Hei!
Olen työelämässä oleva 57-vuotias mummi. Minulle on asennettu tekonivel vasempaan lonkkaan joulukuussa 1999 ja oikeaan lonkkaan helmikuussa 2002. Vasemman lonkan nivel asennettiin Hardingin avauksessa, ja oikean takaviillosta. Kumpikin nivel on perinteinen, vasemmalla muovi vastaan metalli, oikealla metalli vastaan metalli. Nivelrikkoni ei antanut mahdollisuutta odottaa BHR-niveltä. Vasemman lonkan sisä-ulkorotaatiot ovat 24-0-45 ja oikean 40-0-20. Erityisesti oikeassa lonkassa on jonkin verran jäykkyyttä, joka tulee haittana esiin lähinnä pukeutumisen yhteydessä ja kiertoliikkeiden kankeudessa (esim. autoon, teatterin, lentokoneen penkkiin pujottaumisessa, seistessä taaksepäin kurkistaessa yms). Fysiatrin lausunnon mukaan rotaatioiden epäsymmetrisyys johtuisi siitä, että lonkkien proteesien asennot ovat erilaiset. Jumpattu on, kävelty on, ja elämää eletty niin normaalisti kuin mahdollista. Rajoituksia on joissakin liikkeissä ja yleisessä kestävyydessä, ja erityisesti vasemman jalan jatkuvien oireilujen vuoksi.
Toipuminen vasemman jalan leikkauksesta oli hidasta, se oli pitkään turvoksissa, voimakas kipu trokanterin alueella, lihasvoimat heikot, ja edelleenkin lihasheikkoutta ja kipuilua varsinkin gluteus mediuksen alueella, kaikesta jumpasta ja liikkumisesta huolimatta. Tämän lisäksi kysyn mielipidettäsi: Leikkauksen jälkeen oli myös vasemman jalan kantapää pitkään turvoksissa ja hyvin kipeä, mutta se asettui vähitellen, kunnes reilu vuosi leikkauksen jälkeen jouduin työmatkalla ulkomailla sekä istumaan paljon että seisoskelemaan paljon (korkoa kengissä oli ehkä 4 cm), ja tämän seurauksena kipeytyi vasemman jalan kantapää ja jalkaterä voimakkaasti, ja jalka myös turposi niin, etten voinut astua sillä laisinkaan muutamaan päivään. Turvotusta kesti pitkälle toista viikkoa levosta huolimatta. Tämä oire on sen jälkeen toistunut rasituksen jälkeen, joka voi olla esim. muutaman kilometrin pituinen kävely- tai hiihtolenkki (eli matalat jalkineet) tai vain pitkä paikallaan istuminen tai tuo seisominen. Levossa tuntuva kipuoire sijoittuu nyt lähinnä kantapäähän ja jalkaholvin ulkosyrjään, mutta myös päkiä on ollut pitkiä aikoja niin kipeä, että varsinkin liikkeelle lähtö esim. aamulla on ollut tuskien taivalta. Voivatko vanhat traumat, kaksi pahaa nilkan nivelsiteiden venähdyttämistä (toinen v. 96, toinen lapsena) ja jalkapöydän luiden hiusmurtumat altistaa nivelrikolle näillä alueilla? Ja jos, niin mikä neuvoksi? Onko lonkkaleikkaus mahdollisesti voinut aiheuttaa pysyvää lisärasitusta tälle alueelle, koska nämä oireet tulivat leikkauksen jälkeen ja ovat vaihtelevan voimakkaat ja säännölliset yhä edelleen, yli 3 vuotta leikkauksesta?
Viime syksynä uskaltauduin kuitenkin tanssimaan, aika vauhdikaskin tanssi luonnistui ilman kipuja. Olen aina pitänyt tanssimisesta. Mutta seuraavana päivänä käveltyäni noin kilometrin, petti vasen jalka alta polvesta ylös reiden ulkoreunaan äkillisesti tulleen voimakkaan kivun vuoksi, joka esti astumisen täysin. Ilman mieheni apua en olisi päässyt kotiin. Lepäsin, ja seuraavana päivänä, kun askel kantoi, uskaltauduin lenkille, jolta palasin voimakkaasti ontuen, mieheni tukemana. Kipualue oli laajentunut polven yläpuolelle ja sen sisäsyrjää alas sääriluun sisäsyrjään. Ohjelmassa oli melko täydellistä lepoa viikon verran.
Polviröntgen osoittaa alkavaa nivelrikkoa (lievä krepitaatio) molemmissa polvissa; niissä oli voimakkaita oireita nuorempana (polvilumpion ruston pehmenemä), mutta vasta lonkkaleikkauksen jälkeen on varsinkin vasen polvi alkanut oikkuilla jälleen. Polvi lukkiutuu aika ajoin kivuliaasti, varsinkin tuon syksyisen episodin jälkeen oli minun pitkän aikaa hankala mennä alas mäkeä, portaita tai istuutua tai nousta matalahkoilta istuimilta. Työterveys on sitä mieltä, että tuo jalan pettäminen johtuisi kuitenkin lonkasta, itse veikkaisin polvia.
Myös selkäni on leikattu (1981) ja LIV-V välissä on nyt voimakas discusdegeneraatio; selässä oireet tuntuvat lähinnä jäykkyytenä ja jaloissa lähinnä puutumisena, varsinkin autolla ajaessani ja istuessani muutenkin pitkään esim. töissä.
Helmikuisessa tarkastuksessa lääkäri epäili, että vasemman lonkan reisikappaleen trokanter major alueella oleva musta-tumma juova poroosipinnan kohdalla saattaisi merkitä, että nivel olisi siltä kohdalta irti – kaikkialla muualla luu on aivan hyvin kiinni (jopa reisikappaleen kärkiosaan asti), eikä mitään siirtymän merkkejä tms. ole. Vasemmasta tekonivelestä on otettu kaikkiaan kymmenisen kuvaa sen asentamisen jälkeen ja tämä on siis uusi piirre. Tämän vuoksi olen seurannassa, tosin seuraava kontrolli on ohjelman mukaan vasta 3 vuoden päästä.
Kysyisinkin, voivatko vasemman jalan jatkuvat ja syksyn aikana tulleet uudet ongelmat johtua ehkä tästä mahdollisesti löydöksestä – vai päinvastoin? Ja jos kysymyksessä olisi irtoaminen, mitä minun pitäisi ehkä tässä vaiheessa tietää? Ymmärrän, ettei kyseessä voi olla nopeasti etenevä juttu, mutta koska tulen tarvitsemaan jäljellä olevaa reisiluutani tulevaa uusintaleikkausta varten, niin mikä olisi Sinun neuvosi?
1) Tekonivelleikkausten lopputuloksissa on eroja, jotka saattavat liikelaajuuden suhteen riippua proteesimerkistäkin. Sinun tapauksessasi kyse lienee käytetylle avaukselle harkitusti räätälöidystä kupin asennosta. Taka-avauksessa sijoiltaanmeno uhkaa taakse. Joillain ortopedeille on halua yliturvata proteesin sijoillaan pysyminen asentamalla lantiokuppi hiukan korostetusti eteen aukeavaksi. Tällöin ulkokierron laajuus rajoittuu kuten Sinun tapauksessasi. Hardingen avauksessa tavataan käyttää vähäisemmin eteen aukeavaa kupin asentoa. Tuntuu hullulta, mutta näin vain on. Siis lonkkasi, jossa on rajoitetumpi ulkokierron liikelaajuus, ei ole tullut korjattua tekonivelellä aivan anatomisesti. Epäanatomisuutta saattaa syntyä myös käytettäessä mitoituksiltaan sopimatonta tekoniveltä. Leikkaamattomien lonkkien mitoituksissa esintyy huomattavaa vaihtelua ja huolellinen ortopedi mittailee ennen leikkausta kuin räätäli mittapuvun teossa konsanaan. Vain tarkalla etukäteissuunnittelulla ja mahdollisuudella valita suuresta proteesivalkoimasta juuri potilaan anatomiaa vastaava proteesi päästään täydelliseen lopputulokseen (edellyttäen tietenkin, että leikkauskin tehdään etukäteissuunnitelmien mukaan). Niissä sairaaloissa, joissa tehdään tekonivelleikkauksia suuria määriä (kuten esimerkiksi Tampereen Coxa) on varaa pitää kattavaa valikoimaa ja leikkausten suuri toistuvuus yleensä vakioi leikkauksen kulun sellaiseksi, kuin on tarkoituskin.
Ulkokierron laajuuden suhteen huonompi oikea lonkkasi ei siis kuitenkaan ole päämurheesi.
2) Vasemmalle tehty Hardingen avaus aiheuttaa enemmän jälkivaivoja kuin ns taka-avaus. Hardingen avauksessa vaurioitetaan seisomiselle ja kävelylle tärkeää gluteus medius lihasta. Lihaksen uudelleenkiinnittymisen laadussa esiintyy paljon vaihtelua. Kertomuksessasi on paljon sellaisia piirteitä, jotka viittaavat nimenomaan Hardingen avauksen jälkeisen haavan sulun tärkeiden kerrosten huonoon paranemiseen.
3) Polven oireittesi syy saattaa olla lonkan korkeudella, mutta polvesi täytyy luonnollisesti tutkia käsin, silmin ja yksinkertaisin testein. Tarvittaessa lisätietoa saadaan magneettitutkimuksella.
4) Nilkan turvotusta saattaa esiintyä usein sen seurauksena, että seistessä leikkausalueen turvotus laskeutuu painovoiman vaikutuksesta ja putkahtaa esiin nilkan alueella. Kantapään kipua se ei kuitenkaan selitä. Nilkan ja jalkaterän oireittesi takana saattaa olla myös selkäsi tai aikaisemmat nilkan ja jalkaterän vammasi. Enempää kantaa en pysty ottamaan siihen asiaan. Ensisijaisesti hankkisin lisätietoa tarkalla tutkimisella käsin ja silmin ja harkinnan mukaan voidaan sitten käyttää röntgen- ja magneettitutkimuksia.
4) Proteesin irtoaminen arvioidaan rtg kuvista tutkimmalla proteesin ja luun tai sementtiproteesien yhteydessä sementin ja luun rajaviivaa ja proteesin mahdollista sijainninmuutosta luumaamerkkeihin nähden. Tällöin verrataan eri aikoina otettuja kuvia keskenään. Tuskin ortopedisi kovin vakavasti epäili proteesin irtoamista jos oireilevan potilaan seuraava kontrolli sovittiin vasta kolmen vuoden päähän.
5) Jätetään nyt yksinkertaisuuden vuoksi nilkka ja polvi huomioimatta, kun vastaan, mikä olisi neuvoni. Pahenevat oireesi ja heitetty proteesin irtoamisen epäily edellyttävät aikaisempaa uutta seurantakäyntiä kuin vasta kolmen vuoden kuluttua. Vaihtoehtoisesti Sinua saattaisi rauhoittaa odottamaan seurantakäyntiä, jos hoitava lääkärisi pystyisi perustellusti ottamaan kantaa, että pahenevien oireittesi syy on jokin muu kuin irtaminen, esimerkiksi alussa mainittu Hardingen avauksen huono paraneminen. Tosin kolme vuotta on pitkä aika senkin suhteen vain seurata.
