Olen 39-vuotias nainen. Olen sairastanut colitis ulcerosaa 5 vuotta. Liitännäisenä autoimmuunihepatiitti 2 vuotta sitten. Lääkityksenä Asacol 6×400 mg, Azamun 3 × 50 mg (maksan takia). Kortisonia laskevin annoksin pahenemisvaiheessa (yleensä n. 5 kk vuodessa Prednison 40 mg>), Klotriptyl mite 1 tabl. Nyt olen ollut tutkimuksissa pari vuotta kestäneiden särkyoireiden vuoksi. Lannerangan magneetissa lievä pullistuma. Reumatologi ei ole löytänyt mitään reumaan viittaavaa (kyhmyjä, turvotuksia, HLAB neg) Nykyiset oireet: säryt ja tuikkivat (sähköiskumaiset) kivut raajoissa. Pohkeet menevät “maitohapoille” jo pienen kävelyn jälkeen. Neurologi totesi spastiseksi+ Heijasteet ylivilkkaat. Vasen käsi puutuu kyynärpäästä sormiin esim. ommellessa. Öisin molemmat kädet puutuvat. Koko kropassa jäykkyys aamuisin, helpottaa päivällä. Jalkaterät nilkasta varpaisiin jääkylmät, varpaat puutuneet. Virtsarakko ylivilkas, ei tyhjene kunnolla. Jatkuva väsymys (uupumus, masennus 2 vuotta sitten, Cipramil 20 mg) Nukun 11 tuntia yössä, usein myös päiväunet. Iho-oireita ei ole. Samoin silmät ok 2 vuotta sitten lääkärintarkastuksessa. Päänsärkyä, etenkin oikealla ohimolla, silmän takana. Näkö tuntuu huonontuneen, en näe reseptipurkkien ohjeita lukea, mutta se taitaa kuulua ikään.
Neurologin löydökset tähän mennessä: Veressä tuma ja anca-vasta-aineet koholla. Reumatekijä 8. Likvorissa: leukosyytit 14 (kaikki mononukleaarisia) proteiinit 213,proteiinifraktioinnissa gammafraktion keskikatodisessa osassa ylimääräinen paikallinen tiivistymä, josta tulossa immunofiksaatio. iGg indeksi 0,96, borrelia negatiivinen.
Veressä B12 529, La 18, muissa ei erityistä.
SEP ja EMNG normaalit (lukuunottamatta lievää ranteen spinaalikanavan ahtautta)
Aivojen MRI normaali ( hemisfääritasolla valkeassa aineessa muutama pieni signaalivoimistuma, jolla ei katsota olevan sairausopillista merkitystä) = “likvorissa siis lievä pleytosytoosi, joka mononukleaarinen, IgG indeksi viitaten veriaivoestevaurioon”. Pääsen selkäytimen magneettiin vasta helmikuun lopulla. Särkylääkkeet helpottavat oireitani, mutta gastroenterologit ovat tietysti suolen takia vastaan. Reumatologi ei ota kantaa lääkitykseen ennen selkeämpää oirekuvaa. Neurologi kehoitti tässä välissä silmälääkäriin paikallisen reumatologin kautta, mutta reumatologi ei usko vaskuliittiin tms. temporaaliarteriittiin ikäni puolesta. Reumatologin kanssa mietittiin, voiko syynä olla Azamun, ja pyysikin minua ottamaan yhteyttä gastroenterologiin Azamunin tauolle laittamiseksi. Itse olen kuitenkin neurologin lausunnon saatuani alkanut miettiä laajemmin tuota autoimmuuniproblematiikkaa. Minusta tuntuu (aktiivisena netissä selailijana), että neuron löydökset viittaavat selkeästi MS-tautiin (tai muuhun neurologiseen sairauteen), enkä uskalla kyllä jättää Azamunia pois tässä vaiheessa. Fysiatri taas totesi (huom. olen hyvässä hoidossa..) että neurologi tutkii nyt selkäytimen, ettei se prolapsi paina siellä tms. ja kehoitti syömään Buranaa 3 × 600 mg(tai Arcoxia/Mobic. Neurologi puhui vaskuliitista tai sidekudossairaudesta. Edellinen vastaanotolla ollut neurologi taas puhui, että luultavasti oireeni johtuvat Azamunista tai kortisonista (että voivat aiheuttaa vesisuonihäikkää tms.) Mitä ja ketä uskoa, voiko selkäytimen magneetti antaa yksiselitteisen vastauksen? Epäilläänkö tässä nyt MS:ää, mutta minua ei haluta huolestuttaa? Ja menenkö nyt silmälääkäriin yksityisesti, onko sillä kiirettä. Toivottavasti saat selkää sekavasta kirjoituksestani…
Hyvä 39-vuotias,
Kyllä kysymyksenasettelu selkeä on, itse tauti tai taudit vaativat tässä lisäselvityksiä.
Kliinisessa tutkimuksessa todetut vilkkaat heijasteet (refleksit) ja spastisuus viittaisivat siihen, että liikehermoradassa aivokuorelta selkäytimeen on mahdollisesti jotakin. LS-rangassa todetut pienet välilevypullistumat eivät tätä välttämättä selitä, mutta koko selkäydin on kyllä kuvattava MRI:llä sen selvittämiseksi, onko alueella mahdollisesti MS-taudista tai sen tyyppisestä prosessissta johtuvia muutoksia. Sellaiset saattaisivat selittää heijastelöydökset ja oireet. Tutkimus tulee ulottaa aivorunkotasolle eli aivojen ja selkäytimen välitilan alueelle, ellei tämä ole jo tehdyssä pään MRI:ssä täysin näkynyt. Yleensä kuitenkin näkyy.
Hieman epätyypillinen MS-tauti on siis poissuljettava.
Koholla olevat DNA- ja ANCA-vasta-aineet viittaisivat muunlaiseen sidekudos- ja/tai autoimmuunitautiin. En ole pätevä päättelemään esim. sitä, voisiko näiden koholla olevien arvojen takana olla vanha autoimmuunihepatiitti tms.
Silmien osalta täydentävänä tutkimuksena voisi olla VEP, joka on lyhenne sanoista visual evoked potential, eli SEP-tutkimusta vastaava, kivuton ja suhteellisenyhksinkertainen tutkimus, joka mittaa hermoärsykkeen kulkua näköhermoissa.
Kun oireoisto on kestänyt näinkin kauan, en usko, että muutamien viikkojen viive on ratkaiseva tutkimusten ajoituksen kannalta. Eri asia on, jos jokin toiminto huononee radikaalisti muutaman vrk:n sisällä – esimerkiksi näkö tai liikuntakyky. Tällöin on hakeuduttava sen yksikön päivystykseen, jossa tutkimuksia suoritetaan.
Lääkityksen suhteen olette saanut useita, ehkä ristiriitaisiakin ohjeita. Teitä näkemättä on hieman vaikea antaa radikaaleja muutosehdotuksia, mutta järkeilisin tämän asian niin, että jos kyseessä on MS-taudin tai autoimmuunitaudin tyyppinen ongelma, ovat Azamun ja kortisoni kumpikin omiaan pitämään tällaisia kurissa, eli en muuttaisi lääkityksiä. Klortriptylkin on ilmeisimmin mukana taittamassa särkyjen pahinta kärkeä. Mitä tulee verenkiertopuoleen, totean, että Arcoxia kuuluu ns. koksibeihin, joista ainakin 1 on v. 2004 vedetty markkinoilta epäiltyjen verenkiertosivuvaikutusten vuoksi. Riski on toki häviävän pieni eikä Arcoxialla osoitettu, mutta asia on syytä saattaa tiedoksi.
