Hei. Kysymykseni koskee ns. depersonalisaatiokokemustani, josta en ole päässyt lainkaan yli.
Olin viime kesän fyysisesti suhteellisen raskaassa duunarityössä yhtäjaksoisesti kesäkuusta syyskuun alkuun. Ennen kesätöitä takanani oli raskas ja kiireinen ensimmäinen yliopistovuosi. Menin käytännössä viimeisestä tentistä suoraan töihin ja viimeisen työpäivän jälkeen melkein suoraa takaisin kouluun. Työviikot olivat läpi koko kesän 40-tuntisia, viikonloput vapaita kylläkin.
Ensimmmäisenä yliopistovuotenani kaikki opinnot eivät menneet suunnitelmien mukaan ja osa kursseista lykkääntyikin tämänhetkiselle lukukaudelle uusien opintokokonaisuuksien sekaan, mikä jossain määrin stressasi koko kesän ja stressaa osittain edelleen.
Samanaikaisesti viime kesänä kävin turhankin paljon kuntosalilla raskaan työn ja pitkien päivien rinnalla. Minulla oli pakonomainen tarve käydä salilla heti töiden perään, satoi tai paistoi. Usein päivät venyivätkin sen mittaisiksi, että lähdin puoli seitsemän töihin ja tulin seisämältä illalla kotiin.
Heinä-elokuun vaihteessa jokin kuitenkin meni pieleen. Vietin kavereideni kanssa rentouttavan festivaali viikonlopun toisella paikkakunnalla, missä rentouduin oikein kunnolla ja kaikin puolin oli oikein hyvä fiilis. Maanantaina minun piti kuitenkin matkustaa takaisin kotipaikkakunnalle ja mennä töihin. Vietin tuon viikon yksin kotona, kun yhtenä aamuna herätessäni tunsin että kaikki ei ollut kohdallaan.
Minulle tulin pakonomainen tarve jostain syystä kyseenalaistaa kaikki mahdollinen. Miksi autolla ajetaan näin kun ajetaan? Miksi töissä asiat tehdään näin kun tehdään? jne.. aivan typeriä ajatuksia, joista en meinannut päästä irti. Samalla koin todella vahvan epätodellisen olon tunteen, kuin kuvaisi itse omaa elämäänsä olematta siinä läsnä tai kuin kulkisi ns. automaattivaihtella paikasta toiseen miettimättä mitään. Ts. vahvasti ja jatkuvasti tuntuu siltä kuin ei yksinkertaisesti ajattelisi yhtään mitään tai joku toinen ajattelisi puolestani kaikki asiat. Taas kun keskityn tekemään jotain, pystyn kyllä toimimaan, opiskelemaan, urheilemaan, työskentelemään, mutta kun olen yksin tekemättä mitään, huomaan etten mieti ainakaan tietoisesti yhtään mitään.
Samaanaikaan alkoivat myös vihlonnat eri puolilla pääkoppaa sekä vahva puristusotteen tuntuinen ote päänympärillä kuin vanne olisi puristanut päätäni kasaan. Muutaman viikon sisällä tämä “vanne” katosi päästäni, mutta epätodellisuuden tunne sekä epämääräiset vihlonnat sekä polttelun tunne päässä jäivät. Samalla jossain vaiheessa hyvin äkkiä kuitenkin ekojen oireiden jälkeen huomasin, että tunteeni ikään kuin jäätyivät. Mikään ulkoinen asia ei oikein herätä kiinnostusta tai mielipidettä tai tunnetta suuntaan eikä toiseen. Tunteiden pintaan tuonti tuntuu mahdottomalta, ikään kuin ei vain kykene tuntemaan mitään. Samalla tuntemukset omasta kehosta ovat jossain määrin heikentyneet elintoimintojenkin suhteen. Tuntuu että oireita on tullut litaniakaupalla tuon kesän “kohtauksen” jälkeen vain lisää.
Yksi mainitsemisen arvoinen asia on varmasti, (mitä en aikaisemmin edes ajatellut) että minulla oli koko viime kevään päällä aknen hoitoon isotretinoin aktavis- lääkekuuri (40mg vuorokaudessa, 6kk kuuri). Kun poissaolo ja epätodellisuuden tunne ilmenivät töissä, jätin kuurin kesken viikko oireiden ilmenemisestä. Jäljellä olisi ollut kuuria vielä 18 päivää.
Kysymykseni kuuluukin, mistä nämä oireeni voisivat johtua? Voisiko ko. lääke voinut laukaista tilanteen, elmäntapa vai mikä? Yksi asia mitä olen pohtinut on myös alkoholin käyttö kuurin aikana, mikä oli sallittua kohtuullisesti. Lähinnä tässäyhteydessä ymmärsin alkoholin ja lääkkeen yhteisvaikutuksen liittyvän maksan kuormitukseen. En käytä alkoholia arkikäytössä ruoan kanssa yhtään, mutta joskus keskimäärin kerran kk:ssa olen nauttinut jonain viikonloppuna alkoholia useamman annoksen kerralla, ehkä joskus liikaakin iltaa kohden. Yleinen jaksamistaso on kuitenkin fyysisesti kohtuu hyvä, mutta keskittymiskyky välillä varsinkin nyt kouluasioiden parissa ei tunnu pysyvän kasassa lainkaan.
Loogiseksi selitykseksi yleislääkäri väitti stressiä ja uupumusta. Neurologikaan ei oireistani oikein yksiselitteistä diagnoosia osannut luoda, diagnosoi depersonalisaatiohäiriön ja antoi lähetteen magneettikuvauksiin. Heinäkuun aikana alkoholin nauttimiskertoja oli viikonloppuina useampikin, joista yksi tai kaksi olivat kertoja jolloin alkoholia tuli nautittua enemmän.
kiitos vastauksestasi jo etukäteen!
Tuohan kuulostaa oppikirjaesimerkiltä työuupumuksen rajusta puhkeamisesta. Sinua on hoidettu ja tutkittu ihan oikein eli hyvä kun lopetit aknelääkkeen, sillä alkon ja lääkkeen yhteissivuvaikutukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä ja monimuotoisia. Toinen hyvä on se, että neurologi antoi MRI-lähetteen, koska derealisaatiokokemus edellyttää aivojen kuvantamista varsinkin nuorilta ennen kuin tila voidaan luotettavasti tulkita “psyykkiseksi”. Joten, nyt jos koskaan – olisiko aika hellittää ?
