Hei. Olen 35-vuotias mies, jolla on elinikäinen trauma pienestä peniksestä ja kiveksistä. Olen hävennyt puutettani lapsuudesta saakka ja oltuani lapsi yritin mainita asiasta eri tahoille. Vastaus oli, että kyllä ne kasvavat. Ei kasvanut. Olen menettänyt monia hyviä ihmissuhteita asian vuoksi. Minua on jopa karsastettu jätkäporukoissa. Minulla ei ole ollut lykkyä naisten suhteen. Olen nyt avioliitossa, mutta lapsia meillä ei ole kuin 1. Minulla on kaikki testosterin puutteen oireet, joista ei sen enempää. Testosteronin tuotanto minulla on n. 3-7 nmol/l testien mukaan. Olen varannut lääkäriajan itselleni tästä asiasta, jonka tahtoisin edes jollain tavalla korjaantuvan.
Pahinta tässä on, että pojallani näyttäisi olevan samoja oireita. Poikani, joka on alakoulussa, selvästi häpeää ruumistaan, johon liittyy suurehkot rintarauhaset ja pienet sukupuolielimet, pienemmät kuin eräällä läheisellä nelivuotiaalla pojalla. Pojan käyttäytymisessä on tyttömäisiä piirteitä. Hän on myös hyvin herkkä itkemään. Poikani harrastaa koripalloa, mutta seuraa yleensä vaihtopenkiltä eikä minusta näytä kuuluvan ainakaan käytännön tasolla jätkäporukkaan. Pelkään, että poikani käy läpi saman elämän helvetin, jossa saa tuntea olevansa vain tyttöjen ystävä, eikä mahdollinen elämänkumppani. Mitä teen, kun vaimo, kouluterveyden hoitaja ja muut vähättelevät asiaa samalla tavalla kuin itseni tapauksessa n. 20-25 vuotta sitten ?
Itse epäilen jotain sikiöaikaista tapahtumaa omalla kohdallani, sillä äitini poltti paljon tupakkaa odottaessaan, mutta poikani äiti ei polttanut.. Voisiko silti olla kyse jostain sikiöaikaisesta häiriöstä testosteronin tuotantoa säätelevätn aivojen tumakkeen tms. suhteen ? Voiko asiaa vielä poikani kohdalla korjata ja jos voi, millä tavalla lähden viemään asiaa eteenpäin.. Haluaisin pojalleni niin paljon parempaa elämää, kuin itse olen saanut elää hyljeksittynä ja muiden varjossa.. Onneksi näistä asioista voi kirjoittaa tänne. Tuntuu, että nämä asiat ovat (naispuolisille) tk-lääkäreille vaikea aihe. Toiveessa olisi tietysti molempien itseni sekä poikani hyvinvointi, mutta myös vaimoni ja poikani tulevan mahdollisen kumppanin hyvinvointi..
T: huolestunut aviomies ja isä
ps. Vaimoni ei ole tyytyväinen seksiimme. Pitkään aikaan hän ei uskaltanut mainita, että penikseni on hänelle liian pieni ja että tulen liian nopeasti (ilmeisesti liian pienten kivesteni takia). Olen pystynyt pidentämään aktia puudutevoiteella, mutta tuntumaa en ole saanut korjattua.
Paljon asiaa ja ne liittyvät sekä urologiaan, pediatriaan sekä psykitariaan. Urologian osalta testosteroniarvot ovat alhaiset ja ne voidaan korjata testosteronikorvaushoidolla. Lääkäri tekee hoitosuunnitelman ja kontrollit. Ennenaikainen siemensyöksy voidaan hoitaa myös respetilääkkeellä (Priligy tabl.). Mukana on myös paljon psykiatrista mm. itsetunnon heikkous sekä oman kehon kieltäminen, jotka eivät välttämättä johdu matalasta testosteroniarvosta. Psykoterapia voisi hyvinkin auttaa. Poikanne suhteen pediatrin konsultaatio murrosiän kynnyksellä lienee aiheellinen ja siihen tulisi saada lähete koululääkäriltä.
