Mikä auttaisi kouluikäisen mustasukkaisuuteen? Hän kokee koko ajan jäävänsä toiseksi vauvalle ja se aiheuttaa jatkuvia törmäystilanteita kotona.
Teillä taitaa olla terve lapsi, joka osaa ilmaista hyvin tunteitaan – häntä tosiaan kannattaa kuunnella ja hyväksyä hänen tunteensa. Mustasukkaisuus on sukua pelolle ja yhdistyy usein menettämisen pelkoon. Koululainenkin todennäköisesti pelkää menettävänsä vanhempiensa ja sukulaistensa huomion, asemansa perheessä, arkirutiinit, hyvät sanat, hellyyden ja ties mitä muuta. Eikä pelko ole turha, koska vauva tuo mukanaan paljon muutoksia tai ainakin muutoksen uhkakuvia. Ja kukapa suuria muutoksia rakastaisi!
Tunne on hyvä ottaa vakavasti, sillä kuten kirjailja Francoise Sagan sanoo: ”Mustasukkaisuudelle ei mikään ole kauheampaa kuin nauru.” Voi olla, että aikuisen on hyvä pukea tunne sanoiksi lapsen puolesta: sopivassa tilanteessa voi sanoa suoraankin, että lasta varmasti harmittaa, kun vauva vie nyt niin paljon vanhempien huomiota. ”Taidat olla vähän mustasukkainen, ja se on ihan ymmärrettävää.”
Todennäköisesti ei kannata korostaa lapsen isoutta, jos hän juuri nyt haluaisi olla yhtä pieni, soma ja avuton kuin vauvakin. Eli koululaiseltasi ei kannata vaatia eikä odottaa isoveljeyteen tai -siskouteen liittyviä asioita. Älä odota hänen olevan hyvä ja rakastava isoveli tai isosisko, joka auttaa vauvan hoidossa tai viihdyttää vauvaa. Riittää, ettei hän vahingoita pikkuista. Sanallisille solvauksille, kuten ohimennen heitetyille ”tyhmä vauva” – tyyppisille kommenteille, ei kannata ainakaan aluksi lotkauttaa korvaansa. Jos vauvan mollaaminen vain pahenee, jossakin vaiheessa voi yleisellä tasolla todeta, ettei ihmisiä saa nimitellä.
Kokeile antaa lapselle sitä, mitä hän pyytää: ainakin hippu samanlaista hellyyttä ja huomiota kuin vauvallekin. Koululainen saattaa olla jo siinä iässä, ettei hän enää oikopäätä vastaanota lepertelyjä, suukkoja ja haleja. Siitä huolimatta hän saattaa kaivata niitä. Entä jos kokeilisi osoittaa lapselle muutaman hellittelysanan vauvan kautta: ”Onpa sulla ihana höpönöpö veli.” Muutenkin koululaista kannattaa kehua vauvalle ääneen. Lapsi saattaa myös haluta tulla vaivihkaa mukaan vauvaleikkeihin. Esim. kutitusleikit ovat kivoja isommistakin lapsista. Myös vauvahierontaa voi mainiosti soveltaa koululaisiin. Ja aikuisiin myös.
Välillä voi auttaa sekin, että katselee koululaisen kanssa tämän vauvakuvia ja muistelee, miten ihana tämä on ollut pikkukäärönä. Jos on pitänyt vauvakirjaa, sitäkin voi olla yhdessä mukava tutkia. Joskus myöhemmin voi sitten painottaa, miten hienoa on, kun kotona ei ole kahta vauvaa, vaan vauvan lisäksi mukava koululainen.
Vaikka on hyvä huomioida sisarus vauvan hoidon lomassa, olisi hyvä jaksaa keskittyä arkipuuhissakin välillä vain häneen. Kahdenkeskistä aikaa koululaisen kanssa saattaa olla vaikea järjestää, mutta arkitoimet riittävät mainiosti, esim. läksyjen tekeminen yhdessä, kokeisiin kuulustelu, välipalan laitto, yhdessä syöminen, herkkuhetki tai juttutuokio vauvan nukkuessa. Oletko maininnut sukulaisille, että tekstiviestitkin ilahduttavat lasta, etenkin jos niissä ei mainita uutta tulokasta?
Muutokset heilauttavat arkea, joten ne kannattaa minimoida. Arjen pitäminen mahdollisimman samankaltaisena luo turvallisuutta ja rauhoittaa isompaakin lasta. Jos lapsella on jo harrastus tai harrastuksia, koita järjestää arki niin, että hän voi jatkaa niitä. Jos kaverit ovat saaneet kyläillä teillä, anna heidän kyläillä edelleen, jos suinkin jaksat. Älä myöskään päästä lasta lipsumaan sovituista rutiineista. Jos huone on pitänyt siivota joka viikko, pitää se siivota nytkin. Muista myös suuttua koululaisellesi ihan yhtä reippaasti kuin aiemminkin.
Ja vielä on ainakin yksi oljenkorsi: Erityisoikeuksien lisääminen kannattaa ajoittaa vauvan syntymän jälkeiseen aikaan: Jos viikkorahan korotuspaineita on ollut jo pitkään, nyt voisi olla oiva hetki isosisko- tai isovelilisälle. Ja jos tuntuu, että koulainen on jo niin iso, että voi valvoa viikonloppuisin vaikkapa tunnin myöhemmin kuin aiemmin, kannattaa sekin toteuttaa suurieleisesti nyt.
Todennäköisesti mustasukkaisuus helpottaa vähitellen. Isosiskoksi tai isoveljeksi kasvetaan pikkuhiljaa, niin kuin äidiksi ja isäksikin.
