Mieheni on mukava ja rauhallinen. Toisinaan hän on kotona jyrkkäkin mutta ulospäin joustaa mielestäni joskus liikaa. Tilanteessa, jossa esimerkiksi sukulaisille tai tuttaville on sanottava ei, hän yrittää aina laittaa minut eturintamaan. Hän saattaa jopa jälkeenpäin sanoa: “Kyllähän minä olisin, mutta kun sinä…”
Olen nyt muutaman kerran varonut sanomasta omaa mielipidettäni asiassa, jota vastaan molemmat aivan varmasti olemme. Olen vain antanut asian “roikkua” ja toistanut, että tehdään niin kuin hän haluaa. Olen tähän myös ollut aivan oikeasti valmis. Lopulta hänen oli pakko vastata sukulaisilleen oman mielensä mukaan, ja hän on tästä minulle raivoissaan. Vastaus oli kielteinen, ja tiesin koko ajan hänen sisimmässään ajatelleen niin. Hän yritti moneen kertaan kierrellä tyyliin: “Sinähän et halua, ethän?” Tällöin minä olisin ollut syy kieltäytymiseen. Omaa mielipidettään hän ei kerro tai se muuttuu eri päivinä.
Ongelmani on siis vastuuta pakoileva mies. Hän haluaa ilmeisesti eniten sitä, että on muiden ihmisten mielestä mukava mies välittämättä siitä, että näin toimimalla hän saattaa tehdä minusta syntipukin. Miten menetellä hänen kanssaan? Se, että hän pakon edessä joutuu ottamaan vastuun ja päättämään, käy raskaaksi. Mies on kuin nurkkaan ahdistettu eläin ja hyvin vihainen, kun on joutunut päättämään.
Rakastan miestäni ja hänessä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta tämä vastuun pakoileminen on alkanut ahdistaa minua. Monet käytännön asiat sujuvat meiltä hyvin ja olemme tasa-arvoisia, kumpikaan ei määrää kaapin paikkaa.
Liian mukava tai mies, jonka täytyy julkisesti aina olla ympäristönsä kanssa samaa mieltä. Sinä olet ainoa, joka näkee sileään julkisivuun mahdollisesti tulleen särön! Se lienee suuri luottamuksen ja läheisyyden osoitus. Sinut on otettu puskuriksi teidän yhteisen yksikön ja muun maailman väliin. Sanomaan ei tarvittaessa. Näyttää siltä, että hänen on melkein mahdotonta sanoa kantaansa sinullekin, ellei ensin yritä tiedustella, mitä teidän sinun mielestäsi kuuluu ainakin sanoa ellei ajatellakin. Sitä tarkoittanee hänen huojuntansa eri mielipiteiden välillä eri päivinä.
Uskoisin miehen sisimmässään kyllä tietävän kantansa, mutta sitä ei suurin surminkaan saa sanoa. On jostakin syystä hyvin vaarallista jäädä mielipiteineen eri puolelle kuin toiset. Erilaisuus ja yksilöllisyys ovat hyvin ahdistavia ja pelottavia.
Olet tehnyt asiaa hyvin valaisevan kokeen. Tällainen jees-mies on todella mukava, varsinkin muiden mielestä. Läheisessä suhteessa se ei kuitenkaan aina menettele. Oikea läheisyys ei edes ole mahdollista ainaisella myötäilemisellä. Sinun itsetuntosi on kuitenkin kestänyt tähän asti. Mutta kuten sanotaan, kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee väkisinkin pyllistäneeksi vastakkaiseen suuntaan. Eli liika muiden miellyttäminen kostautuu tylyytenä kotiväkeä kohtaan.
Tietääkö miehesi, että hänen pelokkuutensa tuntuu sinusta vastuun pakoilulta? Saatat joidenkin silmissä olla syntipukki, mutta joskus voit myös tarjota miehelle ikään kuin kainalosauvan, johon ahdistuksessa tukeutua, kun omat jalat eivät kestä.
Suosittelen avointa puhumista siitä, että hänen piilottelunsa todella ahdistaa sinua. Teillä on kaiken kaikkiaan hieno suhde ja paljon hyviä yhteisiä kokemuksia. Niiden varassa on turvallista lähestyä tätäkin pulmaa.
Erimielisyttä ja vastakkaisen kannan ilmaisua sekä hyväksymistä voi harjoitellakin, vaikkapa ihan pienissä asioissa ja jokapäiväisessä elämässä. Tarkkaile, miten se oikein sujuu. Kun mies ilmaisee jotakin, mikä ei sinua miellytä, jaksatko kuulla ja olla iloinen saamastasi tiedosta?
