35-vuotias perusterve nainen (Thyroxin-lääkitys)
Haluaisin kysyä B6-vitamiinin yhteydestä jalan tunnottomuuteen ja puutumiseen. Käytin B-vitamin Long-nimistä valmistetta noin vuoden ajan päivittäin 1 tabl/päivä (valmisteessa B6-vitamiinia 25 mg). Muutaman kuukauden käytön jälkeen oikean pohkeeni ulkosyrjä alkoi tuntua puutuneelta ja tunnottomalta. Tästä noin puolen vuoden päästä puutuminen ja tunnottomuus levisi myös reiden ulkosyrjään. En osannut yhdistää puutumista B-vitamiiniin ja jatkoin valmisteen käyttöä vielä muutamien kuukausien ajan, jonka jälkeen lopetin vitamiinin jatkuvan käytön. Lopettamisen jälkeen tunto palautui pohkeeseen, mutta reiden ulkosyrjä jäi osittain vielä puutuneeksi (ei kuitenkaan niin paljon kuin aiemmin). Päivittäisen käytön lopettamisen jälkeen otin vielä 4 lyhyttä (5-7 päivää) B6-vitamiinikuuria (100 mg) puolen vuoden aikana. Päivittäisen käytön lopettamisesta on nyt noin puoli vuotta ja viimeisestä kuurista pari päivää. Reiden ulkosyrjä on pinnasta tunnoton, puutunut ja turta. Jalka tuntuu myös lonkan kohdalta usein jännittyneeltä ja kireältä ihan kuin siinä olisi vieteri joka vetäisi jalkaa koukkuun. Olen käynyt asiasta lääkärissä ja kiropraktikolla ja heidän mukaansa oireet johtuvat liikunnan puutteesta ja alaselän/lonkan/reiden lihasten jumista. Itse epäilen kuitenkin kyseisen vitamiinin yhteyttä tunnottomuuteen ja haluaisin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Onko todennäköistä, että jalan tunnottomuus ja puutuminen johtuvat B6-vitamiinista? - Onko tunnottomuus ohimenevä oire vai onko mahdollista että minulla on pysyvä hermovaurio? - Missä ajassa tunnon pitäisi palata jalkaan valmisteen käytön lopettamisen jälkeen? Onko todennäköistä, että tunto palautuu vielä normaaliksi? - Jos kyseessä on pysyvä hermovaurio, eteneekö vaurio jalassa vuosien kuluessa ja puutuuko se pahemmin vai jääkö se tällaiseksi kuin nyt (puutunut vain reiden ulkosyrjästä)? - Voiko pysyvälle hermovauriolle tehdä jotain?
Kiitokset vastauksesta!
Tällaiseen ongelmaan on vaikea vastata tyhjentävästi.
Hieman erikoista olisi, että vitamiinin haittavaikutus kohdistuisi vain toiseen alaraajaan. Toisaalta vitamiinin syömisen ja oireiston välillä näyttäisi olevan ajallinen yhteys. B-vitamiineja käytetään laajalti erilaisten ääreishermoston sairaustiloihin kuten polyneuropatiaan ja pinnetiloihin. Mitä taas ei yleisesti tiedetä on se, että suuret annokset vitamiineja B6 ja B12 voivat itse asiassa aiheuttaa polyneuropatiaa, joka on yleisnimitys ääreishermoston sairauksille. Tiettävästi annokset ovat tällöin olleet suurempia kuin kysyjän mainitsemat. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla on kuvattu hieman lisääntynyttä riskiä lieviin ääreishermosto-ongelmiin. Kysyä myös voi, mikä on perustelu vitamiinilisille, jos ihminen on muuten terve ja ruokavalionsa riittävän monipuolinen? Hieman vitamiinia silloin tällöin ei tietenkään ole vaarallista. Kokonaisuutena en näkisi oireiston johtuvan vitamiinien syömisestä.
Sitä, onko kyseessä pysyvä vai korjautuva tila, ei kukaan voi tietää tässä vaiheessa. Jättäisin ylimääräiset vitamiinit pois ja antaisin kulua ainakin muutaman kuukauden. Kevyt liikunta on varmasti hyväksi. Reiden lihasten jumista ei tällainen voi johtua, vaan syytä on haettava ylempää – ainakin nivusesta alkaen. Mikäli oireisto jatkuu ja/tai tulee vastaavaa muualle ja erityisesti jos tulee lihasheikkoutta ja/tai koordinaatiovaikeutta, on lääkäriin hakeuduttava uudelleen. Pinnetiloja voi tutkia ENMG-tutkimuksella, mutta ylempänä oleviin syihin saatetaan tarvita magneettikuvauksia. Pysyvien hermovaurioiden hoti riippuu aivan niiden syistä. Parhaiten voidaan hoitaa vääristyneitä tuntoaistimuksia kuten kipua, josta ei onneksi nyt näytä olevan kysymys.
Niin vaaralliselta oireisto ei vaikuta, etteikö sen suhteen voisi todella ottaa aikalisää.
