Tervehdys! Olen 30-vuotias perusterve nainen. Ainaoana sairautenani on lapsesta asti vaivanneet eläin- ja siitepölyallergiat. Eniten altistun kissalle, mutta myös koirat, hevoset ja jyrsijät sekä muut karvaiset eläimet aiheuttavat voimakkaita allergiaoireita, kuten nuhaa, aivastelua, kurkun ja silmien kutinaa ja kirvelyä. Myös erilaiset pölyt ja siitepölyt ärsyttävät. Eläimistä, erityisesti kissasta, saatan saada jopa hengenahdistusta, silloin harvoin kun olen kissan kanssa samassa tilassa ueamman tunnin.
Allergiani on testattu joskus nuorena. Lääkkeitä en joudu käyttämään – riittää kun vältän altistavia tekijöitä. Siitepölykautena voi olla aivastelua ja kutinaa, mutta ei sen vakamapia oireita.
Olemme rakentamssa taloa ja minua askarruttaa nk. Ekovillan käyttö rakennuseristeenä. Ekovilla valmistetaan keräyspaperista eli sanomalehtipaperista ja on erittäin yleisesti käytetty eriste tänä päivänä etenkin taloissa, jotka rakennetaan nk. pitkästä tavarasta. Meitä kuitenkin mietityttää tuotteen puhtaus ja se, voinko minä jo valmiiksi allergisena henkilöä altistua esimerkiksi eristeen sisältämälle hartsille tai muille painomusteessa oleville aineille. Valmistaja vakuuttaa, että tuote on turvallinen, mutta asia mietityttää kovasti, koska se on “lopullinen” osa tulevaa kotiamme – olisi painajainen, jos minä alkaisin muuton jälkeen oireilemaan allergisesti kyseisen tuotteen takia.
Toisena vaihtoehtona on perinteinen villa tai esim. Ewona vanu, mutta ne ovat nk. levyvilloja eli erittäin työläitä asentaa eikä lopputulos ole välttämättä niin tiivis ja hyvä kuin Ekovillalla. Mieheni on myös allerginen, ja saa pahoja oireita perinteisen villan käsittelystä.
Selluvilla, varsinkin jos se ruiskutetaan märkänä seinäeristeeksi, saattaa haista kauan. Siitä minulla on ihan omakohtaista kokemusta, jota henkilökohtaisesta mielenkiinnosta hain, kun innostuin eko-ajattelusta aikoinaan. Käytin silloin suositeltua seinärakennetta, jossa ei käytetty muovista höyrynsulkua vaan voimapaperia ilman sulkuna. Siitä sen opin, etten koskaan tule tuota toistamaan. Jos olisin sulkenut sen muovisen höyrynsulkumuovin taakse olisi tilanne varmaankin ollut paljon parempi. Jos nimenomaan selluvillaa haluatte käyttää, kannattaa käyttää ehdottoman hyvin tiivistä höyrynsulkumuovisysteemiä sen tukena. Ewonan etu on, ettei se haise eikä pölise, ja siksi on ainakin sisätiloissa käytettynä / asennettuna mielestäni ylivoimainen lämmöneriste, siinä suhteessa voittaen lasi- ja kivivillan. Jos haluaa puukuitua, on olemassa puukuidusta tehtyä puhdasta eristelevyä, joka ei haise. Jos ostatte elementtirakenteisen talon, on sen seinäeristeet jo paikallaan, eikä niiden kanssa juurikaan jouduta tekemisiin, sisäpuoliset eristykset voidaankin vallan hyvin hoitaa vaikka Ewonalla, jonka olen todennut omassa remonttikohteessani miellyttäväksi ja ärsyttämättömäksi.
Ilmatiiviydellä ei ole mitään tekemistä lämmön eristeen laadun kanssa: kaikkien läpi tuuli puhaltaa, ellei seinässä ole kunnollista tuulensuojakerrosta. Kaikkien läpi myös sisäilma virtaa iloisesti ulos, ellei ole kunnollista ja tiivistä ilmansulkua. Rakenteen tiiviys saadaan aikaan siis tuulensuojalla ja ilmansululla. Nykyisillä eristevahvuuksilla en uskalla olla käyttämättä ilmansulkuna kunnollista muovia, joka antaa samalla asiallisen höyrynsulun, joka estää vesihöyryn pääsyn seinärakenteisiin, joka on aina haitallista, vaikka kuuleekin muuta selitettävän. Ns. kosteutta sitova / vapauttava seinärakenne on utopiaa ilman näyttöä toimivuudesta, sen sijaan yltiöpäisyys kosteusasioissa monesti on johtanut vaikeisiin rakenteiden kosteusvaurioihin.
Höyrynsulkumuovia suositan siksikin, koska talvella vesihöyryn helposti läpäisevissä rakennuksissa sisäilmasta tulee väkisinkin kovin kuivaa: vesihöyry ”pakenee” ulkoilman suuntaan. Muovi estää sellaisen paon, ja samalla myös ehkäisee vesihöyryn tiivistymistä eristekerrokseen, josta seurauksena on mikrobivaurioita, – joita voi olla myös selluvillassa. Kovin kuiva sisäilma on allergikollekin melkoinen riesa.
Jos siis halutaan tiivis rakenne, on höyrynsulkukalvon oltava ehdottoman tiivis, sinnepäin-meininki on tavallista eikä tuota siedettävääkään tulosta.
Asunnon sisäilman vaihtuvuus tulee hoitaa asiallisesti vähintäänkin rakennusmääräysten mukaan ja mielellään pyrkien Sisäilmayhdistyksen sisäilman laatutasoon S1 ( kts www.sisailmayhdistys.fi ). Siinä tarvitaan asialliset väylät poistettavalle likaantuneelle ilmalle että tilalle tuotavalle puhtaalle korvausilmalle. Ne eivät voi eivätkä saa vaihtua rakennuksen vaippojen läpi. Riittävä puhtaan korvausilman saaminen on edellytys hyvälle sisäilmalle, joka taas on edellytys allergikonkin hyvinvoinnille. Riittävä ilmanvaihto voidaan toteuttaa monilla tavoin, mutta aina suunnittelussa ja toteutuksessa osaava ammattilainen on tarpeen. Poisto- ja tuloilmavirtojen tulee olla laskettavissa huonekohtaisesti.
Viisautta – ja onneakin- vaan projektiinne!
