Olen kohta kolmikymppinen fyysisesti perusterve nainen. Ongelmani on jatkuva masentuneisuus, ahdistus ja ailahtelevaisuus. Varsinainen ahdistus alkanut aikuisiällä, kärjistynyt viime aikoina. En jaksa tehdä mitään, ahdistun ja itken tuntikausia. Ahdistusta aiheuttaa toimeentulo, yksinäisyys, näköalattomuus. Työsuhteet epämääräisiä, nyt olen työtön. Ystäviä on vähän, en seurustele ja välit perheeseen ovat etäiset. Henkinen jaksamiseni on riippuvainen ulkoisista ärsykkeistä. Jos onnistun jossain tai joku välittää minusta, koen valtavaa onnellisuutta. Jos koen olevani turha tai epäonnistunut, masennun. Keinot vastoinkäymisten käsittelyyn puuttuvat. Haen ihmisistä turvaa ja käyn sisäistä taistelua siitä, kuinka paljon voin vaivata ystäviäni ilman että he hermostuvat. Tiedän etten voi vaatia ketään tuekseni, kuitenkin vaadin. Persoonani on kaksijakoinen. Onnellisena olen haltioitunut ja rakastan kaikkea, mutta onnen hetket ovat lyhyitä. Onnettomana olen lamaantunut ja haluan kuolla, yleensä useita päiviä. En pysty hallitsemaan tätä käyttäytymisen kaavaa. Minussa on myös vihaa, olen mielipiteiltäni jyrkkä ja luonteeltani äkkipikainen. Nuorempana saatoin raivostua mitättömän asian tähden ja muistan väkivaltaistakin käyttäytymistä. Aikuisena olen oppinut hallitsemaan käytöstäni, mutta oma olo on tuskaisempi. Taustani on perusvaikea, lapsuuden kotiin kuuluivat alkoholismi ja riidat. Suhde äitiin on vaikea. Koulukiusauksen seurauksena olen epäsosiaalinen, mikä näkyy ihmissuhteissa ja työelämässä. Myös ulkonäkö aiheuttaa edelleen ahdistustiloja. Sukulaisista isovanhempani todettiin nuorena bipolaariseksi ja on jatkanut lääkitystä koko elämänsä. Tunnistan itsessäni epävakaan persoonallisuuden piirteitä – mielialojen vaihtelu, tyhjyyden tunne, vaikeat ihmissuhteet, hylkäämisen pelko. En tiedä olenko oikeilla jäljillä? Miten edetä? En ole koskaan puhunut ammattiauttajan kanssa, rahat eivät riitä yksityiseen terapiaan enkä pidä terveyskeskuslääkäristäni. Lääkkeiden syöminen pelottaa myös.
Hei, lyhensin hiukan kysymystäsi. Kerrot ongelmiksesi jatkuvan masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja ailahtelevuuden, olet miettinyt, voisiko oireilusi liittyä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Oireilusi on kysymyksesi perusteella kestänyt vuosia, ja kerrot sukulaisella esiintyneen myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Kysyt, miten edetä.
Monia oireita, kuten ahdistusta ja masennusta, hoidetaan samantyyppisesti vaikka taustalla olisi persoonallisuushäiriötyyppisiä ongelmia. Sen sijaan mahdollinen taipumus kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön vaikuttaa siihen, miten masennusta lääkkeellisesti hoidetaan. Joka tapauksessa mielestäni jatkoselvitykset olisivat aiheellisia, jos pitkäaikainen oireilu aiheuttaa Sinulle ongelmia monella eri elämänalueella. Rohkaisisin Sinua menemään tilannearvioon oman terveyskeskuslääkärisi luokse, voisit ottaa tämän vastauksen vaikka mukaan. Hän voi arvioida tilanteesi, ja ohjata Sinua tarvittaessa paikkakuntasi käytännön mukaisesti jatkoarvioon esim. depressiohoitajalle tai terveyskeskuspsykologille.
Ystävällisin terveisin, Tanja Laukkala
