Kysymys:
Poikani on 1 vuoden ja 9 kk ikäinen. Hän ymmärtää puhetta oikein hyvin, noudattaa pyyntöjä ja kehotuksia, haluaa tietää kaikkien esineiden ja asioiden nimet mutta ei itse puhu käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Ainoat puhetta muistuttavat ilmaisut ovat “he-he” (hei-hei) ja “e-e” (ei). Sen lisäksi hän sanoo “tata”, joka tarkoittaa hänen tätiänsä. Siinä kaikki.
Tilanteen tekee älyttömäksi se, että poika on hyvin sosiaalinen ja “puhelias”, puhe vain on sellaista jatkuvaa tättäröintiä, “täätäätäädääääää”. Hän matkii kaikkia ääniä ja lauleskelee, mutta kun häntä pyytää matkimaan jotakin sanaa, hän kieltäytyy tai sanoo vain “tätä”. Joskus puolivahingossa voi tulla jokin sana. Välillä näyttää, että hän yrittäisi toistaa, mutta se ei onnistu ja suusta tulee taas se “tätä”.
Neuvolasta meille sanottiin, ettei vielä tarvitse huolestua, ja että asiaa katsotaan sitten kaksivuotistarkastuksessa. Mutta minä olen järjettömän huolissani. Mietin, olisiko lapsi syytä viedä yksityislääkärille, jos ei terveyskeskus suostu asiaa vielä katsomaan. Poika on älykäs ja haluaa kommunikoida ja turhautuu selvästi, kun häntä ei ymmärretä.
Lisäksi huomaan selvästi, että pojan ja minun välejä tämä asia haittaa. Yritän olla painostamatta häntä puhumaan, mutta huomaan, että hän vaistoaa, ettei jotenkin osaa toimia niinkuin äiti haluaisi.
Tilanne alkaa siis mennä vähän ikäväksi, joten jos osaisit antaa jonkin käytännön neuvon, olisin kovin kiitollinen. Mitä tämä tällainen oikein on?
Ehkä on syytä vielä mainita, että meillä ei ole muita lapsia eivätkä kumpienkaan vanhemmat jostakin syystä muista, milloin me vanhemmat ja sisaruksemme olemme puhumaan oppineet, joten en osaa arvioida, onko tällainen yleistä suvussamme.
Vastaus:
Hei, Kokonaisuuten ottaen tilanteenne ei kuulosta huolestuttavalta. Ilmeisesti poika on kehityksen muilla osa-alueilla kehittynyt ikätasoisesti: motorinen eli liikunnallinen kehitys, hienomotorinen kehitys eli käden taidot, sosiaaliset taidot eli hän on hyvin kontaktissa ja älyllinen kehitys eli hoksaa asioita ikätasoisesti. Puheenkehityksessä tutkitaan kahta puolta: puheen tuottoa ja puheen ymmärrystä, jonka ymmärsin pojan kohdalla olevan hyvä. Eli ongelmaksi jää “vain” puheen tuotto, ja poikien kohdalla, jos muita odotettavissa olevia kehitysongelmia ei ole, voidaan sanoja odotella 2-2.5 vuoden ikään asti. Eli kiirettä ei ole, mutta jos tilanne ei seuraavien kuukausien aikana etene, eli jos sanoja ei tule kuukausi kuukaudelta koko ajan lisää, on syytä seuraavalla neuvolakerralla pyytää lähetettä puheterapeutille ja pyytää neuvolan terveydenhoitajan ja lääkärin arviota pojan kokonaiskehityksestä ja tarvittaessa lähetettä lastenneurologisiin tutkimuksiin. Hyvää jatkoa!
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kun lähetät kysymyksen asiantuntijoille, toimitamme ne eteenpäin nimettöminä. Vastauksia julkaistaan Apu Terveys -lehdessä Klinikka-sivuilla. Kaikkiin kysymyksiin emme valitettavasti voi vastata. Käsittelemme viestiäsi luottamuksellisesti. Poistamme sen 2 kuukautta vastaanottamisen jälkeen. Emme kerää tai säilytä mitään tietoja viestien lähettäjistä.