Olen 31 nainen, jolle on tehty dissekoivan osteokondriitin takia kaksi polvileikkausta. Ensimmäinen 14-vuotiaana (avoleikkaus) ja toinen 24-vuotiaana (tähystys). Molemmilla kerroilla polven vaivat tulivat yllättäen, ja irronnut “nivelhiiri” oli ensimmäisellä kerralla n.2cm pituinen, toista en nähnyt. Syyksi ovat arvelleet kasvuiässä tapahtunutta liian nopeaa kasvua ja siitä johtunutta kuoliota. Ohjeeksi olen saanut jumpata lihakset hyvään kuntoon, “tai et vanhana kävele”. Helpotuksekseni polveni on kestänyt hyvin 3 raskautta tuon viimeisimmän leikkauksen jälkeen. Nyt kuitenkin askarruttaa se, paljonko polvestani voi lähteä tavaraa, ennen kuin jotain keinotekoista on laitettava tilalle? Toisen leikkauksen yhteydessä minulle kerrottiin, että ensimmäisellä kerralla kappale olisi pitänyt kiinnittää takaisin, mutta sen nähtyäni arvelen sen olleen liian pahoin hioutunut, sillä ensin vaivaa pidettiin vain polvilumpion hetkellisenä sijoiltaanmenona ja kesää kului ennen kuin polvi lukkiutui syksyllä lopullisesti ensimmäisellä liikuntatunnilla jolle sain osallistua. Mitä hoitokeinoja on käytettävissä, jos mureneminen jatkuu vastaavanlaisena? Onko tekonivel väistämättä jossain vaiheessa edessä?
Osteochondritis dissecans -sairautta esiintyy yleisimmin polvinivelessä tyyppipaikalla sisänivelraossa reisiluun kantavalla nivelpinnalla lähellä polven keskiviivaa. Varsinaisen sairastuminen tapahtuu 8-16 vuoden iässä.
Aikanaan Sinunkin nivelrustosi alainen luu meni paikallisesti kuolioon syystä, jota ei tiedetä. Vajaan 1-2 cm laajuinen ja muutaman millin paksuinen luualue painui kasaan jossain vaiheessa ja päällä oleva ehyt rusto alkoi paineen alla laineilla ja sitten jossain vaiheessa repeytyi. Siinä vaiheessa, kun Sinut ensi kerran tähystettiin, luu-rustokappale olikin nivelessä jo irrallaan. Kymmenen vuotta myöhemmin poistettu irtokappale on saattanut uida nivelessäsi vapaana hyvinkin pitkään. Todennäköisesti kappaleiden poistuttua rustovauriokraaterisi on nyt siisti ja muualla nivelessä rusto ja sen alainen luu on täysin terve.
Kun tähystys tehdään riittävän aikaisessa vaiheessa, luurustokappale voidaan kiinnittää.
Yleensä, kun kuolioon mennyt alue on kokonaan poistunut, tilanne rauhoittuu täysin. Oireet häviävät. Reisiluun kantavalta nivelpinnalta puuttuu osa. Tietyssä polven asennossa, jossa tämä puutosalue on vastaavaa säären nivelpintaa vasten, on kosketuskuormitusalue aavistuksen pienempi kuin terveessä polvessa. Juuri tässä polven asennossa vastaavasti terveen ruston kuorma pinta-alayksikköä kohden kasvaa. Jos se ylittää tietyn kynnyksen, saattaa terveellekin alueelle kehittyä ns sekundaarinen nivelrikko vähitellen.
Pääsääntöisesti pitkäaikaisennuste on hyvä. Paikallinen lisääntynyt kosketusjännitys (virallinen tekninen termi) ei ylitä sitä kynnystä, mikä käynnistäisi varsinaisen nivelrikon kehittymisen.
Jos jostain syystä tulevaisuutesi luiskahtaa huonomman vaihtoehdon suuntaan, leikkausvaihtoehdot ovat eri sairauden vaiheissa seuraavat (tämän hetken käytännön mukaan):
Mikäli kraaterisi on poikkeuksellisen laaja ja edustaa suurta osaa kantavasta nivelpinnasta, saattaa tähystänyt ortopedi ehdottaa Sinulle jo nyt vaurioalueen korjaamista mosaiikkiplastialla (eräänlainen katukivetys n 15 mm pituisilla ja n 3-4 mm läpimittaisilla luurustotapeilla porakanaviin). Kuvasarjankin tästä hoidosta voit löytää tosin akuuttiin rustovaurioon sovellettuna osoitteessa http://www.ortho-u.net/oo1/54b.htm
Todennäköisesti kaikki irtokappaleet ovat nyt poistuneet. Mureneminen ei jatku. Mikäli Sinulle seuraavan 20-30 vuoden aikana myöhemmin kehittyy polven sisäsivun lieväasteinen nivelrikko, saatetaan sen etemistä hidastaa kuormituksensiirtotoimenpiteellä sahaamalla sääriluusi nivelpinnan alapuolelta niveleen kajoamatta ja luuduttamalla muutaman asteen korjattuun asentoon. Sahauslinja luutuu muutamassa viikossa ja kuormitusakselin korjautumisen seurauksena nivelrikon eteneminen hidastuu. Myöhemmin noin 60 ikävuoden seudulla asiaa voidaan hoitaa osaproteesilla ja vasta seuraavana vaihtoehtona on polven totaaliproteesi. Pitäisin kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä, että polvesi koskaan tarvitaan tekoniveltä.
Mikäli nyt olet oireeton, on parasta, että unohdat siis koko asian.
