupakoi, alkoholia kohtuudella, nuuskaan vain epäsäännöllisesti ( muutama annos viikossa) ja kahvia hieman liikaa. Olen melko hyvässä fyysisessä kunnossa ja pelaan 1-sarjassa lentopalloa. Vaihtelevasti käytän proteiinilisiä ja vitamiinilisiä, en kuitenkaan joka päivä enää. Pari vuotta sitten lopetin runsaan lisäravinteiden käyttämisen ( proteiini ja vitamiinilisät), kun oireet alkoivat. Työterveydessä mitatut verensokerit ja muut perusveriarvot ovat ok. EKG-tehty kesällä eikä siinä poikkeavaa. Kreatiniini arvot olivat nyt kesällä verikokeessa lievästi yli viitearvon maksimin, mutta kuulemma ei hätää ja nyt uudestaan mitattuna normaalit.
Noin 2-vuotta sitten olin kaverini kanssa kahvilla kun minua alkoi heikottaa rajusti ja näkökenttääni ilmestyi sahalaitainen valokuvio, joka laajeni ( en ollut syönyt mitään pitkään aikaan, varmaankin yli 12-tuntia koska edellisiltana oli opiskelijabileet ja alkoholin käyttöä). Näitä sahakuvioita oli ollut aikaisemminkin ja niitä seurasi aina päänsärky, joka ei tosin ollut mikään kova, mutta häiritsevä eli luultavasti kyseessä aurallinen migreeni ( Lääkärissä olin aikaisemmin käynyt kysymässä sahalaitakuviosta ja niin totesivat). Alkoi kuitenkin lisäksi myös pyörryttää ja tuli huono olo, jonka jälkeen vasemmalta puoleltani hävisi näkökenttä kokonaan. Näin siis vain oikean puolen vaikka molemmat silmäni olivat auki. Otin nopeasti jotakin syötävää ja join runsaasti vettä ja sanoin kaverilleni, että jos menee taju, soita ambulanssi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hetken päästä syötyäni näkökenttä palasi ( oli ehkä kadoksissa muutaman minuutin). Olo oli kuitenkin sekava vielä ja heikko, joten menin kotiin ja kävin nukkumaan kun kello oli noin 16-17 päivällä ja nukuin seuraavaan aamuun asti. Seuraavana päivänä minulla oli lieviä vaikeuksia puhua ja kirjoittaa. Mielestäni oireet vielä voimistuivat tästä viikkojen kuluessa. Änkytin puhuessani ja sanat menivät usein sekaisin niin, että puhuessani muutama kirjain oli väärässä paikassa ja sama kävi kirjoittaessani esim. tietokoneella tuli paljon kirjoitusvirheitä, jotka kuitenkin huomasin ja korjasin. Pitkien lauseiden puhuminen ilman taukoa oli mahdotonta, koska keskellä lausetta unohdin mistä olin puhumassa, ellen pitänyt pientä sekunnin taukoa muutaman sanan jälkeen. Koulussa oli vaikeuksia keskittyä ja ymmärtää opettajien puhetta, vaikka asia oli yksinkertaista. Lisäksi huomasin, että ulkopuoliset tekijät häiritsivät rajusti keskittymistäni ja tekemistäni, kun aikaisemmin eivät äänet yms. olleet häirinneet. Oppiminen tuntui vaikeammalta kuin aikaisemmin ja kokonaisuuksien ymmärtäminen. Sanojen löytäminen oli vaikeaa ja tuntui, että sanavarastoni oli surkastunut huomattavasti ja aiemmin oppimani koulusta kadonnut tyhjäksi. Kun muistelin oppimaani, tuntui kuin olisi vain tyhjää ja muistelu tuntui rankalta. Olin myös täysin uupunut ja helposti ärtyvä. Kaikki häiriötekijät tai monta asiaa samaan aikaan pauhaamassa ärsyttivät suunnattomasti, ja tämä turha ärsyyntyminenkin ärsytti koska se tuntui hölmöltä enkä tiennyt mistä se johtui. Muistan nukkuneeni lähes koko ajan aina kun mahdollista, tai makaavani sängyssä. Kaikki pienetkin asiat tuntuivat ylitsepääsemättömän rankoilta ja ahdistavilta ( kuten ajatus koulusähköpostin tarkistamisesta, joka on muutaman klikkauksen päässä koneellani). Ajattelin, että olen ylikunnossa ja lepäsin vain menemättä lääkäriin. Lisäksi harjoittelin puhumista videoiden avulla ja pakolliset kouluhommani hoidin väkisin. Työharjoittelussa tuli palautetta ohjaajalta, että olin poissaolevan oloinen ajoittain. Myös arvosanat koulussa tippuivat. Motorisia oireita ei ollut ja fyysinen kunto oli hyvä esim. liikuntaa harrastaessa jaksoin hyvin, mutta muuten olin täysin uupunut ja voimaton. Tuntui, että lähes opin aikaista helpommin motorisia taitoja kuten käsilläkävely kahdella tai kolmella harjoituskerralla. ( olin aiemmin treenannut kaikenlaista fysiikkaa erittäin paljon jopa kaksi kertaa päivässä, mutta nyt harjoitusmäärät jäivät olemattoman pieniksi ja lentopallon lopetin vuodeksi). Puhumisen ja lukemisen harjoittelu tuntui kehittävän nopeasti minua ja nämä vaikeudet pitkän ajan kanssa jäivät pois tai minimaalisen pieniksi.
Minulla oli pitkään ennen tätä ollut myös hieman koholla verenpaine ( n. 80/150 aamulla juuri herätessä mitattuna) ja rytmihäiriöitä aina varsinkin illalla nukkumaan mennessä. Joskus niinkin kovia, että luulin että sydän ei kestä aamuun asti. Hyppyharjoituksia tehdessä sydämeni ilmeisesti jäi jonkinlaiseen värinätilaan, koska tunsin kuinka se lepatti, enkä saanut normaalisti hengitettyä ja oli pakko istua. Tunne oli suurin piirtein kun jännittäisi jotakin ja olisi ”perhosia vatsassa”. Tätä kesti kutakuinkin 1min ja se meni ohi. Näitä ollut vain kaksi kertaa ja ajattelin olevani ylikunnossa.
Myös noita sahalaitakuviokohtauksia minulla oli säännöllisen epäsäännöllisesti ja niiden aikana tekstin ymmärtäminen ja puheen ymmärtäminen katosivat hetkellisesti täysin ja tuli näkökenttäpuutoksia sivuille, mutta ne kestivät vain vajaan puolisen tuntia ja hävisivät sitten. Kohtauksen jälkeen seuraavat päivät tai viikko olivat aina hieman sekavia kuitenkin ja olo epävarma. Kovaa päänsärkyä ei koskaan ollut, ainoastaan lievä päänsärky kohtauksen mentyä.
Nyt hieman yli kahden vuoden jälkeen tuntuu vieläkin raskaalta keskittyä pitkään johonkin asiaan ja tuntuu, että unohtelen asioita normaalia enemmän. Joskus käy niin, että kun töissä olen päättänyt tehdä jotakin ja kävelen paikasta toiseen, matkalla unohdan mitä piti tehdä ja tulee outo olo ja pää vaikuttaa tyhjältä ideoista ja ajatus katoaa. Tätä oli siis aikaisemmin lähes jatkuvasti. Migreeniä tai auraa ei ole ollut yli puoleen vuoteen. Joka päivä kuitenkin näen jonkinlaista värinää tai valopisteitä ilmestyy näkökenttääni. Joskus ne ovat niin pieniä, ettei niitä huomaa ellei keskity niihin, joskus häiritsevät jos ovat sormenpäänkokoisia. Ollessaan pieniä ne liikkuvat kuin muurahaiset ja sormenpäänkokoiset sokeat pisteet tai valopisteet ovat paikallaan ja liikkuvat katseen mukana. Pisteitä voi ilmestyä mihin tahansa kohtaan näkökenttää. Kesto vaihtelee muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Jos menen pimeään huoneeseen, valopilkkuja välähtelee jatkuvasti vaihtelevan kokoisia riippumatta siitä ovatko silmät kiinni vai auki. Nukkumaan käytyäni alkaa melko kova päänsärky( päänsärkyä ollut vasta muutaman viikon ajan). Joko se alkaa ennen kuin olen nukahtanut tai herään yöllä päänsärkyyn tai aamulla tunnen pään olevan vielä kipeä. Valot häiritsevät yleensä siinä määrin, että esim. autolla ajaessa vastaantulijan valot jäävät näkökenttään pieninä pisteinä normaalia pidemmäksi aikaa.
Mikähän mahdollisesti voisi olla kyseessä? Ja kannattaakohan mennä esim. pään magneettikuvaukseen, kun asia kiusaa mieltä. Vai mitä tutkimusta suosittelet jos suosittelet? En yleensä kovin helposti lääkäriin mene. Jos pään kuvaa niin näkyykö sieltä vielä vaikka olisi pari vuotta sitten ollut esim. lievä aivoinfarkti.
Hyvä 25-vuotias. Kiitän varsin seikkaperäisestä oirekuvauksesta.
Se, että oireita on ollut jo 2 vuoden ajan, puhuu vaarallista syytekijää vastaan. Sahalaitakuviot, joita seuraa päänsärky, sopivat täysin auralliseen migreeniin. Samoin minuuteissa korjautuva näkökenttäpuutos ja sanojen löytämisvaikeus, joskin tässä alkaa vastaan tulla rajanveto aivoverenkiertohäiriöiden suhteen. Jälkimmäiset oireet ovat huomionarvoisia – eritoten pitempään kestäneet sanojen löytämis- ja oppimisen mielessäpitovaikeudet. Silmien liikkeiden mukana seuraavat täplät ja sutut ovat useimmiten vaarattomia lasiaissamentumia.
Jos sydämessä todella tuntuu rytmihäiriötuntemuksia, on nämä syytä selvittää. Jos tällaisia todella, on voivat ne aiheuttaa aivoverenkiertohäiriöitäkin. Ensimmäiseksi tulisi hakeutua opiskelija- tai työterveyshuoltoon ja kertoa oireiston laatu, kesto ja esiintyvyys. Sydänfilmi (EKG) on välttämätön, ja sydämen pitkäaikaisrekisteröinti tulee jättää lääkärin harkintaan. Sa´moin tietyt perusverikokeet.
Pään magneettikuvaus on noiden jaksamis- ja keskittymisvaikeuksien selvittelymetodina myös paikallaan, edellä kuvatussa järjestyksessä.
Kuten sanottu, oireiden pitkä kesto ei viittaa vakaviin asioihin, mutta jo opiskelumenestykseen vaikuttava oireisto on perusteltua selvittää ja aloittamalla yleislääkäristä. Pään MRI:ssä näkyvät nykyäänkin hyvinkin vanhat infarktit, mutta muu tutkittavaksi esittämäni on syytä tarkistaa myös tällaisen mahdollisuuden taustalta.
