Välillä tuntuu, että elämä potkii todella päähän. Koen etten ole saanut elämässäni mitään helpolla. Nyt kun rahahuoliin on löytynyt ratkaisu ja vihdoin voimme yrittää perustaa perheen niin vastaan tulee lapsettomuus. Kuinka jaksaa käydä kaupassa/kylässä kaikkialla on ihania vauvoja. Koen etten ole nainen, kun en saa lasta omin avuin. Olemme kyllä menossa hoitoihin. Olen syönyt masennuslääkkeitä jotain vuosi sitten hetken aikaa, kun kaikki meni silloin alta, en kokenut niistä olevan apua. Miten elämään saisi jotain tolkkua? Joskus mietin kuinka hyvin asiat loppujenlopuksi kuitenkin on; on työpaikka (tosin en viihdy siellä), ihminen jota/joka rakastaa, koti jne. mutta silti jotain puutuu, eikä yleensä osaa arvostaa sitä mitä on. Olen kohta 30 ja ajattelen, että siinä iässä olisi pitänyt saavuttaa jo jotain? Kärsin lisäksi kroonisesta hartiakivusta, voiko tämä johtua masennuksesta? Olisiko jotain itsehoitokeinoa millä saisi lievän masennuksen kuriin ja osaisi suhtautua elämään optimisemmin? Myös itsetunto on aika heikoilla jäillä, kuinka sitä voisi parantaa. Voisitko suositella jotain hyvää kirjallisuutta?
Perusmielialasi on valitettavan tuttu meille monille. Elämme tulevaisuuteen katsoen emmekä tahdo muistaa pysähtyä elämään tässä hetkessä ja nauttimaan niistä hyvistä asioista,joita meillä jo on. Usein keskustelu hyvän ystävän tai puolison kanssakin helpottaa tilannetta. Asiat vain täytyy ottaa esille avoimesti, käydä läpi tavoitteita, joita itselleen on asettanut ja sitä missä tilanteessa juuri nyt elää. Keskustelu realisoi maa elämäntilannette. Ammattilaisen apua kannattaa käyttää jos tilanne ei läheisten tuen turvin helpotu, aina ei tarvita raskaita hoitokokonaisuuksia, muutama tapaaminen saattaa hyvinkin aukaista solmun. Hartiakipusi tuskin ovat masennuksen oireita mutta mielialan lasku saa ne varmasti tuntumaan entistä hankalimmilta. Masennuksesta ja sen hoidosta on kirjoitettu paljon hyvää tekstiä. Asiaa löytyy helpoimmin netin kautta esim poliknlinikka.net. Useat henkilöt ovat kirjallisesti kuvanneet masennuksen elämäänsä aiheuttamia muutoksia ja se mikä kuvaus on parhain on aika pitkälti makuasia.
Antti Hynninen, yleislääketieteen erikoislääkäri
