Olen 57 vuotias mies. Sepelvaltimotauti, pienet sydänkohtaukset -90 ja -95. Aivoinfarkti 07 ja TIA -kohtaus -08. Aivoinfarktista jäi pienehkö näkökenttäpuutos. Sen jälkeen myös vasemman puolen korva alkoi soida koko ajan. Samoin tunnen, kuinka veri “menee” takaraivossa pulssin mukaisesti. Kunto hyvä nykyään, samoin verenpaineet.
Nuo eivät niinkään häiritse, mutta oudoin vaiva infarktin jälkeen on sellainen, että päässäni on infarktista lähtien tuntunut erittäin usein (kymmeniä kertoja päivässä) eräänlaisia pelottavia “humahduksia”. Yksityissektorin erikoislääkäri ja terveskeskus eivät osanneet asiaa selittää.
Nyt olen kuitenkin huomannut, että asia liittyy silmiin. Kun esim. tv:ssä kuva vaihtuu kirkkaaksi, humahdus tulee joka kerta heti. Kun nyt olen katsonut tv:tä aurinkolaseilla (!), ovat oireet hävinneet lähes tyystin. Jatkanko aurinkolaseilla katsomista, vähennänkö tv:n katselua yleensä vai ostanko tummennetut lasit? Haluaisin kovasti vastauksen, joka ei olisi ympäripyöreä ja josta kävisi ilmi, että sen antaja oikeasti tietää tällaisesta vaivasta. En varmasti ole ainoa maailmassa, jolle tällaista on sattunut ja asia vaivaa minua todella kovasti ja on pelottava muutenkin. Yksityiseltä lääkäriasemalta ja terveyskeskuksesta sain mitäänsanomattomat vastaukset, joiden hinnaksi tuli yhteensä 205 euroa!
Kysymyksen perusteella vaikuttaa todennäköiseltä että kyseessä on ollut nimenomaan sydänperäinen aivoveritulppa takimmaisen aivovaltimon alueella takaraivolohkon näköaivokuorella sekä tähän liittyen pysyvänä oireena osittainen näkökenttäpuutos. TIA-kohtauksesta ei tarjolla tarkempaa kuvausta, sydänperäisessä syyssä on tyypillistä että se ilmenee eri suonen alueella. TIA kohtauksia on hyvin monenlaisia, mutta tavallisimpia ovat toisen silmän näönhämärrykset jotka johtuvat kaulavaltimoperäisestä tulpasta. Kaulavaltimoperäinen TIA voi aiheuttaa aivojen alueella myös toispuoleisen heikkouden, tavallisimmin käden heikkouden tai puheentuoton häiriön. Toista kautta eli nikamavaltimoiden kautta aivoihin tuleva tulppa voi aiheuttaa huimausta ja näköhäiriöitä. Kuvattu äkillinen humahdus ja kuvan kirkastuminen on harvinainen. Näin usein ilmetessään se ei ensisijaisesti sovi uudeksi aivoverenkiertohäiriöksi tai TIA-kohtaukseksi. Sen sijaan oire voisi kehittyä mm. epileptisellä mekanismilla, jolloin kyseessä on aivoinfarktin reuna-alueiden ”ärsytys” ja purkauksellinen aivosähkötoiminta. Jos tästä on kyse, oiretta voi hillitä epilepsialääkkeillä, mutta ensin tarvittaisiin diagnoosin varmistus, joka ei aina ole helppoa. Apua saattaa olla mm. EEG:stä eli ”aivosähköfilmistä” ja eräistä vaativan tason erikoistutkimuksista jollaisia löytyy lähinnä yliopistollisista keskussairaaloista. Diagnoosin pitää pyrkiä, sillä oire ei välttämättä rauhoitu itsestään. Neurologille asia selvästi kuuluu ja oireen perusteella voi myös pyytää lähetettä neurologian poliklinikalle, jonka vaihtoehtona siis potilaalle kalliimmat yksityiset tutkimukset. Jos aurinkolasit auttavat kohtauksen estossa, niitä kannattaa käyttää. Allekirjoittaneen kokemus aivoverenkiertohäiriöiden hoidossa? Vastaan nykyään aivoverenkiertohäiriöiden diagnostiikasta ja hoidosta Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirissä ja sitä ennen olen toiminut HYKS Meilahden sairaalassa yli 20 vuotta, suurimman osan siitä aivohalvausyksikön vastuulääkärinä, lisäksi mm. potilasjärjestön puheenjohtajana ja asiantuntijalääkärinä. Näihin vuosiin on mahtunut kymmeniätuhansia aivoverenkiertohäiriöpotilaita.
