olen 28.viikolla raskaana. Tiedän että hormonit tekee tässä tilanteessa väsyneeksi ja itkuiseksi, mutta välillä tuntuu, että tämä on vähän liikaa. Olen koko ajan väsynyt, voisin nukkua 24h/ vrk. Kun tulen töistä tai koulusta, menen suoraan nukkumaan muutamaksi tunniksi. Illalla pakotan itseni tekemään koulujuttuja. Koulujutuille jää kuitenkin kauhean vähän aikaa, työt viivästyvät ja tulee kauhea stressi. Stressaan koko ajan opiskelun hidastumista/viivästymistä, pelkään että joudun keskeyttämään opintoni kun en saa töitä ajoissa valmiiksi/ kursseja suoritetuksi. Pelkään myös opettajien sanomisia, joskus jopa niin paljon etten uskalla mennä tunnille. Tämä kaikki saa aikaan sen, että itken joka päivä saamattomuuttani ja pelkoani. Olen puhunut näistä asioista miehelleni ja hän sanoo ettei asioista pidä huolehtia liikaa, kaikki menee lopuksi hyvin. Silti stressaan. Lääkärille tms en uskalla puhua, sillä pelkään että saan “sosiaalitantat” perääni vahtimaan (aiheuttaisi vain lisää stressiä) tai että minut todetaan jollakin tavoin kykenemättömäksi huolehtimaan tulevasta lapsestamme. Onko tämä kaikki vain hormonien aiheuttamaa?!
Raskausaikaan saattaa liittyä mielialavaihtelua, väsymystäkin ja täysiaikainen opiskelu saattaa olla vaikeaa. Joskus asia vain täytyy hyväksyä ja todeta että on myös oikeus levätä ja kerätä voimia. Toisaalta väsymyksesi ahdistaa sinua ja aiheuttaa syyllisyyden tunteita, jolloin tilannetta saattaisi avata se että keskustelisit asiasta esim. oman lääkärisi kanssa. Vaikka sinulla todettaisiinkin masennusoireita ei kukaan voi kieltää oikeuttasi hoitaa omaa lastasi. Hoitaminen on vain helpompaa kun itse saa asian mukaista tukea tämä on sinun ja lapsesi yhteinen etu.
Antti Hynninen, yleislääketieteen erikoislääkäri
